Noniin! Eli fiiliksiä Pietarista melko tuoreeltaan olisi nyt tarjolla! Sunnuntaina tosiaan palauduin kotiin ennen puoltayötä, ja kyllähän se oma sänky kivalta tuntui, vaikka Pietariinkin jäi ihan liian paljon nähtävää ja koettavaa. Tämä on oikeasti ihan hurja fiilis, koska kerrottavaa teille olisi vaikka miten, ja kuviakin koko kamerallinen! Mutta, jotta tässä jutussa pysyisi jonkinlainen tolkku, aloitetaan nyt kuitenkin siitä matkasta! Eli Mintun kanssa teimme tosiaan Allegro-junamatkan Pietariin yhteistyössä VR:n ja Indiedaysin kanssa. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen matka Pietariin, ja minulle ensimmäinen matka ylipäätään Venäjälle. Minttu on vuosia sitten ollut ryhmämatkalla Viipurissa, mutta muuten olimme kyllä täysin noviiseina liikkeellä.

Nevasta haarautuvat kaupunkia halkovat kanavat ovat erittäin hyviä maamerkkejä, joiden varassa pystyy suunnistamaan, vaikka venäjänkielen taitoa ei löytyisikään. Myös Nevski Prospekt (Nevan valtakatu), eli Pietarin pääkatu, on hyvä apu suunnistuksessa.

Helsingistä lähtevä VR:n Allegro –juna vie Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa, mikä on hurjaa jo siinäkin mielessä, että oma junamatkani täältä meidän huudeilta sinne Helsinkiin nappaa jo melkein saman. Itse tykkään junalla matkustamisesta, ja näin ulkomaille suunnatessa se oli kyllä helppo ja vaivaton, ihan siinäkin mielessä, että rajatarkastukset tapahtuvat liikkuvassa junassa, eikä aikaa mene turhiin jonottamisiin samoin kuin vaikka lentokentällä.

Koska me ei Mintun kanssa oltu itse koettu koskaan mitään vastaavaa, ja tämä junamatka oli ensimmäinen matkani Venäjälle, ajattelin nyt pähkinänkuoressa kertoa, että miten matka noin niin kuin pääpiirteissään menee.

Kaikki alkaa tietenkin viisumin hakemisesta, ja koska me Mintun kanssa asumme molemmat muualla kuin Helsingissä, valitsimme viisumitoimistoksi Lähialuematkat, jolle tarvittavat asiakirjat sai postittaa, ja jonka toimisto sijaitsi kätevästi Helsingin päärautatieasemalla, josta viisumin sai napata mukaansa ennen lähtöä.
Allegrolla matkatessa mennään aika samalla fiiliksellä, kuin junassa muutenkin. Eli ehdit ajoissa junaan, etsit oman vaunusi/paikkasit ja istut mukavasti! Tärkeää on muistaa, että junaliput, passi sekä viisumi ovat koko ajan kädenulottuvilla, sillä matkan aikana niitä tarkastetaan ainakin kolmesti. Ensimmäisen kierroksen tekee VR:n henkilökunta (lipuntarkastus), ja lähestyttäessä Vainikkalan raja-asemaa passintarkastuksen tekee rajavartiolaitos. Venäjänpuolella sitten maan omat viranomaiset katsovat vielä paperit kuntoon, ja junan henkilökunnalta saamastasi maahantulokortista puolet otetaan tässä kohtaa pois (toinen puoli tulee säästää sitten paluumatkaa varten, jolloin Venäläiset virkailijat ottavat toisen puolen).
Allegrossa on myös Allegro Bistro –ravintolavaunu, joka on suljettuna ainoastaan rajanylityspaikalla. Aina junassa kulkiessasi (WC, ravintolavaunu), paperit on oltava mukana, sillä niitä kysellään käytävillä seikkailevilta matkustajilta. Me ei ravintolavaunuun menomatkalla ehdittykään, mutta kotiinpäin tultaessa kävimme vielä Venäjän puolella, ja passiani taidettiin pikaisesti katsoa kolmesti.
Muuten Allegro on mukavuudeltaan uusien VR:n junien luokkaa, penkit ovat tosin huomattavasti mukavammat, kuin tavallisissa IC-junissa. Tämän totesin, kun lähdin junamatkalleni Helsingistä kotiin. Tavalliseen tapaan myös Allegrosta löytyy Wi-Fi -yhteys, mikä Venäjän puolella matkatessa tietenkin on plussaa, kun mobiilidatan laittaa pois päältä.

