Aurinkoista tiistaita!

Tiedättekö kun joskus pitää ihan tietoisesti kaivaa esiin kaikki mahdollinen kiva ja positiivinen. Ei sillä, että niitä ikäviä asioita pitäisi kieltää tai torjua, mutta ihan sillä, etteivät nuo jälkimmäiset valtaa mielestä kaikkea tilaa. No, tänään on sellainen tietoisen kivan päivä. Katsellaan valoa kohti ja ajatellaan positiivisia juttuja.

Onni, että lokakuun neljäs on kansainvälinen kanelipullapäivä, ja ulkona tosiaankin paistaa aurinko. Ja onnihan elää pienissä jutuissa, kuten auringonsäteissä ja uunituoreessa pullassa!

Muistatteko projekti nukkekodin, jonka aloitin innoissani tammikuussa? Mikäli ei muistu mieleen, nukkekodista ja sen historiasta voit lukea enemmän Nukkekodin uusi elämä -postauksesta. No, nukkekoti valmistui remonttinsa suhteen, mutta sen käyttöönotto varsinaiseen tarkoitukseensa venyi ja paukkui. Tämä lähinnä siitä syystä, ettei Klaaran leikkiminen vielä ihan ollut siinä vaiheessa, jossa talon kalustaminen ja asuttamien olisi kannattanut. Äitini virkkasi heti remontin jälkeen lattioille matot, mutta niiden kohtalona oli enemmänkin tupsahdella esiin sohvan raoista ja kaikista muista paikoista, joista niitä ei olisi pitänyt löytyä. Niinpä annettiin nukkekodin olla osa lastenhuonetta ja odoteltiin että varsinaisten leikkien aika tulisi.

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, talon ei ole tarkoitus toimia mittasuhteiltaan täydellisenä nukkekotina, vaan helposti leikittävänä talona, jossa asukkaat ja kalusteet saavat olla lapsen käsiin sopivia. Niinpä päädyimme Mailegin leluihin, ja rautasänky, -penkki ja sitteri olivat ensimmäiset kalustehankinnat taloon. Ehkä askartelen vähän verhoja piristämään huoneita ja sitten katsotaan, josko joulupukki muistaisi talon asukkaita joillakin kalusteilla. Aika moni noista Mailegin huonekaluistakin näytti olevan kokonsa puolesta vähän liian isoja taloon, vaikka tässä kyseisessä yksilössä korkeat huoneet onkin.

Aurinkoisia ajatuksia ja mukavaa tiistain jatkoa!

Tallenna

Hello hello!

Ja hei, terkut Pohjois-Karjalasta! Eräänlaista sukulointia, Valamon luostaria ja paljon paljon muuta on mahtunut viikonloppuun, ja nyt suuntana onkin jo koti. Ihana niin, mulla nimittäin on hirmuinen koti-ikävä, ja tuntuu oikeastaan todella upealta, että tuleva viikonloppu on tarkoitus olla ihan vain kotona.

Mutta nyt muutama hempeän sävyinen kuva lastenhuoneesta, tilasta jonka valo hyvin harvoin innostaa kuvailemaan. Kuluneella viikolla niin kuitenkin kävi, ja tartuin tietenkin kameraan heti. Näiden kuvien hempeän pehmeässä värimaailmassa on jotakin hassua, mikä viehättää silmääni tällä hetkellä hyvin paljon. Huomaan, että kontrastintarpeeni on viime aikoina vähentynyt ja nautin lempeästä sävyjen yhteensulautumisesta enemmän kuin mustan tuomasta kontrastista. Toki nyt ollaan yksityiskohtien puolesta aika lapsellisessa ympäristössä viirien ja pompomien kanssa.

Saan aina välillä kyselyjä kalkkimaalin soveltuvuudesta lastenhuoneeseen, ja edelleen olen sitä mieltä, että kalkkimaali sopii aivan yhtä hyvin lastenhuoneeseen, kuin olohuoneeseenkin. Ja tämä Kalklitir -maalin Nougat -sävy on muuten meillä juurikin noissa huoneissa, mutta fiilis huoneiden muussa värimaailmassa onkin sitten ihan erilainen. Myönnän nimittäin, että viimevuotinen olkkarin pöydänjalkojen maalaaminen oli niin typerä veto, että se on harmittanut älyttömästi. Tai no, toisaalta olen tykännyt vanhasta tarjottimesta jopa enemmän seinäkoristeena, kuin pöytänä, mutta nyt olisi pikkuhiljaa aika löytää olkkariinkin jonkinlainen sisustuksen punainen hempeänsävyinen lanka.

