Unelma itsestä

09.1.2017

Maanantaita!

Arki alkoi. Koko paketti lähtee tänään pyörimään; on aikataulut, harrastukset, aikainen aamu ja valmis lohisoppa päivälliseksi. Joulu meni, ja vaikka nautinkin suuresti tuosta vuoden ehkä suurimmasta juhlasta, olivat ajatukseni jo viimeiset päivät melko tiukasti tulevassa. Arki kun sattuu olemaan se elämisen perustila. Lomat ja juhlat toki katkovat arkea mukavasti ja tuovat vaihtelua, mutta arki itsessään on se, mistä elämää tulee ammentaa.

Vaikka jo syksyllä teimme muutamia muutoksia arkisiin rutiineihin, tämä joulun aika on ollut meille aikuisille myös hyvä sauma miettiä arjen pyöritystä, ja niitä muutoksia, joita toimiva elämä vaatii. Lähtökohtana se yksinkertainen ajatus, ettei arki olisi kenellekään ylivoimaisen raskasta, vaan paketti pyörisi mahdollisen kevyesti, ja jokainen meistä kokisi olevansa tyytyväinen elämäänsä. Omatoimisuus ja ennakointi ovat ehkä ne kaksi suurinta juttua, joilla meillä lähdettiin liikkeelle tähän kouluvuoden kevätpuoliskoon. Omatoimisuutta ehkä enemmän lapsille ja ennakointia meille kaikille. Yksinkertaisuudessaan nämä tarkoittavat sitä, että vaatteet ja reput katsotaan valmiiksi jo edellisenä iltana, lapset opettelevat tekemään itse mahdollisimman paljon, ja osallistuvat enemmän kotiaskareisiin. Kauppareissuja pyritään vähentämään paremmalla suunnittelulla, samoin kuin ruokahuolto pyritään toteuttamaan järkevillä arkiruokavalinnoilla, niin ettei kenenkään tarvitse kuluttaa joka päivä aikaa lieden ympärillä. Toki nuo kaikki on juttuja, joita meillä on pyritty tekemään aikaisemminkin, mutta jostain syystä tieltä tulee usein hairahdettua. Nyt kun asioista on juteltu niin aikuisten kesken, kuin lapsillekin, tuntuu, että meillä on paremmat eväät onnistua.

unelma-itsesta-3

Miettiessäni omia unelmiani ja toiveitani, löydän itseni usein varsin arkisten asioiden parista. Toimiva arki, ja elämisen ilo, ovat ehkä ne kaikkein suurimmat unelmani vuodelle 2017. Kuulostaa kenties kliseeltä, mutta itselleni onnea tuovat hyvin yksinkertaiset asiat: Haluan tuntea kiitollisuutta iltaisin ja intoa aamuisin.

Tammikuun alku on hyvä aikaa pureutua omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Jokainen mennyt vuosi on opetus, josta voi peilata niin onnistumisia, kuin epäonnistumisiakin. Mikä meni hyvin, mikä olisi voinut mennä toisin. Niinpä hyvä olo ja toimiva arki jäävät pomppimaan ja pallottelemaan. Kumpi on kana ja kumpi muna, siitä en ole vieläkään ottanut selvää, mutta tarkoitukseni on jatkaa tämän suuren kysymyksen parissa myös tämä vuosi. Tahdon oppia itsestäni, omista voimavaroistani ja omasta tavastani elää. Mistä oma jaksaminen ja energia kumpuavat, mitkä asiat joutavat karsittavaksi.

Sain joulukuussa postia Unelma itsestä -valmennuksesta, jota minua pyydettiin testaamaan. Kyseessä on tammikuun lopussa alkava nettivalmennus, joka tähtää hyvään oloon niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ollut ikinä kuullut valmennuksesta, enkä myöskään ollut ajatellut lähteväni mukaan mihinkään vastaavaan, mutta lopulta päätös osallistumisesta syntyi melko nopeasti. Minua nimittäin viehätti ajatus siitä, että tässä ei tarvitse etsiä itsestään sitä ulkoisesti parempaa versiota, vaan enemmänkin sisäisesti parhainta mahdollista minua.

unelma-itsesta-6

Unelma itsestäni ei nimittäin ole yhtään sen tikimpi versio, kuin nytkään. En koe, että minun tarvitsisi olla sen timmimmässä kunnossa kuin olen nyt, tai painaa kiloakaan vähempää. Ei siksi, että kokisin pääni olevan jatkona ulkoisesti ihmisen parhaassa mahdollisessa versiossa, vaan pikemminkin siitä syystä, että koen itseni riittävän hyvänä ihan juuri tällaisena. Sitä vastoin, esimerkiksi energisyys ja elämänilo ovat asioita, joita haluaisin ammentaa itseeni lisää. Nuutunut olo, ja katkeamispisteeseen kiristetty pinna, eivät nimittäin ole asioita, joita toivon kantavani taakkanani.