Maahantulokortin täyttämiseen löytyy selkeät ohjeet Allegro-lehdestä, jonka voit napata jo asemalla. Lehti löytyy myös istumapaikaltasi junasta.

Pietarissa Allegro saapuu Finljandskii vokzal –rautatieasemalla, ja kotiinpäin lähdetään luonnollisesti samalta asemalta, jossa passintarkastuspiste aukeaa noin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Pietarin puolella asemalla on myös pienimuotoinen turvatarkastus lähdettäessä, ja asiakirjoja paluumatkalla tarkistaa Venäläiset viranomaiset. Suomen puolella mahdollisia tullattavia kysellään sitten taas suomeksi.

Upeita rakennuksia silmänkantamattomiin. Toiset vähän paremmassa kunnossa kuin toiset. Kontrasti kaupungissa on ihan mieletön, ja useista rakennuksista julkisivu on huomattavasti sisäpihoja edustavampi. Hotellimme oli melko ylellinen ja hulppea suomalaisessa mittakaavassa, mutta näkymä huoneen ikkunasta kertoo tarinan toisen puolen (alin kuva).

Vähän arkoina luottokortin vilauttelijana päädyimme vaihtamaan rahaa menomatkalla, ja tämä käy tosiaan kätevästi junassa, jossa kiertää valuutanvaihtaja. Käteistä ei tarvitse varata, vaan voit ”nostaa” ruplasi pankkikortilla (luottokortti ei tässä kohtaa käy). Hiukan yliarvioimme matkalla kulutettavan rahan määrää, mutta kotimatkalla tosiaan saimme vaihtaa käteiset ruplamme taas euroiksi.

Pietarissa tulee kuljettaa matkustusasiakirjojen kopioita jatkuvasti mukanaan (me ainakin jätimme alkuperäiset hotellin tallelokeroon), sillä poliisilla on oikeus tarkistaa kenen tahansa tiedot milloin vain. Myös hotellin varausvahvistusta suositellaan pidettävän mukana, jotta voit sen avulla kertoa majapaikkasi.

Allegro -junamatka Pietariin maksaa n. 40 euroa, mikä on mielestäni älyttömän halpa hinta näin mukavasta matkustamisesta. Ruplan kurssi on nyt myös suotuisa matkustukselle, ja sanotaankin, että Pietarin hintataso on jopa puolittunut. Ostosmatkalle me ei Mintun kanssa oltu edes lähdössä, ja rahaa vaihdettiin lähinnä ravintoloita ajatellen. Pietarin hinnat olivat siis tosi iloinen ylläys! Jos nyt ei mihinkään ihan kaikkein kalleimpaan ravintolaan halua mennä, niin kyllä hyvät ruuat ja viinit saa ihan älyttömän halpaan hintaan (esim. kunnon pihviannos alle 700 ruplaa/vajaat 10 euroa). Ainakin itselleni tuo ruplan heikko kurssi on yksi syy, miksi haluaisin matkalle uudestaan jo lähiaikoina.

Kotiinlähtö ”kahvit” hotellin ravintolassa, paikallista lounasta ja Venäläisiä leivoksia torikojusta.

Pietari on suurkaupunki, jossa asukkaita on melkein saman verran kuin koko Suomessa. Rohkenen myös väittää, että turisteissakin puhutaan miljoonista. Itselleni tämä suurkaupunkimaisuus oli valtava yllätys. Tiesin meneväni suureen kaupunkiin, mutta se suuruus yllätti silti. Välimatkat ovat pitkiä, joten hyvät kengät ovat todellakin tarpeen. Lisäksi itse suosittelisin varaamaan taksin rautatieasemalle jo valmiiksi. Näin tullessasi Pietariin, (luotettava ja oikea) taksikuski odottaisi sinua asemalla. Pietarissa toimii kyllä lennossa napattavia takseja, mutta niitä ei (varsinkaan turisteille) suositella. Meillä ei taksia ollut valmiina, ja ensimmäinen iltamme menikin siihen, että kävelimme (mukulakiveen verrattavia jalkakäytäviä) matkalaukkujamme vetäen. Loppusaldoksi tuli melkein kaksi ja puoli tuntia, ja olimmekin sitten ihan poikki kaikesta matkustamisesta ja patikoinnista. Ja lähdettäessä harmitti ehkä vielä enemmän, koska taksi hotellilta asemalle maksoi vaivaiset 250 ruplaa, eli vain reilut kolme euroa!