Koska rakastan erilaisia projekteja alustavine suunnitelmineen ja erilaisine vaiheineen, päätin, että tälle syksylle mulla on kaksi sisustusprokkista. Toinen on juuri olohuoneen ”lämmittäminen”, eli uuden sohvapöydän löytäminen, sekä mustan senkin poistaminen ja toinen liittyy työhuoneeseen, jonne olen alkanut haaveilla myös kalkkimaalattuja seiniä.

Sisustaminen on siinä mielessä hauska juttu, että välillä tosiaan tulee tehtyä virhearviointeja ja toisaalta mielikin muuttuu matkan varrella. Silti olen älyttömän tyytyväinen, että omalla kohdallani käännökset ovat lopulta aika pieniä. Ihaninta on kuitenkinse, että omassa kodissa on lupa erehtyä ja hukata innostuksensa. Kaikkea kun ei tarvitse ottaa aina niin himputin vakavasti. 🙂

Olkoon tämä nyt jonkinlainen sisustussyksyni startti!

Ihanaa sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Huomenta ihanat!

Aikaisessa aamussa on nyt ihanan syksyinen fiilis. Harmittaa oikein, ettei ollut kunnon kameraa käsillä, kun katselin silmästä silmään kettua, joka maleksi usvaisella sänkipellolla. Upea näky!

Mutta hei, luontokuvien puutteessa tyydytään nyt ”muotikuviin”. 🙂 Tällä kertaa tosin minimitoitukseen, sillä oli ihan pakko kuvailla teille vähän syysmuotikuvia Klaaran garderobista!

Muistatte ehkä kun yhteistyön merkeissä Klaara sai kohta vuosi sitten ihanan mekon Nova Melinalta. Tuo mekko on ollutkin kovassa käytössä, ja niin ihana, että on juuri niitä vaatteita, joita ei säilytetä edes vaatekaapissa, vaan pidetään esillä henkarissakin. Vanhassa talossa asuminen on kuitenkin kompromissien kauppaa, ja monesti talviaikaan meillä jää mekot käyttämättä ihan jo siitä syystä, etä paksut sukkahousut ja mekko eivät tunnu riittävältä vaatetukselta lapselle, joka leikkii pääasiassa kylmällä lattialla. Sain ajatuksen tilata pöksyt Novalta, mutta jotenkin sekin vain jäi ajatuksen tasolle. Mutta, kiitos ihanan Niinan, joka instagramissa jakoi tyttärensä suloisen pöksykuvan, ja samana päivänä eteeni tulleen Nova Melinan Facebook-päivityksen, jossa käskettiin ottamaan rohkeasti yhteyttä vaikkapa fb-viestin muodossa, ja kyselemään enemmän tilaustöistä ja niiden hinnoista. Rohkaistuin, ja lopulta oli kangaskin valittu ja housutilaus tehty.

Klaaran housut tehtiin muuten kokoon 116cm, koska olen niitä nuukapussiäitejä, jotka rakastavat kasvunvaraa, ja tässä mallissa housun kuminauhalahje mahdollistaa juurikin sen pienen ylimääräisen housun pituuteen.

Housujen lisäksi innostuin tilaamaan vielä suloisen hiuspannan, jonka rusetti mätsää kivasti pöksyihin. Nyt on kiva kokonaisuus, josta tykkää sekä äiti, että tytär, ja leggareiden kanssa puuvillahousut ovat lämmin asu talvellakin

Kuten mekossa, myös housuissa työn jälki on älyttömän hyvää ja siistiä, eli jos arvostat suomalaista käsillä tekemistä ja ylipäätään kotimaista työtä ja osaamista, Nova Melinaan voi turvautua oli kyse sitten lasten- tai aikuistenvaatteista.

Sekä housut, että panta ovat ostettuja, mutta koska piilomainonta on vähän tylsää, myönnän ihan suoraan, että kirjoitin tämän postauksen mainosmielessä. Miksikö? Koska arvostan suomalaista työtä, ja käsityön taitoa. Sitä, että on rohkeita ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja tekevät työtä, jota rakastavat. Niin, kunnioitan yrittäjähenkeä, siinä kai se yksinkertaisuudessaan on. Ja kukapa nyt ei tykkäisi ihanista vaatteista!?

Nova Melinan Karuselli -kaupassa on ihania Art Galleryn, sekä Libertyn kankaita, joista Nova toteuttaa upeita tilaustöitä, mutta myy kankaita myös niille jotka haluavat toteuttaa luomuksensa itse. Nettikaupasta löytyy lisäksi valmistuotteita ja ihana pieni paperikauppa, sekä pieniä suloisia juttuja kuten silitysmerkit. Kannattaa katsoa!

Tallenna