Maanantaimoikat!

Tarkoitus oli kai tehdä blogia myös viikonloppuna, mutta ei se jotenkin mahtunut kuvioihin. Sen sijaan nautin ulkoilusta, ajasta perheen kanssa ja mikä parasta, nukkumisesta! Ja nehän ne oli ne viikonlopun suurimmat suunnitelmatkin, joten melko onnistuneet pari päivää takana.

Tässä kun vuoden vaihtuessa mietin, että mitäs sitä taas itselleen lupaisi, käytin aika pitkälti vanhaa ja hyväksi todettua listaa. Otan omaa aikaa liikunnalle, ystäville, kirjoille ja nukkumiselle. Mikään näistä ei ole sellainen, jota välttelisin, tai johon joutuisin itseäni sparraamaan, vaan kyse on ennen kaikkea ajan ottamisesta ja päivittäisestä itsensä priorisoinnista ”ruuhkavuosiarjessa” (synonyymi sanalle ruuhkavuosi?!?!). Kovin mielelläni lisäisin tuohon listaan muitakin asioita, mutta realistista sellainen lupailu ei missään nimessä olisi. Ehkä lasten kasvaessa, aikaa vapautuu taas uusille harrastuksille, mutta juuri nyt tämä riittää oikein hyvin. Olen nimittäin huomannut, että tuo pyhä nelikko on jotakuinkin saavutettavissa, kun arjen rakentamiseen näkee vaivaa. Silti ihan ykkösenä olen edelleen päättänyt pitää nukkumisen. Vain hyvin harvoin sosiaalinen elämäni vaatii valvomista saati aiheuttaa univelkaa. Lukeminen taasen on tie uneen ja tapa rentoutua, ja mitä tulee liikuntaan, lupaukseni tarkoittaa juurikin sitä, että aikaa omalle liikkumiselle otetaan jostakin muusta kuin omista yöunista.

Kun lapset olivat pienempiä, heräsin joka aamu rättiväsyneenä ja olisin voinut käydä vaikka kauppaa raajoistani, jos olisin voinut vaihtaa ne edes tuntia pidempiin uniin. Samoihin vuosiin liittyi vahvasti sekin, että illalla oli ”ihan pakko” ottaa omaa aikaa sohvalla ja katsoa jotakin jännää tai muuten mukaansa tempaavaa sarjaa. Nauttien siitä, että kukaan ei pyydä tai vaadi. Vielä yksi jakso, muka parisuhdetta vaalien.  Näitä asioita mietin tänään aamukahvini ääressä. Kun kello oli pirissyt kuudelta ja takana oli reilut yhdeksän ja puolen tunnin unet.

Ihan joka ilta ei onnistu tuo kahdeksalta nukkumaan meneminen, harvemmin ollaan edes kotona vielä siihen aikaan. Mutta sunnuntai on onneksi useimmiten niitä iltoja, joina se on mahdollista. Ja kun tulee mahdollisuus, niin johan se on käytettävä!

Meidän uusi sänky on kivikova, ja niin korkeakin, että iltaisin tuntuu, kun kipuaisi jonnekin laverille katonrajaan. Toisaalta, enpä ole herännyt yhtenäkään aamuna tänä vuonna selkä kipeänä. Tuon nukkumiselle omistetun pyhätön lattia vaatisi pikaisesti maalausta ja kattoon pitäisi löytää jokin kiva valaisin. Muuten se on ihan kiva just näin!

Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Jos harrastankin jonkinlaisen tilinpäätöksen tekemistä aina vuoden vaihtuessa, niin täytyy sanoa, että tämä joulun jälkeinen sairastelu antoi asialle mitä parhaimmat puitteet. Mieli on ahkeroinut ja työstänyt ja jonkinlainen tilinpäätös on syntynytkin.

Edelliset kaksi vuosikymmentä on ollut astumista aikuisuuteen. Molempiin osui lapsen syntymä ja mittava remontti. Tämä päättynyt vuosikymmen oli ennen kaikkea sellainen perheeksi kasvamisen vuosikymmen. Kaksi pientä lasta ja elämä, joka mukautui myös sen mukana. Me saatiin uudenvuodenaattona vihdoin meidän uusi sänky ja mietinkin, että seuraava vuosikymmen on sitten parempia unia. Joskaan lapset eivät ole meitä juuri viime vuosina valvottaneet ja uusi vähän erilaisen valvomisen vuosikymmen on edessä, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Samaan aikaan kun lapset kasvavat on aikaa ja voimia kasvattaa taas omaa keskeneräistä itseään. Miettiä, mitä kaikkea vuosiin on mahtunut, ja mikä minusta on tullut. Ja ehkä ennen kaikkea miettiä sitä, mitä haluan olla ja millaiseksi kasvaa.

Noin äkkiseltään olisin vuoden viimeisinä päivinä voinut todeta, että olipa paska vuosi. Mutta kuten tilinpäätökseeni kuuluu, jaoin vuoden kvartaaleiksi ja kävin läpi jokaisen neljänneksen omana erillisenä kokonaisuuteenaan. Ja tiedättekö, tulin siihen lopputulokseen, että vain tuo viimeinen pätkä vuotta 2019 oikeasti oli se mikä tökki. Ja vaikka se tökkikin henkkoht elämässä tosi pahasti, sekin piti sisällään myös tosi paljon hyvää. Joten viivan alle ja käteen jäi paljon positiivista, paljon keskeneräistä ja paljon korjattavaa. Ja mitä tulee niihin latteuksiin ”se, mikä ei tapa, vahvistaa”, ”kaikella on tarkoituksensa” ja ”lopulta kaikki kyllä järjestyy”, allekirjoitan ihan jokaisen kliseen. Näin se vain tuppaa elämässä menemään. Joskin minäkin tarvitsen välillä lähelleni jonkun, joka muistuttaa, että kaikesta selvitään, kun on tähänkin asti selvitty, ja jonkun, joka kääntää tappiomielialan sisuksi ja epäonnistumisen haluksi onnistua. Silti haluan uskoa, että se jokin, mikä tuohon kykenee on minussa itsessäni. Sisäänrakennettuna, joskin joskus herättelyä kaipaavana.

Niin että jos tilinpäätökseni jälkeen mietin, mitä minusta on tullut ja mitä minä olen, nousee sisukas kärkipaikalle. Ja tuon ominaisuuden kanssa on oikeastaan ihan kiva käydä uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen kimppuun. Antaa itselleen jonkinlainen positiivinen leima ja identiteetti.

Tässä lomaillessa olen toki miettinyt montaa muutakin asiaa, mutta jätetään osa näistä ajatuksista myöhempään käsittelyyn. Nyt ajattelin tarjoilla blogivuoden pikaisella kuvakelauksella. Taidanpa muuten käydä pikaisesti moikkaamassa daalioiden mukuloita kellarissa! 😀

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Heipsan ja maanantaita!

Voi että miten ihana viikonloppu meillä oli. Ja pitkäkin vielä! Tuolla instan puolella viikonlopun agenda onkin varmaan tullut selväksi, mutta tosiaan juhlittiin esikoisen nimpparit ja synttärit perjantaina ja lauantaina pidettiin siskon kanssa perinteiset pikkujoulut murhamysteeri-illallisella. Mukaan mahtui toki paljon muutakin, mutta kaikin puolin ihanat kolme päivää. Vielä torstaina päivällä kärvistelin siivousinspiraation puutteessa, mutta kun illalla kävin hakemassa ärrältä yhden paketin, jossa oli maailman ihanimmat siivousaineet, innostuinkin puunaamaan oikein kunnolla. Ja kuten jaiempinakin vuosina, nyt se isompi joulusiivous on tehty jo itsenäisyyspäiväksi. Aika kivaa, koska nämä seuraavat pari viikkoa mennään nyt sitten vain joulun saapumista fiilistellen.
Tällekin viikolle on onneksi tiedossa pikkujouluja ja kivoja juttuja. Niin ja leipomista ja joulun tekemistä tietenkin.

Kuvissa makuuhuone jonne odotan saapuvaksi meidän joululahjaa, eli uutta sänkyä. Mulla on uusi peittokin, mutta päätin ottaa sen käyttöön vasta kun saadaan uusi sänky kotiin. On sitten superihanaa kun on uudet vuodevaatteet ja sänky, sekä puhtaat lakanat. Makkariinkin eksyi myös pari paperitähteä. Sen enempää joulua siellä ei ehkä tarvitakaan.

Mutta hei, nyt nukkumaan. Olo on melko ähky ensimmäisen jouluruokailun ja synttärikahvien jäljiltä, mutta eikös sitä sanota, että nälkäisenä ei pitäisi mennä nukkumaan. 😀