Kaupungin koko  tarkoittaa tosiaan sitä, että välimatkat ovat pitkiä. Niinpä hotellia varatessa suosittelisin miettimään tarkoin, mitä haluat Pietarissa nähdä ja kokea. Meidän hotellimme (Hotel & Spa, ROSSI BOUTIQUE HOTEL, 55 Fontanka Embankment) oli sen verran kaukana nähtävyyksistä, että aika meni valitettavasti kulkemiseen. Koska perjantai käveltiin hotellille, ja sunnuntaina oli turha enää lähteä hotellilta muualle kuin asemalle, meille jäi tosiaan vain tuo lauantaipäivä aikaa itse Pietariin. Kun ilta kahdeksan jälkeen pääsimme hotellille, emme kyllä jaksaneet lähteä kohti Nevaa enää uudestaan illallisen merkeissä, vaan unohdimme Mintun tekemän ravintolalistan suosiolla, ja ajelimme hissillä hotellin ravintolaan.

Talvipalatsia ja Eremitaasia ei voi vahingossa ohittaa (alempi kuva).

Pietarissa kaikki tienviitat ja opasteet (myös nähtävyydet ja museot) on kirjoitettu venäjäksi kyrillisin kirjaimin. Tämä osoittautui haasteeksi koska turistikartassamme suuriin osa oli käännetty latinalaisiksi aakkosiksi. Olen joskus yli 20 vuotta sitten kyllä venäjän perusteita opetellut, mutta täytyy sanoa, että aika hyvin on kadonnut kaikki vuosien saatossa mielestä.

Englantia meille osasi Pietarissa puhua ainoastaan hotellin respan henkilökunta, yksi maatuskamyyjä (ostin  tietenkin pakollisen tuliaisen), sekä rautatieaseman passintarkastaja, kun olimme lähdössä kotiinpäin. Ravintoloiden työntekijät kyllä jotakuinkin ymmärsivät englantia, ja kaikki saatiin hoidettua. Tämä kieltämättä vähän yllätti, koska nähtävyydet ovat aika maailmanluokkaa, ja turismi on iso osa kaupunkia.

Kazanin Katedraali, Palatsiaukio ja Aleksanterin pylväs, Talvipalatsia sisältä ja ulkoa sekä Iisakin kirkko.

Toinen yllätys oli asiakaspalvelun lievähkö töykeys, joka hotellia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oli aika vallitsevaa. Talvipalatsin ja Eremitaasi -museon turvatarkastuksessa erehdyin kysymään Talvipalatsin suuntaa ”turvanaiselta” (emme taaskaan ymmärtäneet opasteita), ja vastauksesi tuli sen verran tiukka pöytään lyönti, että ymmärsin naisen haluavan kamerani pöydälleen. Sillä hetkellä kävi kyllä jo Siperia mielessä, mutta osattiinhan me tilanteelle heti nauraakin. Tosin vasta, kun olimme turvatarkastuksen nöyrinä ohittaneet, ja kamerani oli todettu vaarattomaksi. Mutta tämä siis varoituksena, jos Pietariin matkaatte. Joissakin paikoissa tilanteet otetaan erittäin vakavasti, ja kielimuuri käy välillä omankin luonnon päälle. Mutta mikäs matka se olisi, jos kulttuurieroilta voisi valan välttyä! 🙂

Finljandskii vokzal –rautatieasema sijaitsee melko kaukana Nevasta, niin sanotulla Pietarin Viipurin puolella, kun taas suuri osa Pietarin suurimmista nähtävyyksistä sijoittuu sinne suuren, kaupunkia halkovan joen rannalle. Tästä syystä ensimmäiset Pietarin näkymät eivät myöskään ole ehkä ne kaikkein fiinimmät, mutta nähdessäsi pl. Lenina –aukion, saat kyllä ensimakua kaupungin mahtavuudesta ja siitä mitä matkallasi tulet kokemaan. Ja ei, kyseinen aukio ei tosiaan ole vielä mitään siihen kaikkeen muuhun verrattuna.

