Edellisen postauksen aihetta sivuten, nyt oli pakko koota kollaasi tämän kevään ihanasta sporttimuodin väritarjonnasta!
Aika monet ketjuliikkeet ovat ottaneet mallistoihinsa myös kivoja urheiluvaatteita, ja väritarjonta on nyt keväällä niin huumaava, että melkein silmiä häikii! Takana ovat mustien urheiluvaatteiden kulta-ajat, nykyään on lupa erottua massasta.
Kuten olen ennenkin kertonut, en ole mikään ahkera värien käyttäjä, ja pukeutumiseni on melko tylsääkin värien puolesta, mutta urheiluvaatteissa saa olla sitten sävyjä senkin edestä!

Kuulokkeet Sony, hengittävä pusero H&M, treenitoppi H&M, kevyttoppis Cubus, reput Fjällräven, juomapullo Sigg, urheilutoppi Cubus, trikoot H&M, kännykänkuoret Iconemesis, lenkkarit Nike.

Näiden värien katselu käy melkein jo karkin syönnistä! 🙂
Leppoisaa lauantai-iltaa!

Mahtavaa tätä vuotta ystävät!
Suuri kiitos kaikille yhä mukana roikkuville ja tietysti myös uudemmille tuttaville. Vuosi 2013 on takana, ja yksi blogivuosi saatettu onnellisesti päätökseen.

Itse vaihdoin vuotta tuttuun tapaan nukkuen. Tosin siinä puolilta öin (jopa täällä) räiskyi sen verran tiuhaan, että pieni unikatkos tuli pakostakin uuden vuoden kunniaksi. Muuten siis hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Illalla tein vielä vuoden viimeisen salitreenin ja sitten palkkarin, suihkun ja päivällisen kautta sänkyyn. Ihan pieni itsesääli hiipi rinnalleni alkuillasta ja miehelleni jo sanoinkin, että tämä on niitä ainoita kertoja, kun treenaaminen tuntuu säälittävältä, mutta olo meni onneksi tehdessä ohi, ja totesin, että niin tässä kuin muussakin elämässä, tärkeintä on tehdä asioita, jotka sopivat itselle, ja joista saa hyvän mielen. On turha peilata elämäänsä muiden tekemisiin, tai tehdä juttuja vain koska muutkin tekevät niitä. Kenties jonkinlainen opetus uuteen vuoteen!?

Perinteisesti mieheni vaihtoi vuotta työn merkeissä, ja Niilo oli vanhempieni luona, joten meitä oli kotosalla vain tyttökolmikko minä, K ja Alma. Öisestä paukkeesta huolimatta, olimme vuoden ensimmäisenä aamuna täynnä intoa ja tarmoa,  joten kärryttelimme reippaan aamulenkin, nautimme kuumasta suihkusta ja föönasimme karvat kuosiin. Tästä on hyvä jatkaa, kirjoittaa kirjaa nimelta Anno Domini 2014!

Parempaa vuotta lupasin paitsi itselleni henkilökohtaisessa elämässäni, myös teille blogivuoden muodossa. Sitä kohti siis!
Ja, kuten lupailin, aloitetaan koosteilla ja muistelmilla menneestä. Olen koonnut kuvia ja ajatuksia menneestä vuodesta, ja tahdon jakaa ne myös kanssanne.

Mutta entä te? Mitä kaikkea sitä tulikaan taas luvattua!?! 🙂

Joku jonkun postauksen yhteydessä kysyikin, voisinko kertoa perheemme juhlatraditioista ja perinteistä. Vastasin tuolloin, ettei meille ole ehkä vielä muodostunut perinteitä, ja syvälle juurtuneita tapoja. Olemme nuori perhe, joka tavallaan vuosi vuodelta, luo omaa tapaansa juhlia ja viettää juhlapyhiä.
Kuten oli puhetta, viime joulu meni todellisella alisuorittamisella. Raskauden loppuvaihe ja syksyn muutto söivät energiaani, ja joulu meni omalla painollaan nauttien muiden laittamasta ruuasta. Mutta viime vuonna teimme myös päätöksen tämänvuotista joulua ajatellen; Vietämme joulun kotona.
Käytännössä tämä tarkoittaa nyt sitä, että aaton puuroreissu vanhemmilleni jätetään ohjelmasta, samoin kuin ruokailureissut parilta seuraavaltakin päivältä. Teemme kaiken ruuan itse, ja olemme ilmoittaneet, että pöytäämme mahtuu ruokailijoita.
Sinänsä tämä päätös ei tuota työtä sen enempää kuin edellisinä vuosina, koko joulun menun kun olemme aikaisemminkin laittaneet itse. Tällä kertaa tuosta vaivasta tulee ehkä nautittua enemmän, ja ruokaa menee hukkaan vähemmän. Onhan täysin järjetöntä puhista keittiössä marraskuusta lähtien, jos aikoo ehtiä syödä omatekoista jouluruokaa vain aattoiltana!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen joulu tuntuu nyt stressittömältä. Huoli siitä, että sukulaisten pöytiin istutaan tasapuolisesti, ja joulu menee lasten ja lahjojen pakkaamisessa autoon, on poissa. Tunnen helpotusta! Uskon, että tämä päätös oli kannattava, joskaan ei välttämättä joka taholta ymmärretty. Mutta, kuten sanoin, olemme nuori perhe, ja nyt on meidän aikamme luoda omia jouluperinteitä, ja etsiä omaa ja oikealta tuntuvaa tapaa viettää yksi vuoden suurimmista juhlapyhistä.

Ensimmäistä kertaa joulu on myös vapaata töistä. Tähän saakka mieheni on ollut jokaisena jouluna töissä. Ensimmäistä kertaa aiomme myös ehtiä yhdessä perheen kesken joulukirkkoon ja hautausmaalle. Ja tiedättekö mitä! Odotan joulua enemmän kuin koskaan! Odotan sitä, että on lupa vain olla. Olla kotona, ottaa rennosti. Nauttia siitä, että kaapit tursuavat valmista ruokaa, sitä ruokaa, jota on vaivalla tehty, ja johon on kulutettu paljon rahaa. Aikaa nauttia suklaasta ja kirjasta. Olla läsnä lapsille ja levähtää hetki myös itse.

Puhtaat lakanat, kevyt siivous ja viimeistellyt yksityiskohdat kynttilöineen ja kukkasineen tuovat joulun kotiin. Joulukuusi, hiljalleen lisääntyvät koristeet ja joulupukin odotus, ne ovat tärkeitä lapsille. Pipareita voidaan leipoa jouluna lisää, tai yhtälailla vaikka limppuja. Kaikki se aika, joka on ennen käytetty autossa istumiseen, tai lähdön tekemiseen, on nyt aikaa omalle perheelle.

Avasin yhden joulupaketin jo hiukan etuajassa, mutta onneksi tein niin. Rennon joulun aion nimittäin viettää uudessa Lumoan -mekossani. Trikoomekko kaipaa seurakseen vain paksut sukkahousut ja lämpimät villasukat. Juhlavampaa kuin verkkarit tai pyjama, mutta mukavuudesta ei tarvitse tinkiä. Siinäpä se tämän joulun idea kiteytettynä onkin; Mukava juhla, sellaisen aiomme viettää!

Mekko blogin kautta saatu ⎜Lumoan

Kiitos, Suvi ❤