Noh, lempivaatteista johonkin aivan muuhun. Tähän on turha edes yrittää keksiä mitään loistavaa aasinsiltaa! Kyseessä on nimittäin Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanja, jossa olen mukana!

Mehän kuvattiin jo muistaakseni syyskuun alussa, joten kuvauspäivästä on ehtinyt vierähtää tovi. Itsessäänkin tämä oli jo kokemus, kameran takana hyöri Olympuksen ambassadorkuvaaja Damian McGillicuddy, joka on siis maailmankuulu muotikuvaaja, jonka otoksia on ollut esillä esimerkiksi Voguessa! Tiimiin kuului myös stylisti Zoe Hughes, jonka tehtävänä luonnollisesti oli valita ylemme vaatteet, joilla kuvien tunnelmaa korostetaan. Kuten arvata saattaa kyse on siis tällä kertaa kehysmuodista, ja pääosassa ovat silmälasit.

Jokaiselle meille valikoitui oma  silmälasimerkkki, ja itse päädyin poseeraamaan ylimielistä lookkiani Voguen kehyksissä.

Hauskintahan tämänkaltaisissa kuvissa on se, että niistä tuskin itsekään tunnistaa itseään. Aivan kuin olisit joku muu, irtautunut hetkeksi itsestäsi, ja se ei muuten ollut helppoa. Nimittäin näyttää kylmältä ja tunteettomalta, ylimieliseltä ja ylpeältä! Noh, jotenkin siitä selvittiin! 🙂
Ehkä eniten kuitenkin pelkäsin ennakkoon, miten mahdun vaatteisiin, nuo PR-toimistojen mallikappaleet kun yleisesti ovat niitä pienimpiä kokoja, ja minä taasen ruuminrakenteeltani kaikkea muuta kuin siro ja pieni. Itse olisin luovuttanut tämän Vilan kotelomekon suhteen heti, mutta Zoe oli sitä mieltä, että mekko laitetaan päälle, ja kas, niin hän vain veti vetoketjun kiinni!

Siinä, missä ylimielisyys ja sähkönsininen eivät varsinaisesti ole heiniäni, Voguen trendikuvaus kuitenkin miellyttää: Vogue on ihmisille, jotka rakastavat muotia mutta eivät ole muodin orjia. He ovat rohkeita, helposti inspiroituvia ja pukeutuvat arkenakin muodikkaasti. 

Kahdessa ylimmässä kuvassa nenälläni on Charlotte Ransonin Voguelle suunnittelemat ruskeat muovikehykset.

Syksyn kehysmuodin kuvaillaan olevan modernia, mutta 60-luvun tyyliä mukailevaa. Näyttäviä linjoja yhdistettynä naisellisiin väreihin, jotka tekevät lookista vahvan eivätkä suinkaan tyttömäisen. Tuo pyöreä kehys on juurikin tätä, ja tykästyin laseihin niin, että voisin vallan mainiosti hankkia pokat itsellenikin. Ja ne muuten näyttivät päässäni tosi kivoilta ihan norminaamallakin! 😉

Pikkuisen enemmän business womania löytyy Voguen mustasta ja jonkin verran  kulmikkaammasta kehyksestä. Tämä kehysmalli on enemmän klassinen, ja mielestäni huomattavasti virallisempi kuin aikaisempi. Silti se ei ole tylsä, vaikkakin itse tykästyin huomattavasti enemmän ensimmäiseen, leikkisämpään malliin.Monestihan tulee ajatelleeksi, että sitä voisi valita aika villitkin kehykset, jos silmälaseja omistaisi usemmat. Ainakin itse olen sen verran tylsä ja varovainen, että ainoiksi laseikseni en uskalla ostaa mitään hirvittävän räväkkää ja trendikästä, vaan menen helposti sillä turvalliseslla linjalla. Nyt Instrussa on kuitenkin meneillään kampanja, jossa saat toiset lasit kaupanpäälle. Itselle, tai kenelle sitten haluatkin. (Samanhintaiset tai edullisemmat kehykset, vakiolinssit kovalla ja heijastamattomalla pinnoitteella, molemmille optikon näöntarkastus.)
Eli, tässä kohtaa olisi mahdollisuus myös niihin revittelypokiin, johonkin mitä ei tarvitse käyttää välttämättä päivittäin. Näitä kyseisiä Vogue -merkkisiä kehyksiähän myy Suomessa ainoastaan Instrumentarium.