Melkoinen kulttuurishokkihan tuo Pietariin saapuminen ensihätään on, mutta kuten monessa muussakin paikassa, se maalaisjärki on ehkä paras matkavarustus, jota voit mukanasi pitää. Liikenne on tosi hurjaa, ja suojateilla ei aina ole valoja. Me esimerkiksi ylitimme tietä mielellämme paikallisten vanavedessä, jolloin se tuntui huomattavasti turvallisemmalta. Pietari on myös ehdottomasti kaupunki, jolla on vähintään kahdet kasvot. Yltäkylläisyyden ja kruusattujen yksityiskohtien vastapainona on sitten myös sitä toista ääripäätä.

Meidän aikamme ei pitkistä välimatkoista johtuen riittänyt kuin Iisakinkirkon ja Talvipalatsin kiertämiseen. Kirkko veren päällä (Kristuksen ylösnousemuksen katedraali) oli paikka, jonka molemmat halusimme kokea, mutta se jäi kyllä pelkästään ulkopuolelta ihailemiseen.

Kuvia, vinkkejä, fiiliksiä ja kaikkea mahdollista matka-asukuvista kissakahviloihin on tallentunut niiden hiukan vajaan tuhannen kuvan joukkoon, jotka kamerastani löysin. Niinpä varoittelen, että Pietari aiheisia postauksia on tulossa kyllä lisää! 🙂

Kun sunnuntaina palattuani oikaisin omaan sänkyyn, totesin miehelleni, että olisin kyllä valmis lähtemään heti uudelleen. Ja vaikka seuraavana aamuna jalat huusivat armoa ihan vain kävellessäni alakertaan, olin silti samaa mieltä. Ei Pietaria voi kuvailla, se pitää itse kokea! Mikään kuva ei anna oikeutta sen suuruudelle ja nähtävyyksille. Ja ehkä juuri kontrasti on se, mikä paikassa viehättää. Niin lyhyt, helppo ja edullinen matka, mutta silti niin eksoottinen kohde.

Voita Allegro -lahjakortti!

Haaveeni on, että pääsen Pietariin vielä toistamiseen tämän kesän aikana! Mutta nyt saisin lähettää matkaan myös jonkun teistä. Nimittäin, tässä arvonnassa  sinulla on mahdollisuus voittaa 240 euron arvoinen Allegro -matkalahjakortti!

Jos olet jo käynyt Pietarissa, kerro mistä pidit ja mikä teki suurimman vaikutuksen. Mikäli Pietari on näkemättä ja kokematta, kerro mikä sinua eniten kohteessa houkuttelee. Jätä kommentti viimeistään tiistaina 7. 6. 2016, ja olet mukana arvonnassa. Lue kilpailun säännöt täältä.

Mutta lisää Pietaria, nähtävyyksiä ja matkafiiliksiä on tosiaan tulossa vielä myöhemminkin!

Ps. Vastaava arvonta on myös  Mintun blogissa, eli kannattaa koettaa onneaan molemmissa! 😉

Yhteistyössä Indiedays ja Holiday Inn

Se olis perjantai ja viikonloppu edessä!

Kirjoittelinkin jo viikko sitten, kuinka edelliseen viikkoon mahtui kaikkea erilaista arkea sekä rutiineja rikkovaa. Vähän kuin kirsikkana kakun päällä, teimme vielä perjantaina pienen kaupunkireissun Tampereelle, sillä uusi, vasta syyskuussa avattu Holiday Inn Tampere – Central Station halusi tarjota meidän perheelle ilmaisen hotelliyöpymisen ja kuulla mielipiteemme hotellista.

Täytyy sanoa, että jo lähtökohtaisesti mielessä oli ”family time”, sillä meidän perheessä majoitutaan hotelleissa lähinnä tarpeen niin vaatiessa, eli työmatkoilla tai silloin kun mennään varta vasten jonnekin lomalle. Niinpä päätin, että tästä tulee ennen kaikkea sellainen laatuaikayöpyminen lapsille.

