Lukijani pyynnöstä hiukan vaatejuttuja välillä:
”Meillä on kesäksi tiedossa ristiäiset ja pienimuotoiset vihkiäiset. Eivät siis omamme, ja tilaisuudetkin ovat erilliset, mutta tarvitsisin apua vaatevalinnoissa. Kaipaisin vinkkejä vaatteista, jotka käyvät samalla juhliin, mutta toimisivat muutenkin. Juhlavaatteet jää aina kaappiin, enkä keksi niille muuta käyttöä.”

No, aika tavallinen ongelma, samaan törmää varmasti moni muukin. Ainakin itseltäni löytyy sellaisia kerran pidettyjä juhlamekkoja ihan liikaakin. Niinpä kokosin alle hiukan esimerkkiä toimivista vaatekappaleista, joita yhdistelemällä saa kasaan erilaisia asukokonaisuuksia. Alla olevasta tarjonnasta juhlaan poimitaan tietysti mekko, jakku, korkkarit ja näyttävä koru, mutta osia irrottelemalla saa aikaan monenlaista asua monenlaiseen tilaisuuteen. Farkut keikkuvat mukana lähinnä muistutuksena siitä, että moni juhlavampi vaate saa uuden fiiliksen kun sen yhdistää rentoihin farkkuihin.
Kotelomekon kudottu kangas mätsää Chanel-tyyliseen jakkuun. Mekon selkäosan näyttävä kultainen vetoketju, ja jakun pinnan pienet kultaiset säikeet ja kultaiset napit, antavat juhlavaa vaikutelmaa. Toisaalta, jos yhdistää mekon ruskeisiin nahkaballeriinoihin ja ruskeaan laukkuun, saa aikaan siistin asun niin kaupungille, kuin toimistoonkin.
Jakku puolestaan antaa särmää myös farkuille. Toimistossa sen alle sopii oikein hyvin kauluspaita, mutta yhtä hyvin jakun voi heittää hartioille kesäterassilla, vaikka farkkujen kanssa olisikin yhdistänyt pelkistetyn viskoositeepparin. Klassinen jakku sopii niin kynähameen kuin shortsejenkin kaveriksi, oikeastaan rajoitteita ei hirveästi ole.

Nudesävyiset korkkarit on klassikot nekin, ja sopivat  lähestulkoon tilaisuuten kuin tilaisuuteen. Plussana tietty sääriä pidentävä vaikutus, jonka väri saa aikaan.

Michael Korsin open toe -avokkaat, Benettonin jakku, Lindexin kaulakoru, Calvin Kleinin korkkarit, Espritin mekko ja Levi’s slim fit -farkut.

Tämä siis vain yhtenä esimerkkinä siitä, että semijuhlavasta asustakin voi olla moneksi. Melko klassisia vaatteita kaikki, mutta ehkä juju onkin juuri siinä. Onko asu nyt sitten niin kovin kesäinen, se jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi. Omasta mielestäni vaalea yleisilme riittää tekemään asusta kesään sopivan.
Mikäli tarkoitus on juurikin löytää vaatteita, joille olisi käyttöä kesäjuhlien jälkeenkin, suosittelen jättämään kukkamekot kauppaan. Olkoon nämä nyt samalla vinkkini myös alennusmyyntejä ajatellen; klassiset perusvaatteet palvelevat useammankin kauden.

Aurinkoista juhannuksen jatkoa kaikille!

kuvat lainattu – linkit vievät ostopaikkoihin

Tämän vuoden ehdoton pakko päästä katsomaan -leffa on tietysti The Great Gatsby -kultahattu. Jotenkin tuo 1920-luku kaikessa iloisuudessaan ja vallattomuudessaan on aina kiehtonut minua. Polkkatukka, otsapannat ja sulkakoristeet. Vyötärölinjan laskeminen ja poisjääminen, korsetin vaihtaminen rintaliiveihin, älyttömän pitkät savukeholkit, mary jane- ja t-remmi-avokkaat. Paljetit ja pitkät helmet, helmeilevät juomat, naisten aseman muuttuminen -ja ennen kaikkea iloinen jazz!
Tässä kotikoneella fiilistellessä törmäsin ihan mahtavaan vaatemerkkiin, joka myy todella ajan henkeen sopivia mekkoja: Frock & Frill on ainakin mulle ihan uusi tuttavuus, ja ajattelin vinkata teillekin, koska melkein voisin arvata tämän leffavillityksen kestävän vielä seuraavalle pikkujoulukaudellekin!

Siis just niin ihania, että tekisi mieli järkätä teemabileet vaikka heti!

Kuvat: frockandfrill.com

Ensin tuli kriisipuhelin, sitä seurasi kriisitakki.