Tämä Fashion Photo Shoot -juttusarja tulee saamaan jatkoa, kunhan pääsen käsiksi kuvamateriaaliini. Muista Indiedays-blogeista olette varmasti voineetkin jo bongata kuvia samoista kuvauksista, ja pahoittelen, että oma kuvasaldoni jäi nyt tällä erää näihin kolmeen. Muita kampanjassa mukana olevia blogeja ovat Päästä varpaisiin, Annika O, Just My Imagination, Uino, Life of Silja, At Maria’s, Rillan Koti ja Tickle your fancy .
Kampanjasivulta löytyy paljon kivaa kuvamateriaalia, ja tietysti kehysesittelyjä, joten käykäähän kurkistelemassa!

Kuvat: Damian McGillicuddy
Tuotekuvat: Instrumentarium

Syksyn tullen, olen vihättynyt koko ajan enemmän ja enemmän mustan ja harmaann sävyistä. Jollakin keittiöpsykologialla tämän kai voisi selittää mieleni mustumiseksi tai jonkinlaiseksi kriisiksi. Tosiasia on, että koen mustan skarpiksi väriksi, joka antaa potkua pukeutumiseen. Lähipäivät olen hiihtänyt kotona villasukissa, ja verkkareissa tai pyjamanhousuissa, mutta kun pukeudun lähteäkseni ulos, haluan oikeasti tuntea jollakin tapaa laittautuneeni.

Olen saanut tällä viikolla paljon kyselyita mustista nilkkureistani, aivan kuten saan edelleenkin kyselyjä ruskeista nilkkureistani. Molemmat ovat samalta merkiltä; Sixtyseven! Törmäsin näihin edellisen raskauteni aikana, kun halusin talveksi tukevat ja turvalliset (ja tietysti mukavat) korolliset nilkkurit. Nuo silloin hankkimani ruskeat kengät olivat kaikkea tätä, ja siksi päädyin myöhemmin hankkimaan mustat nilkkurit samalta merkiltä. Sixtyseven kengät eivät ole järin kalliita, mutta mielestäni näissä laatu on todella kohdallaan! Ainakin Brandoksella on suuri valikoima merkin nilkkureita. Ja, joku jo ehti kysyäkin, miten on laita kokojen kanssa, ja tähänkin vastaan, että numerot pitävät kyllä kutinsa.

Kengistä asusteisiin, ja aasinsillan kautta kameraan. Kyselitte kesällä kuvia täältä lähiseudulta ja lenkkipolkujeni varrelta. Tuolloin kameran kantaminen mukana tuntui älyttömän työläältä, sillä Canonin 5D:n runko on paitsi painava, myös iso. Tuolloin heräsikin kiinnostus Olympuksen pienikokoisiin järkkäreihin, joita olen kuullut paljon kehuttavan. Oma kosketukseni Olympuksen kameroihin on kuitenkin sieltä blogin perustamisen ajoilta, niitä ensimmäisiä digipokkareita,  jotka olivat muuten tuolloin kooltaan lähes tämän OM-D:n luokkaa. Niinpä päätin lainata Olympukselta kameraa testattavaksi ja muuttaa käsitykseni siitä, että vain isolla ja järeällä kameralla saa laadukkaita kuvia.

Ja, voi että! Sen lisäksi, että kamera on pieni ja suht kevyt, se on myös ulkonäöltään kuin koru! Jollakin tapaa niin vintage ja silti nykyajan hienouksilla! Tällä nimittäin saa myös kameran WiFi:n avulla siirrettyä kuvat vaikka puhelimeen, ja siitä instagramiin! Kuvien laatu on ihan huippuluokkaa, skarppeja ja teräviä otoksia. OK, mä opettelen vielä kaikkia hienouksia, mutta olen nyt jo ihan fiiliksissä!