Hotelli sijaitsee Tampereen keskustassa, kivenheiton päässä Stockmannista ja rautatieasema on käytännössä kuin hotellin takapiha. Junalla saapuvat pääsevät nimittäin hotelliin suoraan laiturilta, mistä tulikin mieleeni, että ensi kesänä voisi yhdistää jännän junamatkan, hotelliyöpymisen ja huvipuistokäynnin.
Mutta me oltiin kuitenkin liikenteessä autolla, ja myös tämän kulkuneuvon kanssa asiat sujuivat loistavasti. Hotellin pääovi oli aivan parkkihallin kulman takana, ja vaikka parkkihalli ei hotellin oma olekaan, sai maksun maksaa kätevästi respaan, ja tieto välittyi sähköisesti pysäköinnin valvontaan. Älyttömän kätevää, ja toivottavasti tähän päästään kaikissa hotelleissa! IHG Rewards Clubin jäsenenä tuo autoparkkikin on edullisempi, joten jos et ole vielä jäsen, kannattaa liittyä vaikka ennakkoon tulevia hotelliyöpymisiä ajatellen. Kyseessä on maksuton kanta-asiakasohjelma, jota käyttää maailmalla jo yli 88 miljoonaa ihmistä. Etuihin kuuluu mm. maksuton langaton internet kaikkialla maailmassa sekä päivän lehti digi-lehtipalveluna.

Mutta sitten itse hotelliin. Uusi on aina uusi, ja se tietysti huokui heti hotellin aulasta lähtien. Puhdasta, siistiä, valoisaa ja kutsuvaa. Sanoisin, että sisustukseltaan hotelli on vahvasti pohjoismaalainen ja design selkeälinjaista, värikästä ja luonnonläheistä.  Hotellin ovelta aukeaa viihtyisä olohuonemainen aula-alue, joka noudattelee Holiday Inn Open Lobby –konseptia. Tilaa riittää niin rentoutumiseen, tapaamisille tai netissä surffailulle. Yhtä hyvin  voit nauttia tilassa kupin kahvia ja selailla päivän lehdet. Aulasta löytyy myös Monscierge-kosketusnäyttö, jonka avulla voi esimerkiksi tarkastella hotellin palveluita, lähteviä lentoja, Tampereen nähtävyyksiä ja tapahtumia, sekä lähettää ystäville postikortin. 

Meille oli varattu kaksi vakiovarusteltua huonetta väliovella. Tämä on musta ihan loistava tapa majoittua lapsiperheenä, eikä isompikaan lapsikatras aiheuta päänvaivaa. Molemmissa huoneissa oli leveät (ja helposti yhdistettävät) sängyt, sekä vuodesohva mahdollista lisävuodetarvetta ajatellen. Meillä nyt molemmat lapsoset jo nukkuvat perussängyissä, mutta hotellista on myös mahdollisuus ottaa käyttöön lasten matkasänky.
Meille kahden huoneen yhdistäminen ja oma tila sekä vanhemmille, että lapsille tarkoittaa sitä, että lasten nukahdettua me aikuisetkin voimme vielä rauhassa rupatella päivän kulumiset ja nauttia ajasta myös kahden kesken. Lapsia on erilaisia, mutta meillä lapsia on mahdoton saada nukkumaan, mikäli ei ole pimeää ja hiljaista. Yhteisessä huoneessa tämä tarkoittaisi sitä, että me aikuiset kömmimme sänkyyn yhtä aikaa lasten kanssa ja vähintään leikimme nukkuvaa. Nyt lapsille oli oma rauha, ja nukkumaanmeno muistutti monella tapaa kotioloja. Näin unikin tuli nopeasti.Myös me aikuiset nukuttiin älyttömänhyvin. En edes muista, koska olisin nukkunut hotellissa koko yön ilman minkäänlaista häiriötä. Samaa sanoi mieheni. Olimme tosiaan koko perhe ihmeellisen viikon jäljiltä väsyneitä, ja kun huoneessa oli kerrankin niin ruhtinaallisesti tyynyjä, että niitä riitti jalkojenkin väliin selkävaivaiselle, posotimme unta häiriöttä aamuun asti.
(Hotellin neljän tyynyn Pillow Menu tarkoittaa sitä, että huoneessa on valmiina kaksi tyynyä, (pehmeä ja kiinteä) ja vastaanotosta on pyydettävissä pehmeä tai kiinteä höyhentyyny. Asiakkaan salliessa tyynypreferenssi merkitään ylös asiakastietoihin ja seuraavalla kerralla toivottu tyyny on valmiiksi huoneessa.)

