Hiphei ja tiistaita!

Tuntuu nyt olevan niin paljon kuvattavaa, että sitten kun pitäisi tulla tänne blogin puolelle päivittämään kuulumisia, tekisi mieli vain jakaa kaikkea puutarhajuttua tai kasvihuonetta. Ongelma kertonee siitä, että nuo aiheet on oikeastaan niitä, jotka tällä hetkellä valtaavat kaiken vapaana olevan ajatustilan. Mutta ymmärrän toki, että te ette ihan alvariinsa jaksa mun keväthehkutusta. Mutta hei, puutarhajuttuja on kuitenkin aivan varmasti tulossa, joten älkää pettykö, jos osasitte odottaa niitä. 😀

Kun mieli on vahvasti ulkona ja rikkaruohoissa, kesäkukissa, hallaharsossa ja kasvihuoneessa, jää koti vähän kaiken tuon jalkoihin. Niin käy joka kevät, ja tänä keväänä aika pahastikin. Mutta noh, minähän olen se, joka aina hehkuttaa, että on kiva, kun koti toimii samassa asussa joulusta juhannukseen ja toisinpäin. Vaan tiedättekö nyt on tullut vähän sellainen kesäromantiikan kaipuu. Tekis mieli laittaa pitsiverhot makkariin ja juhannusruusut seinille. Tiedän, aika hurjaa! Keski-ikää kenties, tai sitten makuuhuoneesta puuttuu romantiikka siinä määrin, että pitsiverhoille on tilausta. Niin tai näin, jokin muutoksen kaipuu istuu vahvasti sisustajan mielessäni.

Ensihätään kannoin saamani ruusun makuuhuoneeseen ja ajattelin, josko se veisi fiilikset hempeään kesään ja niihin juhannusruusuihin. Koska ihan oikeasti, vaikka siitä Juhannusruusu -tapetista tykkäänkin, niin en mä sitä jaksaisi enää syksyllä katsella. Tiedän. Siksi on oltava kekseliäs! 😀

Makuuhuoneen tyhjät seinät kuitenkin olisivat jotakin vailla. Eilen illalla kun oikein tuijotin ja tuojotin, päätin, että tuohon ikkunan viereen on laitettava joku taulu. Ehkä joku söpö kirppislöytö. Tai sitten ostan kivat (semisti kruusatut) kehykset ja laitan vaikka pari valokuvaa siihen. Joitakin kesäisiä kuvia. Sellaisia, joita katselee ihan mielellään syksylläkin, ja varsinkin silloin. Ja ehkä makuuhuoneen valaisinten päivittäminen voisi auttaa myös. Kiperästi pitäisi siis päästä kirppistelemään. Mutta ehkä kesä on ratkaisu myös tähän ongelmaan.

Eilen tehtiin pihatöitä koko ilta. Tänään oli päiväkodin kevättapahtuma ja viikon kaikki muutkin illat on täynnä ohjelmaa. Vaikka pihatöihin ei nyt ehdikään, niin helpottavaa on ainakin se, että iltaisin on yleensä niin väsynyt, ettei makuuhuoneen sisustusongelmia jaksa kovin kauaa pohtia.

Leppoisaa iltaa!

 

Perjantaita!

Huhheijaa. Onpas ollut vauhdikkaat pari päivää pikkupotilaani kanssa. Eilen illalla vielä syöksyin ämpärin kanssa siihen malliin, että onnistuin polttamaan polveni villamattoon jopa housujen läpi. No mutta hei, se villamatto säästyi! Parille muulle matolle ei ole käynyt yhtä onnekkaasti. Ja jos on kärsinyt kuivista käsistä ja halkeilevista sormenpäistä koko talven, niin tämän raivokkaan käsienpesun ansiosta olen saanut sormeni jo verille asti. Eipä silti, parempi tämä kuin esikoisen taannoinen oksennustauti automatkalla Vaasasta Ouluun. No mutta ei mennä siihen!

Tässä kun on sivutuotteena tullut pestyä melkoisesti pyykkiä, päätin makuuhuoneen lakanoiden vaihdon yhteydessä freesata vähän koko huonetta. Jotenkin koko makkari tuntui kauhean tunkkaiselta. Osasyynä tietenkin pakottava puhdistamisen tarve ja osasyynä makkariin paistava aamuaurinko, niin tai näin, tuli ihan hirveä tarve karsia ja vaalentaa. Olen jo pitkään miettinyt ottavani pois Love Warriorsin julisteen ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Mutta homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Nimittäin juliste oli ollut paikallaan sen verran pitkään, että seinään oli jo ehtinyt syntyä vaaleampi alue julisteen alle. Ja alakulmistaan kuva oli kiinni seinässä maalarinteipillä, jonka liimaan oli tarttunut sen verran pölyä, ettei seinä näyttänyt kovinkaan freesiltä. Kun potilas vihdoin eilen iltapäivällä nukahti, juoksin kellariin ja pengoin esiin pensselin ja ämpärin jossa oli tuon kalkkimaalin rippeet. Uhrasin projektiin vispilän jolla sain paksuksi kuivuneen kalkkimaalin taas ohennettua maalauskelpoiseksi. Ja siitä se idea sitten lähti. Tuli maalattua makkari.

