Heippa ystävät. Tulin huikkailemaan, että kyllä täällä edelleen ollaan, ja tarkoitus on blogiakin tehdä, mutta nyt tuo ikävä kevätflunssa aloitti jo toisen kierroksen, ja kroppa vaatii huilailua.
Taisin liian innokkaasti ryhtyä puolikuntoisena pihatöihin. Jotenkin ajattelin, että huhkimiseen on kiire ja hoppu. Hetken ehdin jo luulla, että tauti on takana, mutta eilen illalla juuri ennen sänkyyn kaatumista olo huononikin ihan kertaheitolla. Liekö joku myöhäinen kausi-influenssa nyt sitten, mutta peti kuitenkin kutsuu sen minkä vain pystyy. Hassu juttu muuten, kun aloin oikein miettimään: Joka kevät taidan olla sairaana juuri ne ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin luonto puhkeaa kukoistukseesna! Voihan huonoa tuuria!

Joka tapauksessa, ruletti on pyörinyt, ja suloiselle Famille Summerbellen klovnimukille löytyi voittaja. Onnittelut, Kesätyttö, puutarhakahvit voit nyt juoda iloisesta mukista! Kiitos kaikille osallistuneille, ja kiitos Mrs Jonesille palkinnosta!

Pysytelkäähän terveinä!

No pitäisi tehdä montaakin lajia, mutta en nyt ala kaikkea listaamaan, ettei ihan liian kuivakaksi mene. Pitäisi -listani kärkeen nousi tänään kuitenkin lasteenhuoneen laitto. Tajusin siinä lattialla leikkivän perspektiivistä, että olen anatanut laiskuuden ja viitsimättömyyden ottaa liikaa valtaa. Pahinta remontissa ei suinkaan ole itse työn määrä ja keskeneräisyys, vaan se, että silmä tottuu! Jotenkin lakkaa näkemästä kaiken keskeneräisyyden ja tuudittautuu ajatukseen ”kyllä nää tästä”. Mutta eihän mitään tapahdu itsestään!
Lastenhuoneen laittaminen on vain jäänyt nyt niin pahasti, että asia alkoi lopulta tänään oikein korventaa. Olen keksinyt syitä (ja tekosyitä) saamattomuuteeni pitkän litanian, ja antanut asian vain jäädä roikkumaan. Huoneeseen ei ole vielä tuotu kaikkia sinne kuuluvia kalusteita, huoneessa ei ole sähköjä jne…. Ja sitten ei voi muka miettiä muuta sisustusta, kun ei ole oikeaa kattovalaisinta. Tai yhtään taulua ei voi ripustaa, tai naulakkoa kiinnittää seinään, kun ei ole huonekalut paikallaan. Höpöhöpöhöpö.

Vaikka lastenhuoneiden sisustaminen on kivaa, pidän haastavana huonekalujen sijoittamisen ja tarvittavan leikkitilan jättämisen. Ongelmana nimittäin on helposti se tylsyys, että huonetta kiertää erilaiset kalusteet, ja seinänvierustat tuntuvat ahdetuilta. No, kuten kuvista näkyy, olen aika hyvin pystynyt elämään juuri kuvailemani vaikutelman kanssa! Kenties siis projektiin ryhtymällä pystyn vapauttamaan nurkkia sen verran, että huoneeseen saadaan joskus myös vedettyä ne pahuksen listat ja sähköt!

Valoa, harmoniaa, väriä, vapaata lattia-alaa ja säilytystilaa. Säilytystilaa, säilytystilaa ja säilytystilaa! Sitä ei voi lastenhuoneessa olla liikaa! Jossain vaiheessa keräsin inspiraatioita postaukseksikin asti, ja luulenpa, että jonkinlaisena kulmakivenä aion pitää noita aikaisempia suunnitelmiani.

Eli se pulpetti nyt ainakin sieltä varastohallista kotiin, ja sitten miettimään yksityiskohtia! Tähän aiheeseen palataan vielä!

Tosin juuri nyt takki on ihan tyhjä. Liian paljon porkkanakeittoa, omenapaistosta ja junaonnettomuuksia…

Hauskaa iltaa!

Ei kulje ajatus, eikä synny tekstiä. Totaalinollaus – ja ihan paikallaankin. Ehkä ei oikeastaan ole edes mitään sanottavaa. Paitsi se, että ilta kuudeltakin riittää valoa kuvaamiseen! Huomenna vielä pidempään! Kiitos kesäaika, olen kaivannut sinua!
Kuvablogi – ei lainkaan hassumpi ajatus!

Mummu on täysin menetetty Arnelle ja Carlokselle. Joulupallot meni, munat tuli.