Mitä muuten tulee syksyn asusteisiin, olen ainakin onnellinen siitä, että taas uskaltaa käyttää hajuvettä! Tuoksu kun on mielestäni asuste siinä missä korutkin. Ampparivaara on mennyt ohi, ja kaivoinkin Marc Jacobsin Daisy Delight -kesätuoksun tilalle tämän originellin version.
Ja, vaikka huiveja käytänkin lähes vuoden ympäri, on syksy ehdottomasti parasta huiviaikaa. Patellisävyjen tilalle olen kaivanut hillytympiä värejä, ja Becksöndergaardin, villa/silkkinen, hiukan eläinkuosia muistuttava sydänkuviointi, on tällä hetkellä ehdoton ykkössuosikkini.

Kenkien malli on molemmissa muistaakseni Ange, ja huivin kuosi taasen nimeltään b-heart storm. Kameran malli kokonaisuudessaan on OM-D E-M10. Jos jotakuta jäi vaivaamaan. Taustalla näkyvä kuva on juliste Paolo Roversin Secrets-näyttelystä.

Tänään on harrastuspäivä, joten nyt täytyy kiirehtiä vielä hetkeksi hommiin. Koitan kuroa tänään kommentit taas kuntoon!

Ihanaa päivää teille!

Instagramissa näitä perjantain kuvia jo hiukan vilahtikin. Matkakohteena oli tosiaankin me&i:n pääkonttori Malmössä, ja matkaseurana meandin iloisen kaksikon, Annan ja Venlan lisäksi, blogisiskot Heidi, Minttu ja Elisa. Kahden jälkimmäisen kanssa tiet ovat kohdanneet aikaisemminkin, ja ryhmämme osoittautui todella iloiseksi ja naurua hersyväksi porukaksi.

Iloinen bloggariryhmä. Vierailulla oli myös samanlainen jengi Saksasta. Kuva lainattu Heidiltä.

Raakapuuvillasta postitettavaan vaatteeseen.
Saimme perehtyä koko prosessiin, suunnittelusta toteutukseen, ja aina valmiisiin vaatteisiin asti. Itselleni vaateteollisuus on aika vieras laji, ja oli ihan mahtava kuulla, miten moni, hyvin pienikin asia, vaikuttaa tekstiiliteollisuuden vastuullisuuteen ja tuotantoketjun toimivuuteen. Että ihan tosissaan vielä nykypäivänäkin tuotanto sisältää rutkasti käsin tehtäviä toimenpiteitä ja vaatii tekniikan sijaan ihan oikean ihmisen läsnäoloa. Tuntui myös aika hurjalta, että pääkonttorilla oli ”suomalainen huone”; asiakaspalvelu, joka vastaa päivittäin lukuisiin suomalaisten asiakkaiden kysymyksiin!
Melko suuri yritys kuitenkin, ja silti kaikki on jotenkin niin äärettömän läheistä, kuin perheyrityksessä olisi vieraillut!

Meandin vaatteille tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ehdottomasti laatu, ja käytännöllisyys/mukavuus. Uuniikki ulkonäkö, joka voidaan pukea myös sanaan tunnistettavuus, sekä yhdisteltävyys ja unisexajattelu. Lastenvaatteissa ei mennä trendi edellä, ja muodin aallonharjalla seilaten, vaan erotutaan rohkeasti massasta ja pysytään omassa tyylissä. Samaan aikaan  kun värikylläisyys ja printit ehkä ihmetyttivät toisia, meandi raivasi tiensä kuluttajien suosioon juuri olemalla erilainen ja selkeästi erottuva vaatemerkki. Mallistojen lisäksi meandi on halunnut selvästi erottua myös myynnillään. Nykyään kotikutsuja järjestävät jo lukuisat firmat, ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti.

