Tuntuu, että joka marketti tarjoaa tällä hetkellä jos jonkin näköistä halloween-sälää. Mä en oikein tiedä… Ihan kiva, että pimeän syksyn keskelle on vaakiintunut taas yksi amerikanjuhla, mutta silti tuo kaikki sälä ja roina ahdistaa. Toinen seikka, mistä en oikein pidä, on suomalaisen pyhäinpäivän sotkeminen tähän kaikkeen sirkukseen. Olen ehkä vähän konservatiivi näissä juhlapyhissä, ja pelkään, että niinkin arvokas päivä, kuin pyhäinpäivä,  jää amerikkalaisen humputuksen jalkoihin. Kaksi eri asiaa sotketaan toisiinsa…

Niin tai näin, perheessämme asuu kohta 6-vuotias poika, ja halloween jos mikä on jännä juttu. Kurpitsalyhdyt, hämähäkit ja lepakot ovat tänä vuonna ehkä coolimpia kuin koskaan ennen. Poika on askarrellut ja värittänyt viime päivät ahkerasti halloween-aiheisia juttuja, ja niinpä meille syntyi idea kivoista kauhuvaloista, joiden tekeminen onnistuu lapselta helposti pienen avustuksen myötä. Muuta ei tarvittukaan kuin eri värisiä askartelupahveja, sakset, liimaa, muutaman euron led-valosarja ja teippiä.

Ja, kun ”All Hallows’ Eve” on juhlittu alta pois, meillä on taas tavalliset tunnelmavalot käytössä. (Tosin, idea jalostuu varmaan seuraavia juhlapyhiä ajatellen.)

Pelottavat, eikö?! Näitä ei sitten polteta yöllä… 😉

PS.Vaikka led-valojen ei pitäisi isommin kuumentua, mä olen silti sitä mieltä, että mitään tälläisiä sähkötuunauksia ei kannata jättää valvomatta.

Onpas todellakin ollut syksyisen harmaa päivä. Oikeastaan pimeä päivä, sen verran vähän on luonnonvaloa ollut tarjolla.

Eilisen siivouspäivän luonnollinen jatkumo on armoton sisustusvimma. Tiedättehän… Sitä katselee paikkoja ja pohtii, että tuonnekin sopisi sitä ja tuonne tätä… Vaan lastenhuone on tänään aiheuttanut päänraapimista ja tuskastuneita huokaisuja. Jotenkin se ei vain näytä siltä, miltä haluaisin sen näyttävän.

Pari viikkoa sitten postasin otsikolla lasten valtakuntaa. Pieniä kuvakulmia Klaaran puolesta huonetta, ja tässä nyt lähinnä Niilon vaatekaappia päälisineen. Pitäisi kai nappasta joskus kuvia laajemmallakin objektiivilla, mutta näin pimeään aikaan jumittaudun näihin suosikkeihini. Lastenhuoneesta löytyy kuitenkin kuvia tuon lastenhuoneessa-tägin alta.

Tällä hetkellä huoneessa vahvimmin silmiini pistävät mustavalkoiset verhot. Olen ommellut piilolenkkiverhot Ikean paksusta raitakankaasta, ja ne kätkee taakseen pimennysverhot, jotka ovat lastenhuoneessa ehdottomuus. Pohdin harmaita vaihtoehtoja; Kivoja graafisia kuvioita pienemmällä kontrastilla tai kenties harmaata pellavaa..? Myös mustaksi aikanaan mattaspreijatut lelukorit alkavat olla tiensä päässä, ja niiden tilalle kaipaisin jotakin muuta. Mutta mitä…?

Niin, että eipä näitä kai murheiksi voi kutsua, mutta sellaisiksi kinkkisiksi pähkinöiksi. Ja toisaalta, lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä tosiseikkaa, että huoneen asukkaille on ihan yksi ja sama, millaiset verhot ikkunassa roikkuvat, tai millaisissa koreissa lelut lojuvat. 🙂

Niinpä mä jatkan suunnitteluani ja huokailen ihan rauhassa. Ehkä jonain ihan tavallisena päivänä lamppu syttyy, ja ahaa-oivallus pomppaa mieleeni!

Lasten vaatekaapit ovat vanhaa Ikeaa, puiset Leksvik vaatekaapit, jotka olen sutinut valkoisiksi. Peuraperhe on Ombrellinosta, koiravalaisin Egmontin, ja kori Tine K:n. Nipsuvalaisin ja London-juliste Ikeasta ja vaatekaapin kyljessä roikkuu Happy Lights -pallovalot.

Eli kuvia lastenhuoneesta.
Lasten valtakunta taasen on ehkä hiukan harhaan johtava, tuntuu kuin lasten valtakuntaa olisi koko muu talo, paitsi lastenhuone. Meillä kun on reilusti lelukorit ja satukirjat keittiössä, ja vietämme lähes kaiken ajan siellä.
Jotenkin mukavaa, kun koko perhe on samassa tilassa, ja kaikki puuhailevat juttujaa. Lastenhuone palvelee leikeissä oikeastaan silloin kun esikoisella on leikkikaveria, hän haluaa rakentaa suuren junaradan tai muun ison rakennelman, tai silloin, kun lapset tekevät majan kerrossängyn alapedille.
Kysytte usein kuvia lastenhuoneesta, mutta koska tuolla nyt ei juuri mikään ole muuttunut, en ole jaksanut kuviakaan päivitellä. Eilen, vaihtaessani Klaaran lakanoita, päätin kuitenkin nappasta jonkun kuvan. Toivottavasti näistä nyt on jotakin iloa!

Klaara nukkuu yönsä lastenhuoneessa, mutta pikkumies kömpii illalla meidän sänkyymme, josta kannamme pojan sitten jatkamaan uniaan omaan sänkyyn. Tosin yöt joina mieheni on poissa, ovat pojalle spesiaaleja. Hän tietää hyvin, että näinä öinä äidin vieressä saa nukkua vaikka aamuun.
Lastenhuoneessa nukutaan, mutta sillä on tärkeä merkitys myös säilytystilana. Molemmilla lapsilla on puinen vaatekaappi ja huoneessa säilytetään tietenkin suurin osa leluista. Lehtiä, kirjoja, värityskirjoja, pikkuautoja ja pehmoleluja. No, juttuja, mitä nyt lastenhuoneessa yleensäkin on….

Klaara nukkuu edelleen päästävedettävässä pinnasängyssään, johon hän muutti Leanderin kehtokeinun jälkeen. Vielä ei ole tullut tarvetta vaihtaa laidattomaan sänkyyn, ja toivon, ettei tulekaan, sillä pidän tuosta sängystä todella paljon.

Molemmilla lapsilla on samanlaiset vaatekaapit, ja ne on sijoitettu ikkunan molemmin puolin. Ikään kuin Klaaran puoli huonetta, ja Niilon puoli huonetta. Toistaiseksi tämä yhteismajoitus siis toimii meillä moitteetta.

Lastenhuone(kin) on yhä listaton, sillä tähän huoneeseen ei tule vielä sähköjä. Toiveissa nyt kuitenkin olisi, että tämä talvi saataisiin jo elää vähemmällä jatkojohtomäärällä, ja lastenhuokin saisi kiinteät sähkökalusteet.

Reipasta aamua ja iloista tiistaita!

PS. Laitoin eilen Instagramiin kuvan astiakaapista hyllyineen.