Ollaan tässä naureskeltu mieheni kanssa sitä, miten vielä joitakin vuosia sitten ajeltiin ihan arki-iltana kaupunkiin ja tapettiin aikaa tehden ruokaostokset suuremmassa marketissa. Tuo tuntuu tätä nykyä aika kaukaiselta ajanjaksolta, kun sitä aikaa ei enaa juuri ole tapettavaksi asti. Päinvastoin, kun kaupunkiin pitäisi lähteä vartavasten hakemaan jotakin tiettyä, tuntuu, ettei sopivaa aikaa löydy mistään. Eilen illalla tuli tällainen pakottava tarve lähteä hakemaan esikoiselle uusia nappiksia, vaikka ohjelmassa olisi ollut kaikkea muutakin. Tänään olen kuitenkin aika tyytyväinen, että asia hoidettiin jo eilen ja se on nyt pois tämän päivän ohjelmasta. Keskiviikkoilta on ehdottomasti siitä viikon helpoimmasta päästä, joten tiedossa on liki vapaailta harrastuksista ja kiireestä. Löysin kuitenkin itseni pohtimassa, että mitä sitä sitten lainkaan tekisi. Leipoisi sämpylöitä, imuroisi vai lysähtäisi kerrankin rauhassa nauttimaan olostaan. Valitsin viimeisen – kuinkas muutenkaan. 🙂

Koska pääsin eilen myös pikkuisen paremmalle lehtihyllylle, nappasin matkaani uusimman Lantlivin numeron. Sen seurassa on mukava kasvattaa kesänkaipuuta ja multasormien kutinaa.

Vaikka täällä on tänään ollutkin vähän harmaampi päivä, kevät on silti ottanut kunnon harppauksia eteenpäin. Lumet hupenevat silmissä ja maa kuivuu. Yhdellä pellolla voi olla satapäin paluumuutavia hanhia ja joutsenia. Kun niitä peltoja on useampia peräkkäin näky on oikeasti aika mieletön!

Mutta nyt takaisin kesäisten inspiraatioiden pariin. Kahvia ja sitten hetkellinen oikaisu sohvalle. Olemisen sitämätöntä keveyttä, sanoisin!

Ihanaa iltaa!

**Samsung The Frame -tv medialainassa

kaupallinen yhteistyö ⎮ UNICEF

---

”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.”
– J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri

Joka kerta kun tarkoitukseni on kirjoittaa jostakin itselleni hyvin tärkeästä asiasta, päädyn miettimään, että miten karsin sanottavani edes jokseenkin kohtuulliseen määrään kirjaimia. Koska tämänkertainen aiheeni on jotakin minkä koen erityisen tärkeänä, jouduin toden teolla miettimään ja jäsentelemään ajatuksiani. Mikä kuitenkin helpottaa, on se, että uskon teidän jakavan ajatukseni lasten oikeuksista ja viattomuudesta maailman menoon tai konflikteihin. Olimmepa uskonnollisesti tai poliittisesti mitä mieltä tahansa, lasten hyvinvointi on asia, joka menee kaiken yläpuolelle. Jokaiselle maailmaan syntyneellä lapsella kuuluu olla samat oikeudet ja edellytykset elämään.

Kun UNICEF  vuonna 1946 perustettiin, se oli vain pieni YK:n osa, hätäapujärjestö, jonka tarkoitus oli auttaa lapsia toisen maailmansodan jälkeen. Heti seuraavana vuonna UNICEF toimi jo sodan runtelemassa Suomessa, joka oli yksi ensimmäisistä avunsaajista. Maitopulverin ja laardin avulla hoidettiin suomalaislasten aliravitsemusta. Kun aliravitsemus, riisitauti ja ripulikuolleisuus saatiin vähenemään, UNICEF vuorostaan puki suomalaislapsia. Lämpimän flanellin lisäksi yli 50 000 suomalaislasta sai UNICEFin ansiosta kengät jalkaansa.

YK:n kylkeen kasvanut lastenjärjestö on siis verrattain nuori, mutta maailman suurimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi kasvanut lastenjärjestö. Teidän lukijoiden keski-ikää ajatellen UNICEFin toiminta Suomessa oli apu vasta edelliselle sukupolvelle. Miljoonien avustukset Suomeen vaikuttivat merkittävästi omien vanhempiemme ikäpolveen.

Suomi toipui nopeasti, mutta edelleen tuolloinen hätäapu ja terveydenhuollon tukeminen vaikuttavat vähintäänkin välillisesti elämäämme. UNICEFin rokotuskampanjat olivat esimerkiksi merkittävä apua tuberkuloosin taivuttamisessa. Kun Suomen valtio pystyi itse hoitamaan lapsensa, se aloitti myös UNICEFn tukemisen.

Kun asioita halutaan muuttaa paremmaksi on yleensä aloitettava kivijalasta. Maailman terveyttä, hyvinvointi ja ihmisoikeuksia ajatellen tuo perusta on lapsissa. Tehokkain keino sairauksia vastaan on niiden ehkäisy eli rokotukset, ja UNICEFin tavoite onkin, että jokaiseen maahan saadaan tehokas rokotusjärjestelmä, joka tavoittaa kaikki lapset – myös syrjäseuduilla asuvat ja niissä köyhimmissäkin oloissa elävät. Sen lisäksi, että UNICEF on maailman suurin rokotteiden ostaja, työtä tehdään myös tiedottamalla ja muuttamalla asenteita. Myös yhdessä WHO:n kanssa järjestetyt rokotuskampanjat ovat merkittävä apu, jolla rokotuskattavuutta voidaan lisätä nopeasti ja tehokkaasti. Vuonna 2012 esimerkiksi rokotettiin vajaassa viikossa yli 110 000 lasta poliota vastaan. 
 UNICEFin pyrkimys on, että rokotusjärjestelmästä muodostuu valtioiden omien terveysviranomaisten hoitama hyvinvoinnin kivijalka, juuri siten kuin se meillä Suomessakin toimii. Rokotuskattavuus maailmalla on parantunut huomattavasti ja nopeasti. Kun vuonna 1980 vain 20% maailman lapsista sai elintärkeät rokotukset (WHO:n rokotussuositukset), vuonna 2016 kattavuus oli jo 86% 

Yhtälailla kun YK:n lastenrahasto UNICEF kantaa huolta lasten rokotuskattavuudesta maailmalla, se painottaa rokostusmyönteisyyttä kehittyneemmissä maissa. Helposti tarttuvien tautien ehkäisyssä juuri rokotuskattavuus on tärkeää. Tähän pyritään vaikuttamaan skeptisyyttä ja rokotusvastaisuutta poistamalla. Kun maassa on jo kattava rokotusjärjestelmä, se pitää hyödyntää ja lapsille on annettava oikeus suojaan vakavia tartuntatauteja vastaan.

Vaikka UNICEFin työ esimerkiksi rokostusten parissa on tuottanut nopeaa tulosta, jää silti joka seitsemäs lapsi yhä rokottamatta. UNICEFin työ ei ole mahdollista ilman lahjoitajien apua, ja siksi meidän jokaisen avulla onkin suuri merkitys. Helpoin tapa auttaa on ryhtyä UNICEFin kuukausilahjoittajaksi. Kuukausilahjoittajana autat kaikkia maailman eniten apua tarvitsevia lapsia ja kaikissa maailman kolkissa. Kuukausilahjoituksilla autetaan lapsia kriisitilanteissa ja huolehditaan heidän perustarpeistaan kuten ravinnosta, puhtaasta vedestä, koulunkäynnistä ja rokotuksista. Kuukausilahjoitukset ovat avustuskeinoista kustannustehokkain tapa. 

Vuonna 2019 YK:n Lapsen oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta. Suomessa kyseinen sopimus tuli voimaan vuonna 1991. Valtioita sitova lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, jonka tarkoituksena on taata jokaiselle lapselle ympäri maailman samat oikeudet ja edellytykset elämään.
UNICEFin työn perusta pohjautuu juurikin tähän yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Lasten oikeuksien toteutuessa, lapsi saa kasvaa ja käydä koulua terveenä, pelkäämättä riistoa tai väkivaltaa. Se on välttämätön edellytys kehitykselle kaikkialla maailmassa. 

Kuukausilahjoittajana pystyt tukemaan paitsi lasten terveyttä ja hyvinvointia, myös lasten oikeuksien parantamista ympäri maailman.