Alkujaan lastenvaatteiden rinnalle suunniteltu naistenmallisto on kasvanut vuosien kuluessa, ja nyt 10-vuotias me&i selvästi panostaa yhä enemmän myös naisten pukeutumiseen. Lastenvaatteisiin mätsäävien printtien lisäksi tarjolla on yhä enemmän laadukasta ja mukavaa vaatetta naisille hillityissä sävyissä ja väreissä. Itse olen vuosia pukeutunut meandin naistenvaatteisiin, ja olen koko ajan iloisempi siitä, että naisten pukeutuminen on selvästi erotettu lasten vaatteista, ja mallistosta löytyy myös niitä hillitymmin printattuja ja printittömiä aikuisten vaatteita.

”Nostalgiaseinällä” oli lattiasta kattoon meandin printtejä vuosien varrelta. Näimme myös sellaisia, jotka eivät vielä ole päässeet vaatteisiin asti! Kaikkien kuvioiden takana on kuitenkin yksi nainen, yllä olevan kuvan Camilla, jonka aikoinaan piti vain suunnitella logo me&i -tuotemerkille. Logon jälkeen Camilla on kuitenkin suoltanut meandille printtejä ihan älyttömän määrän, ja luonut mallistoihin yhteenkuuluvan tarinan yksittäisinä printteinä, koko printattuina kankaina ja erilaisina applikaatioina.

Parituntisen aikana toinen meandin perustajista, Helene Nyrell, kertoi meille työstään, siitä, miten vuonna 2004, pinestä joulumyyjäisiin tarkoitetusta myyntierästä kasvoikin tuotemerkki, jonka liikevaihto on jo yli 200 miljoonaa kruunua. Ja, mikäli mun pitäis just nyt nimetä tosielämän idolini, olisi Helene juurikin hän. Ihailen naisia, joilla on vahva visio tulevaisuudesta ja urastaan. Into tekemäänsä työhön, ja kyky olla nöyrästi ylpeä aikaansaamastaan. Helene oli kaikkea tätä, ja paljon muuta. Ihan selkeästi mun ykkösidoli ja aivan loistava esimerkki jokaiselle naiselle! Kirjoitin teille viime viikolla työn ilosta, ja tässä naisessa ruumiillistui kaikki se kuvailemani!

Lounaaksi toimistolla söimme vegaanista raakaruokaa, joka oli ihan uusi elämys mulle! Tämä oli Helenen valitsema lounastyyli, joten iski ihan pikkuinen raakaravintovillitys (luonnollisesti Helenen ulkoinen olemus ja energisyys olivat ihan paras myyntipuhe! :)).

Entä mitä uutta?
Kyllä, näimme valmiit syysmalliston uutuudet, jotka paljastuvat teillekin ihan pian. Koska olen itse vähemmän lastenvaatebloggaaja, vinkaan teille malliston naisten uutuuksista, kun se on ajankohtaista. Ihan vielä ei ole lupa pläjäyttää noita salaisuuksia blogiin asti. 🙂

Tammikuisen muotinäytöksen jälkeen olin häkeltynyt siitä yhteenkuuluuvuuden tunteesta, joka me&i:n myyjien välillä selvästi vallitsi. Tämän pääkonttorivierailun jälkeen olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että yritys todellakin toimii hyvässä ja suvaitsevaisessa ilmapiirissä. Harvemmin saa vastaavaa tunnetta tuollaisesta kuin yhtä suurta perhettä -fiiliksestä. Suomessa tämänkaltainen ajattelu on myyjien välillä kuulemma todella vallitseva, ja kyllähän sen selvästi pystyy aistimaankin!

Ihan loistava matka ja hauskaa seuraa. Tuli pohdittua, kuinka monta bloggaajaa todella tarvitaan aukaisemaan lukitun huoneiston ovi, ja miten helposti neljä iloista naista saa ilmaisen bussikyydin Kööpenhaminassa. Toisinsanoen, naurettua tuli ihan valtavasti!!!!

Laitan muitakin matkakuulumisia blogiin, kunhan ehdin. Nyt kuitenkin toivottelen teille mukavat tiistait!