Koska liike on lääke ja välttämättömyys jokaiselle keholle arjessa jaksamisessa, pidän siitä, että tuo valmennus pitää sisällään liikkumista. Omalla kohdallani tärkeintä on ehkä edelleen se kohtuullisuuden löytäminen – mikä riittää ja mikä on tarpeeksi. Ajatus siitä, että mittarina toimii vaa’an sijaan oma korvien väli, ja terveyden kivijalka nähdään sixpackia monipuolisempana rakennelmana, innoittaa itseäni.

unelma-itsesta-2unelma-itsesta-4

Tuo valmennus kestää neljä kuukautta, ja niiden aikana tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin omia fiiliksiäni hyvinvoinnista, aivan kuten olen tehnyt tähänkin asti. Mikäli kiinnostuitte valmennuksesta ja haluaisitte myös olla mukana, koodilla uudenkuunemilia saatte Unelma Itsestä Online -valmennukseen  -20%  alennuksen. Koodi on voimassa 23.1. 2017 asti (valmennus alkaa 24.1. 2017).

unelma-itsesta-1unelma-itsesta-5

Ihanaa uutta viikkoa ja energistä arkea kaikille. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Talven valo

07.1.2017

Vaikka aurino ei tänään juuri ole päässyt paistamaan, yöllä satanut lumi on antanut tänään ihanaa puhdasta valoa. Pakkasen vähän laskettua koirakin viihtyy taas hiukan paremmin ulkona, ja tänään onkin tullut ulkoiltua ihan mukavasti. Raikas talvi-ilma tekee hyvää, ja rentouttaakin mukavasti.

Lupasin kuvia makuuhuoneesta, ja tässä niitä muutamia. Eipä tuo nyt juuri ole muuttunut, ja sähkötkin ovat ehkä enemmän ilo asumisessa, kuin kuvissa, mutta nyt voi sanoa, että makuuhuone on vihdoin valmis! Tosin tuo sähköjen veto tuli jotenkin niin yllättäen, etten ollut ehtinyt (heh, neljä vuotta aikaa!!!) miettiä makkarin kattovalaisinasioita ja kattoon päätyikin vintiltä vanha kruunu – paremman puutteessa ja väliaikaisesti. 🙂

Jokin patterinsuojus/ikkunalauta on vielä ajatuksissa makuuhuoneeseen laittaa, mutta muuten se on nyt siinä. Ja kyllähän se aika kivalta tuntuu, kun ei tarvitse joka imuroinnilla jatkojohtoja selvitellä.

bedroom 3bedroom 9bedroom 6bedroom 1bedroom 11bedroom 21bedroom 4bedroom 7bedroom 8bedroom 5bedroom 10

Makuuhuoneen ja yläkerran aulan Love Warriors julisteet koristelin jouluksi Tine K:n risutähdillä. Nyt pähkäilenkin, että kai ne pitäisi jouluisuutensa vuoksi kerätä taas vintille säilöön. Jotenkin ei lainkaan huvita! Ja hei, on yläkerran karahkakuusessakin vielä koristeet, ja Nisset ja possutkin on yhä paikallaan. Apua, huomenna on pakko tehdä asialle jotain!!!

Olen sopinut itselleni illaksi vielä jumppapalaverin, mutta sen jälkeen mulla on optio yhteen lämpimään kainaloon, kulholliseen popcornia ja pariin jaksoon Gilmoren tyttöjä.

Ihan parasta lauantai-iltaa myös teille!!!

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Juhlafiiliksen herättelyä

02.11.2016

Kuten tiedätte, en ole mikään bilehile, ja tästä syystä ensi viikonlopun blogijuhlat ovat taas yhtenä ajatuksena takaraivossa. Pitää valmistautua henkisesti siihen, että lauantaina ei voi hipsutella villasukat jalassa kotona, vaan pitää oikein laittautua ja näyttää ainakin vähän paremmalta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, menen oikein mielelläni, mutta se meneminen ei vain tule mulle ihan niin luonnostaan kuin monelle muulle. Tänä vuonna olin jo hetken aikaa jättämässä koko juhlia väliin. Tai no, mies kyllä nauroi, että ei ole tainnut olla vielä ainoitakaan juhlia, joiden edellä en olisi alkanut epäröimään osallistumiseni kanssa. Mutta aina olen mennyt, ja kivaakin on ollut. Unohtakaa siis tyystin ennakko-oletus siitä, että kaikki bloggaajat viihtyisivät luonnostaan ihmisjoukossa ja juhlissa. Ei se niin ole. Minä olen ainakin se ihan tavallinen maalaistyttö, joka kulkee niin kaupungin hulinassa kuin juhlahumussakin yhtä luonnollisesti kuin kala kuivalla maalla! 🙂

scandinavian living 1

Mutta oli kyse sitten monen sadan hengen suurtapahtumasta tai pienemmistä syntymäpäivistä, mulla on aina ja joka kerta kaksi isoa ongelmaa:

  1. Kantapäät! Kuivat ja lohkeilevat jalat kun eivät sitten millään muotoa tunnu kovin juhlavilta, ja ohuet sukat ne rikkovat jo ennen ensimmäistä varsinaista askelta. Ongelmanhan huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun on jo mahdoton saada aikaa jalkahoitoon.
  2. Mekko! Kun ei ole luotu siihen valtaväestön muottiin, on äärimmäisen masentavaa etsiä itselleen mekkoa, joka istuisi päälle niin, ettei lantiolle tarkoitettu, mekon levein kohta, asettuisi heti rintojen alle. Sellaiseen kun törmää äärimmäisen harvoin, ja joskus sentään olisi kiva käyttää vaatetta, johon se vyötärön paikka on jollakin tapaa määritetty.

Tällä kertaa löysin molempiin ongelmiini ratkaisun jotakuinkin helpommalla, kuin olen koskaan edes osannut toivoa. Mikä parasta, molemmat pulmat ratkesivat äärimmäisen edullisesti!

Mulla on Pinterestissä sellainen henkilökohtainen Omat-kansio, johon pinnailen aina välillä eteeni tulevia vinkkejä ja niksejä. Suurin osa näistä on amerikkalaistyylisiä ”niksipirkkakeksintöjä”, ja noiden joukosta huomasin tässä jokin aika sitten vinkin jonka olin pinnannut jo muutama vuosi sitten. Nimittäin tehokkaan keinon poistaa kantapäiden kovettumat!
Skeptisyydestäni kertoo se, että kokeilin niksiä vasta nyt, mutta koska se toimi aivan äärimmäisen hyvin, ajattelin vinkata niksin teillekin! Varsinainen ohje meni jokseenkin näin:

1/4 cup Listerine suuvettä
1/4 cup etikkaa
1/4 cup lämmintä vettä

Liota jalkoja nesteessä 10-15 minuuttia ja kovettumat irtoavat pyyhkeeseen.

No, aivan ohjeen mukaan en mennyt tälläkään kertaa, vaan kaadoin vatiin noin 1,5 dl kyseistä suuvettä (enempää ei olut, ja tähän käy varmasti jokin muukin merkki) ja lisäsin mukaan hyvin saman verran Nicolas Vahen vaaleaa balsamiviinietikkaa (muuta ei ollut) ja täytin vadin lämpimällä vedellä. Otin kirjan käteeni, laitoin jalat kylpyyn ja lueskelin noin tunnin verran. Iho todellakin kuoriutui pois, mutta hioin silti kovettumia vielä lisää ja siistein jalkojen ulkonäköä tasaisemmaksi. Mutta koskaan jalkahoito ei ole käynyt yhtä helposti ja vähällä vaivalla, joten suosittelen kokeilemaan!

Elämäni ensimmäinen musta kotelomekko (kuvissa) löytyi Asoksen tall-mallistosta. Vaatteet on suunniteltu yli 170 senttisille, ja olen kuullut, että niin hihoissa kuin lahkeissakin on oikeasti ihan kunnolla mittaa. No, tässä kohtaa en metsästänyt niinkään pitkiä hihoja tai lahkeita, vaan enemmänkin sitä säädyllistä mekon pituutta ja leikkausta pidemmälle selälle. Olkapään ja vyötärön väli olisi toki tässäkin voinut olla 5-10 senttiä pidempi, mutta mekko istuu päälle niin että se jo näyttää kuitenkin siltä, miltä sen kai kuuluisikin. Mekko ongelma ratkesi siis varsin kivuttomasti ja edullisestikin!

scandinavian living 4 scandinavian living 5 scandinavian living 7 scandinavian living 8 idscandinavian living 3

Täällä on niin turkasen pimeä päivä, että oikein ottaa päähän. Pahoittelut siis kuvien laadusta. Taidankin sytytellä nyt kynttilöitä tunnelmaa tuomaan ja ottaa hämärän enemmänkin fiiliksen lisäjäänä. 🙂
Keskiviikon jatkoa ihanat!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna