Tässä kaiken tohinan keskellä kaikenlainen kaunistautuminen on jäänyt vähemmälle. Huono hiuspäivä alkaa muuttua krooniseksi, kun ei järin kiinnosta kruopsutella päätään päivittäin. Ja, kun ei käytä muotoilutuotteita, ei hiuksia tule pestyäkään tavalliseen tahtiin.
Vaan eipä hätää, onneksi on syksy, ja pipokauden saa polkaista käyntiin!

Viime syksynä, Seppälästä hankkimani kympin pipo, on taatusti maksanut itsensä monin verroin takaisin. Hitto, että onkin kätevä asuste! Eikä näillä keleillä yhtään liikaakaan, oma kehoni ei ainakaan ihan vielä ole tottunut tähän koleuteen. Silti hassua, että muuten koitan sinnitellä jopa ilman takkia, tai ainakin ohuessa takissa, kun ei vielä kuitenkaan ole talvi. Vaikkakin asteet eivät hirveästi poikkea viimetalvisista. No, niin kivoja kuin orvokit ovatkin, toivon että tulevana jouluna saunaan saadaan kulkea valkoisetan hankien keskeltä, eikä orvokkien kukittamaa polkua.

Lapsena pipon pitäminen oli ehkä kauheinta mitä tiesin. Siis jossain siinä kouluiässä, kun oli kaiken maailman pipopakot, ja aamulla kotoa lähtiessä, pipo piti sulloa ensimmäisen mutkan jälkeen reppuun. Oli muka jotenkin kauhean noloa kulkea pipo päässä.

Pipon lisäksi tämän päivän iloja on tiskikone. Nimittäin, jos hyvin käy, meillä on tiskikone jo tänään käytössä! Jiihaa!

Se olisi sitten perjantai. Ihanaa viikonlopun aloitusta ja arkiviikon viimeistä!

Syksyn tullen, olen vihättynyt koko ajan enemmän ja enemmän mustan ja harmaann sävyistä. Jollakin keittiöpsykologialla tämän kai voisi selittää mieleni mustumiseksi tai jonkinlaiseksi kriisiksi. Tosiasia on, että koen mustan skarpiksi väriksi, joka antaa potkua pukeutumiseen. Lähipäivät olen hiihtänyt kotona villasukissa, ja verkkareissa tai pyjamanhousuissa, mutta kun pukeudun lähteäkseni ulos, haluan oikeasti tuntea jollakin tapaa laittautuneeni.

Olen saanut tällä viikolla paljon kyselyita mustista nilkkureistani, aivan kuten saan edelleenkin kyselyjä ruskeista nilkkureistani. Molemmat ovat samalta merkiltä; Sixtyseven! Törmäsin näihin edellisen raskauteni aikana, kun halusin talveksi tukevat ja turvalliset (ja tietysti mukavat) korolliset nilkkurit. Nuo silloin hankkimani ruskeat kengät olivat kaikkea tätä, ja siksi päädyin myöhemmin hankkimaan mustat nilkkurit samalta merkiltä. Sixtyseven kengät eivät ole järin kalliita, mutta mielestäni näissä laatu on todella kohdallaan! Ainakin Brandoksella on suuri valikoima merkin nilkkureita. Ja, joku jo ehti kysyäkin, miten on laita kokojen kanssa, ja tähänkin vastaan, että numerot pitävät kyllä kutinsa.

Kengistä asusteisiin, ja aasinsillan kautta kameraan. Kyselitte kesällä kuvia täältä lähiseudulta ja lenkkipolkujeni varrelta. Tuolloin kameran kantaminen mukana tuntui älyttömän työläältä, sillä Canonin 5D:n runko on paitsi painava, myös iso. Tuolloin heräsikin kiinnostus Olympuksen pienikokoisiin järkkäreihin, joita olen kuullut paljon kehuttavan. Oma kosketukseni Olympuksen kameroihin on kuitenkin sieltä blogin perustamisen ajoilta, niitä ensimmäisiä digipokkareita,  jotka olivat muuten tuolloin kooltaan lähes tämän OM-D:n luokkaa. Niinpä päätin lainata Olympukselta kameraa testattavaksi ja muuttaa käsitykseni siitä, että vain isolla ja järeällä kameralla saa laadukkaita kuvia.

Ja, voi että! Sen lisäksi, että kamera on pieni ja suht kevyt, se on myös ulkonäöltään kuin koru! Jollakin tapaa niin vintage ja silti nykyajan hienouksilla! Tällä nimittäin saa myös kameran WiFi:n avulla siirrettyä kuvat vaikka puhelimeen, ja siitä instagramiin! Kuvien laatu on ihan huippuluokkaa, skarppeja ja teräviä otoksia. OK, mä opettelen vielä kaikkia hienouksia, mutta olen nyt jo ihan fiiliksissä!

Mitä muuten tulee syksyn asusteisiin, olen ainakin onnellinen siitä, että taas uskaltaa käyttää hajuvettä! Tuoksu kun on mielestäni asuste siinä missä korutkin. Ampparivaara on mennyt ohi, ja kaivoinkin Marc Jacobsin Daisy Delight -kesätuoksun tilalle tämän originellin version.
Ja, vaikka huiveja käytänkin lähes vuoden ympäri, on syksy ehdottomasti parasta huiviaikaa. Patellisävyjen tilalle olen kaivanut hillytympiä värejä, ja Becksöndergaardin, villa/silkkinen, hiukan eläinkuosia muistuttava sydänkuviointi, on tällä hetkellä ehdoton ykkössuosikkini.

Kenkien malli on molemmissa muistaakseni Ange, ja huivin kuosi taasen nimeltään b-heart storm. Kameran malli kokonaisuudessaan on OM-D E-M10. Jos jotakuta jäi vaivaamaan. Taustalla näkyvä kuva on juliste Paolo Roversin Secrets-näyttelystä.

Tänään on harrastuspäivä, joten nyt täytyy kiirehtiä vielä hetkeksi hommiin. Koitan kuroa tänään kommentit taas kuntoon!

Ihanaa päivää teille!

Uhkasin alkukesästä tehdä suuren kaappien tyhjennyksen, mutta intoni huutonetin käyttöön lopahti taas kovin nopeasti. Yritän jälleen, ja lisäilin nyt huutikseen taas joitakin juttuja.
Kuvattavia tavaroita olisi iso pino, ja mikäli vain suinkin saan arkeeni mahtumaan, yritän päivitellä myyntiin esim. kenkiä yms.

Kuva vie huutiskohteisiin.

Täällä on tänään pitänyt ihan oikeasti taikoa taloon lisää neliöitä. Huonekaluvalssia aamusta asti, mutta nyt alkaa se suurin huone näyttämään jo melko tyhjältä!