Menipäs viikko äkkiä!

No, mutta näin perjantain kunniaksi ajattelin vinkata maailman helppohoitoisimmista kasveista, eli kyllä ihan tekokukista!
Muistanette ehkä viimejouluisen kuusenkarahkani joka jakoi mielipiteitä, mutta myös huiputti ihan vierestä katsojia. Kyseessähän oli Mr Plantin lehtikuusi, joka tosiaan oli (kaikki puheeni aitoudesta pyörtäen) tekokuusi. Noh, tekokasvejakin on moneen junaan ja noin karkeasti ne voidaan jakaa kalliisiin ja halpoihin. Ensin mainitut ovat yleensä niitä laadukkaampia ja jälkimmäiset… no näyttävät koko rahan edestä tekokasveilta. Vaikka kuusi hintansa puolesta olikin useamman vuoden sijoitus, ihastuin Mr Plantin laatuun ja myös pienempien kasvien hintaan. Aina välillä törmää houkuttelevan aidon näköisiin teko-orkideoihin, mutta yleensä hintalappua vilkaistessa sitä meinaa pyllähtää takamukselleen. Kun liikutaan hintaluokassa 100-200 euroa, tulee väistämättä mieleen, että samalla rahalla ostaa aikamoisen nipun aitoa tavaraa.

Orkidea koki suosiossaan 2000-luvun alun jälkeen pienen notkahduksen, mutta siitä huolimatta niitä on näkynyt tasaisesti sisustuskuvissa. Mikä ihmeellisintä, yleensä pimeiden eteisten tai kylpyhuoneiden kaunistuksena.

Suomalaisesta tuulikaappikulttuurista johtuen, harvassa omakotitalossakaan eteinen on se valoisin mahdollinen paikka. Itse asiassa harvaan eteiseen yltää luonnonvaloa muuten kuin ehkä ulko-oven ikkunaosasta. Samoin taitaa olla kylppäreiden suhteen. Toki tehokkaat lamput hankitaan niihinkin, mutta yleensä kylppäri on paikka jossa vain käydään, ja lähtiessä valotkin sammutetaan automaattisesti. Noin niin kuin yleisesti ottaen elävä orkidea kylppärissä, tai pimeässä eteisessä, on siis yhtä suurta huijausta kuin sisälle talvehtimaan kannettu oliivipuu käytössä olevan kakluunin vieressä. Ei toimi kuin ehkä kuvissa!

Koska makuuhuoneemme on oikeasti talon pimeimpiä paikkoja, ei oikea orkidea kestä sielläkään kovin pitkään. Toki se jaksaa ehkä yhden kukintansa sinnitellä, mutta valon puolesta olosuhteet eivät ole kovin otolliset kasvin pidempi ikäiseen säilymiseen. Mutta, koska pidän orkidean luomasta tunnelmasta ja haluan makkariinkin jotakin elävää, tai ainakin elävältä näyttävää, olen jo tovin metsästänyt laadukkaita ja aidon näköisiä kasveja. Kohtuulliseen hintaankin tietysti.
Kun sitten näin kuvat Mr Plantin orkideoista, ja laadusta oli kokemusta kuusen sekä kuusenoksan verran, päätin koettaa onneani. Ja nyt makkarin tunnelmaa onkin jo hetken kohottanut pari orkidearuukkua.

Kivan ruukun (en ole vielä varma jäävätkö nämä Bergs Potter -ruukut pysyvästi makuuhuoneeseen, vai siirtyvätkö keväällä ehkä kuistille tai ulos) ja itse kasvin lisäksi tarvitsin palan kukkasientä (kuiville kasveille) ja pari kourallista orkideamultaa ruukun viimeistelyyn. Lisäksi käytin pari vanhaa orkidean tukikeppiä isomman kasvin tukemiseen. Pienemmässä tukikeppi olikin mukana.

Sienen leikkasin suurin piirtein ruukun kokoon, sillä sehän antaa periksi ruukkuun painettaessa. Sitten vain kasvi, ja mahdolliset tukikepit, sieneen ja orkideamultaa katteeksi.
Voilà!

Perhosorkideat ilmajuurineen ovat hyvinkin aidon näköisiä, eikä niitä ainakaan feikiksi huomaa, jos ei erikseen ole tietoinen niiden todellisesta luonteesta. 🙂

Pienempi (kaapin päällä oleva) orkidea löytyy täältä ja iso (suorana yli metrin korkuinen) kasvi löytyy täältä.

Niin, että jos sinne kenkäkaapin tai eteisen lipaston päälle haluaa välttämättä sen orkidean, tai mikäli koti-spa kaipaa piristystä, tässä oiva ratkaisu. Ja toimiihan ne muuallakin. Joko sitten olosuhteiden pakosta tai vain laiskan hoitajan iloksi. 🙂

Tallenna

Tuntuupa hassulta, että helmikuussa (kun mittari voisi auringosta huolimatta hipoa jopa kolmeakymmentä) keli on kuin maaliskuun lopulla, ja vesi tippuu räystäistä.
Meillä Klaara aloitti hiihtolomansa jo tänään, ja Niilosta saamme lomavahvistusta sitten ensi viikolla, kun täälläpäin on koulujen talvilomaviikko. Niin, ehkä talviloma on viikon koulutauolle parempi nimi, kuin hiihtoloma. Hiihtokelit kun ovat mitä ovat…

Mutta ei se talvi ja lumi sieltä purnaamalla tule, joten turha siihenkään on energioitaan kuluttaa. Sitä vastoin nautin täysillä valosta ja auringosta, vaikkakin ne aiheuttivat eilen jopa pientä päänsärkyä. Tässä kohtaa vuotta kun pimeä syksy ja sateinen talvi on ehtinyt helmikuulle asti, ihmisen keho kaipaa jo valoa. D-vitamiinia saa toki purkista, mutta valolla on niin suuri merkitys koko kehon hyvinvointiin. On mieliala-asiat, muisti, aineenvaihdunta ja varmasti tuhannen muuta asiaa, joihin valon puute meissä iskee. Niin, että nautitaan jokaisesta auringonsäteestä niin hyvin, kuin suinkin vain on mahdollista.

Auringon lämmittävän vaikutuksenkin huomaa muuten kissasta hyvin. Kylli loikoilee ja aurinkokylpee mielellään paikoissa johon säteet osuvat. Pitkin päivää kissa sitten vaihtaa paikkaa. Venyttelee ja peseytyy välillä, ja jatkaa sitten taas huilailujaa. Ehdin jo jopa vähän toivoa, että sieluni olisi mahdollista jatkaa seuraavassa elämässä kissana, mutta mahtaako ne kissanpäivät olla joka katilla kuitenkaan niin auvoisia ja ihania. Mekin tosin puhumme Kyllistä kesäkissana, mutta vain siitä syystä, että raukka parka sai ulkoilusta tarpeekseen kun säät kylmenivät.

Valolla on muuten iso merkitys myös valokuvaamiseen. Ei ehkä sieltä tärkeimmästä päästä, myönnän, mutta merkitys se on sekin. Meillä makuuhuoneessa on yleensä ihan hirveä valoa, eikä makkarin kuvaaminen siitä syystä oikein koskaan  juuri innosta. Kauniina kesäpäivänäkin yläkerran valo on sellainen inhottavan kelmeä, ja kuvaaminen onnistuu melkeinpä paremmin vähän pilvisempänä päivänä. Joskus kuitenkin valossakin on oma juttunsa, ja nyt oli pakko tarttua kameraan, kun ulkoa pilkisti sellainen kylmä, ja raikkaan viileä, auringonpaiste.

Makkari on oikeastaan aika samassa mallissa kuin Kuvia makuuhuoneesta -postauksessa, mutta älkää antako sen häiritä. Koti on koti, eikä sitä millään voi jatkuvasti uudistaa tai muuttaa, vaikka bloggaajalle tietenkin sekin olisi ideaalitilanne. Mutta no, koti on koti ja siksi juuri pääasiassa elämistä ja elämää varten.

Aurinkoa päiväänne!

Tallenna

Pyry pakkasen perästä, sanoo vanha kansa, ja onhan siinä jälleen kutinsa. Tosin on sitä pakkastakin edelleen, mutta ihanaa, kun viimein saadaan kunnolla lunta!

Nyt olisi kuvia makuuhuoneesta. Sähköjuttuja on vielä tekemättä, pitäisi miettiä valaistusta ja mahdollista sängyn vaihtoa. Säilytyskalusteita, patterinsuojusta… No, onhan noita! Pinnat ovat kuitenkin siistit ja puhtaat, huone on lämmin ja miellyttää jo silmäänikin. Kalusteiden ja sisustuksen kanssa en halua vielä liikaa hötkyillä, pitää ensin saada haistella ja maistella, mutustella ja ideoida.

Lattioiden uudelleen maalaus jätettiin suosiolla kevääseen, homman ehtii kyllä myöhemminkin. Seinillä on Kalklitir kalkkimaalia, ja tällä kertaa sävy concrete. Tähän päädyin Nougatin Sannan suosituksesta, ja sävy on kyllä ihana. Selkeästi harmaa, mutta ei missään nimessä synkkä. Meidän makkari on talon matalin huone, enkä halunnut missään nimessä tästä pimeää koppia. Katto on maalattu Colorian PaneeliPro Kattomaalilla, jonka blogikollegani Maria meille tarjosi. Maali oli muuten tosi ihana maalata. Kyllä sen huomaa, että maali on suunniteltu kattoon, sillä se ei roiskunut lainkaan siihen malliin, kuin tavallinen himmeä maali, jota ollaan myös käytetty katoissa. Tällä olisi tarkoitus vedellä vielä yläkerran aulan katto, kunhan keksin, miten saisin itseni turvallisesti rappusten ylle. Ovet ja listat on maalattu nekin Colorian maalilla, eli samalla kalustemaalilla, jolla listat maalattiin alakerrassakin.

Nougatista ostamani ”kuusenkoristeet” päätyivät koristamaan makuuhuonetta hauskana ketjuna. Näissä on ehkä vähän sitä kevyttä tyyliä, jota makkariin haluaisin enemmänkin. Elloksen pellavaverhojen taakse piilotettiin pimentävä rullaverho, ja samalla saatiin huijattua ikkunaa vähän korkeamman näköiseksi. Ne kun olivat jotenkin niin epäsuhtaisen matalat, ja muistuttivat lähinnä postimerkkiä.

Tästä on hyvä jatkaa! 🙂

Lumista tiistaita!!!

Tallenna