Hassu juttu tuo äidiksi tuleminen – niin ensimmäisellä kuin toisellakin kerralla. Raskausaika on prosessi, ihminen muuttuu hautomoksi ja väkisinkin oma kroppa on myös jonkun toisen omaisuutta. Ensimmäiset kuukaudet menevät vauvan kanssa kuin puulla ja pahkalla, mutta sitten iskee se kriisi; Identiteettikriisi, irtautumiskriisi tai mikä lie muutoksen kaipuu.
En yleistä, tätä ei varmasti tapahdu kaikilla, mutta kuulemani mukaan kuitenkin moni voi samaistua ajatukseeni. Ja, aika monelle se kriisitoiminta on se, jonka itsekin tein ensimmäisen lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen: Tukka pätkäistiin lyhyeksi. Tai noi ei lyhyeksi, mutta sellaiseen Victoria Beckham malliin kuitenkin, joka oli ainakin siinä joskus muutaman vuoden sisällä ollut ihan muodikaskin.
Nyt pidän tukastani kiinni kynsin hampain, tai ainakin siitä osuudesta, jota tangle teezer ei vie mukanaan (ja sehän vie tällä hetkellä tukkaa tukoittain). Oireilen kuitenkin selvästi muilla tavoilla. Kaiken ristiäissöpöilyn jälkeen, valitsin puhelimeeni ne pääkallokuoret, ja tajusin perustaneeni itselleni kriisipuhelimen. Toinen kriisioireilun seuraus on uusi takki.

Nahkatakin hankkiminen on kutkuttanut jo pitkään. Kuitenkin edullisinkin aito nahkatakki on sen verran hintava, että olen yönyli nukkumisen sijaan tainnut nukkua jo pari vuotta. Hinta kyseenalaistaa hankinnan jo siinäkin mielessä, että en koe nahkatakkia itselleni niinkään klassisena pitkäaikaissijoituksena (jonkalaiseen mielestäni on järkevääkin sijoittaa), vaan puhtaasti ohimenevänä trendihömpötyksenä. Tämä siis omana henkilökohtaisena ajatuksena ottaen huomioon tyylini ja oman takkini ulkonäön. Toki on ihmisiä, joilla rotsi roikkuu matkasta vuodesta toiseen, ja pehmeä, omaan kroppaan muotoutunut nahka, on kuin toinen iho.

Äitienpäivä yhdistettynä vallallaan olevaan kriisinpoikaseen kuitenkin joudutti ajatuksenkulkua, ja nyt olen erittäin tyytyväinen nahkatakin omistaja. Ihana takki, jolla saan uutta särmää vanhaankin mekkoon. Oli muuten äitienpäivänä tosi nätti yhdistetynä keveään sifonkimekkoon! Tai ainakin omasta mielestäni….
Ja kaikista uhkauksista huolimatta pystyin siis ostamaan itselleni aimo annoksen itsevarmuutta; Jestas sentään, olen äiti, mutta samalla tosi cool, koska mulla on nahkatakki!
Mutta jos nyt pysytään asialinjalla, niin ihan oikeesti nahkatakki ei ole elämässäni ensimmäinen vaatehankinta, jolla on itselleni jokin syvempi merkitys. Muistan hyvin nuoruusvuosilta punaiset samettihousut. Ne oli mulle paljon enemmän kuin tavalliset housut, ne oli merkki uudesta ajasta ja uudesta elämästä. Vaikka muiden silmissä kyse olikin vain kirkuvan punaisesta vakosametista, oma selkärankani vahvistui niitä housuja käyttäessäni, ja tunsin pitkästä aikaa olevani normaali itseni. Ja vaikka se Victoria Beckham -tukka ei enää innostakaan, päätti hiusten latvojen katkominen aikanaan myös yhden jakson elämästäni valvomisineen ja epäonnistumisen tunteineen; Feenikslinnun tapaan nousin tuhkasta uusin sulin ja uusin voimin. Kuten nahkatakki nyt, se oli aikoinaan merkki siitä, että minä olen minä – tapahtui mitä tahansa. Eräänlaisessa elämän käännekohdassa olen myös aikoinaan ottanut tatuoinnin, ja mitä todennäköisemmin, tulen jatkossakin reagoimaan muutoksen tarpeeseen muutoksella.

Täydellinen takki löytyi Vilalta, jos joku asiaa jäi pohtimaan. In action tulette varmasti sen myöskin näkemään – halusitte tai ette.

Niin, ja mitä siihen itseluottamukseen tulee, musta tää alla oleva Vilan klippi on aika ihana. Leuka pystyyn vaan, ja eteenpäin arvon naiset!

http://www.youtube.com/watch?v=yZK9G2Z-e1w