Koska lähdimme reissuun perjantaina heti työpäivän jälkeen, olimme Tampereella jotakuinkin päivällisaikaan, ja poika jo autossa vaikeroi nälkäänsä. Tarkoitus oli etsiä kiva ravintola kaupungilta, mutta kun selvisi, että hotellin yhteydessä on ravintola Martina, oli itsestään selvää, että siirrymme sinne. Valikoimista kun löytyy kaikille jotakin, ja Kids Eat Free -edun myötä perheen alle 13-vuotiaat lapset aterioivat ravintolassa maksutta vanhempiensa seurassa.
Ravintola Martinassa oli tarjolla myös aamupala, ja se noudatteli tietenkin hotelliaamupalojen linjaa. Valikoimista löytyi toiveiden mukaan tehty munakas, tuorepuristettu appelsiinimehu ja lisäksi tietenkin monen kaipaamat croisantit, pekonit, leikkeleet, kalat, kasvikset ja hedelmät. Mutta hienointa Tampereella yöpymisessä on se, että aamupalapöydästä löytyy myös mustamakkara ja puolukkahillo! Mä pidän siitä, että suuretkin hotelliketjut ottavat huomioon paikalliset erikoisuudet ja perinteet!

Meidän Tampereen reissu oli lyhykäisyydessään siis tässä. Sisäänkirjautuminen hotelliin, nopea siistiytyminen, ja vatsa täyteen ravintolassa. Pikkuisen kaupungilla kiertelyä, ja illan kruunasi perheen kesken lötköttely sängyssä, herkkujen syönti ja ”Vain Elämää”. Makoisat unet, ja aamupala, jonka jälkeen ei ollut koko lauantaina nälkä. Sitten lähdettiinkin kauppareissun jälkeen kohti kotia.

Hotellistä löytyy myös kuntosali ja sauna. Saunan pojat testasivatkin ennen illan herkkuhetkeä, me tytöt puunasimme itsemme yökuntoon kylppärissä. Jos yhdellä sanalla pitäisi luonnehtia hotellia ja yöpymistä, se olisi ehdottomasti helppous. Kaikki oli tehty asiakkaalle helpoksi ja yksinkertaiseksi, lasten kanssa matkaaville mukavaksi ja toimivaksi. Ehdottomasti hotelli, jonne menisin lasten kanssa uudelleen, ja sellainen hotelli jonne voisin helposti mennä myös lasten kanssa kolmisin. Helppous ja vaivattomuus kun ovat noilla reissuilla ehdottomasti avainasemassa.

Mutta hei; Pari alennuskoodimahdollisuutta Holiday Inn Tampere – Central Station hotelliin laitan tähän vielä.
Jos nimittäin olet menossa Tampereen suuntaan viettämään aikuisten laatuaikaa, käytä ihmeessä hääyö-tarjousta! Sitä on siis ihan luvallista käyttää, vaikkei nyt kyse varsinaisesta hääyöstä olisikaan! 😉 Tarjouksen löydät täältä. Tai mikäli majoittumisesi osuu muuten vain viikonlopulle, halvemman majoituksen saat buukattua tämän linkin kautta. Eli ei muuta kuin hurvitelemaan ja kulttuuria nauttimaan Tampereen suuntaan!

Täällä virittäydytty viikonloppuun sohvanpäälisiä pyykäten, ja muuten siivoillen! Siistiin kotiin on kiva käpertyä iltaa viettämään. Ihanaa perjantaita!

Co-creation/Indiedays ja Holiday Inn

Täällä on todellakin jatkettu kesäpäivistä nauttimista. Ulkoilmaelämää ja rentoa otetta, juuri sitä mitä ihminen kaipaakin pikku jakson muuten niin pitkään ja pimeään vuoteen. Tuntuu, että pää on nollaantunut, samoin kroppa. Mutta kaipa se on loman tarkoituskin!

Eilen tutustuimme lasten kanssa viehättävään kesäkahvilaan. Varsin tunnelmallinen paikka tuo Kesäkahvila Kaneli. Synkän tummassa salissa oli  vahva fiilis kotimaisesta elokuvasta, eikä turhaan, samaisessa paikassa kuvattiin Postia pappi Jaakobille -leffaa.

Vaatehuone on edelleen siivoamatta ja ikkunat pesemättä. Mulla on silti vahvasti sellainen fiilis, etten jaksa tarttua mihinkään noin tylsään vielä ensi viikollakaan. Se on kesä nyt, joten pitäähän siitä nauttia! 🙂

Ihanan viileä ilta puhaltaa ikkunoista raikasta ilmaa sisään. Voisi kuumuudesta valittaakin, mutta hikoilen mielelläni muutaman yön vuodessa, jotta jaksan taas palella muutaman kuukauden. 🙂

Ihanaa kesäviikonloppua, ja muistakaan osallistua arvontaan!