Eilen illalla olikin sitten aika ihanaa nukahtaa puhtaan vaaleassa makkarissa, eikä aamun herääminenkään huono ollut, kun auringon ensimmäiset säteet tunkivat ikkunoista jo sisään.

Tämä on oikeastaan aika ruhtinaallisen kokoinen huone, eikä tila tuntuisi täydeltä, vaikka sisään kantaisi toisenkin 180 senttiä leveän sängyn. Toisaalta kauhean turhaa tilaa, koska eipä täällä juuri muuten vietetä aikaa kuin nukkumalla. Lisäksi kalustamista hankaloittaa sisäikkuna yläkerran aulaan, josta sitten taas pääsee päivänvaloa Klaaran huoneeseen. Toki kiinteät komerotkin jonkin verran vaikuttavat kalusteiden järjestykseen, mutta kuten ikkuna, myös ne on sen verran tarpeelliset, että haluttiin molemmat remontissa säilyttää.

Pikafreesauksen hinnaksi tuli yksi vispilä. Uuden valaisimen vielä haluaisin, mutta ehkä teen jonkin kivan löydön joskus kirppiksellä. Sitä odotellessa mennään näin. Pari valokuvaa ajattelin vielä laittaa seinään, mutta sekin saa odottaa uutta inspiraation puuskaa. Viikonlopun ohjelmassa on myös alakerran kaaoksen selätys. Sitä siis seuraavaksi.

Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun aloitusta teillekin! ♡

Keskiviikkoa!

Eilinen räntäsade yltyi sen verran kovaksi, että maa oli aamulla paikoitellen vielä valkoinen. Tuntuu jotenkin hirvittävän aikaiselta lumelle tai rännälle, mutta niinhän sitä satoi oikein kunnolla vuosi sittenkin. Olin nimittäin vuosi sitten juurikin tällä samaisella viikolla äidin kanssa Ikeassa ja lapset olivat sillä aikaa tehneet isänsä kanssa lumiukkoja. Tänä vuonna asiat hetettiin nurinpäin, ja lapset lähtivät tänään käymään isänsä kanssa Ikeassa ja minä jäin kotiin. En toki tekemään lumiukkoja, ihan vain töitä. Mutta hetkellinen työrauhakin on ihan luksusta ja laskee omalta osaltaan stressitasoja. Eilen pidin sellaisen säläpäivän. Tein kaikki ne pienet kirjalliset työt, jotka olen työntänyt aina vain eteenpäin parempaa ajankohtaa odottamaan. Puhdistavaa kun saa viivata yli rivejä to do -listastaan!

Mulla on edelleen ulkona lumihiutaleet ruukuissa ja kaikki lehdetkin on yhä maassa ja kukkapenkit siistimättä. Luotan siihen, että talvi ei ole tulossa ihan hetkeen, ja ehdin vielä laittamaan pihaakin talviteloille. Ja jos nyt kuitenkin sattuisi niin, että pysyvä lumi sataisi jo, kaiken tekemättä jätetyn löytää kyllä sitten keväälläkin! 🙂

Vehreä jokimaisema makkarin ikkunoiden takana on vaihtunut syksyiseen ja vain naapurin suuli ja kanala värittävät näkymää. Vaikka kesällä makuuhuoneeseen tulee kannettua kukkia ja kesäiltoina sängyssä saa köllötellä vailoisaan aikaan ympärilleen katsellen, koen, että makuuhuoneen merkitys itselleni kasvaa kuitenkin juuri tässä kohtaa vuotta. Miten ihanaa on oikeasti illalla kömpiä sijattuun vuoteeseen ja sujahtaa peiton alle lämpimään. Koen joka syksy, että unentarpeeni nousee entisestään ja sänkyyn sujahtaminen iltaisin on päiväni kohokohta. Tosin tämän syksyn aikana olen huomannut muutoksen ja luulen tulleeni vanhaksi; Unta ei nimittäin enää vapaapäiväaamuina riitäkään kovin pitkään. Olen myös huomannut selkeän yhteyden liian pitkillä yöunilla ja päänsäryllä. Joten ehkä olen vain sitä lajia, jonka on päästävä vuoteeseen illalla aikaisin ja oikeassa mielentilassa. Niin tai näin, makuuhuoneen viihtyvyys korostuu juurikin näin syksyllä, vaikka voisi ajatella, että se on vain pimeä paikka jossa käydään nukkumassa.

Tiedä sitten johtuuko räntäsateesta vai mistä, mutta nyt on sellainen olo, että tekisi mieli vähän joulustella ja ainakin suunnitella kaikkea joulujuttua. Eilen iski myös ihan hirveä riisipuuron himo! Uusi Lantliv taisi ilmestyä myös eilen ja siinä tietenkin olisi joulua. Pitäisi kai päästä pikaisesti jonnekin mistä saisi irtonumeron. Olo on nimittäin juurikin sellainen, että joululehden selailu tekisi enemmän kuin terää!

Aurinkoista keskiviikon jatkoa! ♡