Maailman tulevaisuus on lapsissa. Turvallinen ja terve lapsuus, koulutus ja sivistys on osa sitä lasten muodostamaa kivijalkaa jonka ihmiskunta tarvitsee. Toivo ei saisi koskaan sammua lapsen katseesta, mutta mitä enemmän näemme pienissä silmissä myös iloa ja elämänhalua sitä paremmassa maailmassa voimme jokainen elää.

UNICEFin sivuilta voit lukea enemmän muun muassa järjestön toiminnasta, rokotuksista, lasten oikeuksista ja kuukausilahjoittajaksi ryhtymisestä.

Lähteet ja lisätietoa:
UNICEFin historia
UNICEFin rokotustyö
Liity UNICEFin kuukausilahjoittajaksi

 

 

Maanantaita!

Meillä on vietetty tänään vapaapäivää neuvolareissua lukuunottamatta. Olinkin juuri kehuskellut, ettei meillä ole sairasteltu aikoihin, ja eikös tuo nuorimmainen heti saanut jonkin kröhän ja nuhan. Kuumetta ei onneksi ole, mutta yritetään nyt tässä kohtaa työntää tautia heti takaisin, ettei vain pahempaa tulisikaan. Eli lepoa ja juhlista toipumista. Rokotus jäi flunssan vuoksi tänään saamatta, mutta ehtiipä tuon myöhemminkin.

Viikonloppu meni juhlia järjestäessä ja juhliessa, ja vaikka se tiptop talvisiivous jäikin vielä tekemättä, niin tuli tehtyä sellainen semisti tiptop siivous. Kumpa vain siitä saisi säilytettyä edes puolet ensi viikonlopulle. Ei nimittäin ole siivotun kodin voittanutta.

Leivoin eilen myös synttäripullat, mutta kakun tilasin taas luottoleipuriltani Tiinalta. Tällä kertaa toteutuksen suhteen vapaat kädet, kun päivänsankarilla ei ollut mitään spesifiä toivetta. Paitsi rusetti. Ihana ylläri, kun kakun päältä löytyi vaaleanpunaiset balettitossut. Mä tykkään itse kyllä jauhopeukaloida, mutta nämä kakkujutut ei vaan ole mun juttuja. Niinpä mä olen ajatellut, että taas yhdestä vuodesta äitinä olen ansainnut sen, että joku muu tekee sen synttärikakun. 😀

Tuntuu jotenkin hassulta, että vuosikausia meillä juhlittiin lasten synttäreitä niin, että lapsivieraita ei siskoni lapsia lukuunottamatta (jotka hekin pääsevät harvoin paikalle) ole ollut. Ja nyt viimeisen parin vuoden aikana vierasporukkaan on tullut lapsi toisensa jälkeen. Se tuntuu jotenkin ihan hassult, koti täynnä vauvaa ja taaperoa. Ja samalla kun katsoo tuoreiden vanhempien haparoivia ensikosketuksia vanhemmuuteen, omat lapset ovatkin jo kauhean isoja. Tai ei nyt kauhean isoja, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Mutta ihanaa kun saa vielä välillä sylitellä noita pikkuisiakin. Onhan ne suloisia, vaikka itselle juuri tämä elämäntilanne tuntuukin nyt just jo ihan passelilta. Ja samalla herkistyin tänään siellä neuvolassa. Liki kymmenen vuotta siellä on käyty, samassa paikassa lastenneuvolassa ja äitiysneuvolassa. Ja ihan kohta on sekin jo takanapäin. Sitä kun on oppinut jo kaikki leikkipaikan lelutkin tuntemaan. Mutta parempaa palvelua ei olisi mistään voinut saada. Vaikka julkista terveydenhuoltoa nyt paljon parjataan, niin tässä kylässä ainakin neuvolat toimivat hyvin. Ja varmasti suurin tekijä on terveydenhoitajien ammattitaito ja halu tehdä työnsä hyvin. Meillä on Suomessa loistava neuvolatoiminta ja toivottavasti se saa jatkossakin toimia yhtä hyvin. Ollaan aika onnekasta kansaa tässä suhteessa!

Äitini neuloi Klraallle nuo ihanat tossusukat synttärilahjaksi. Meidän lapset on tottuneet käyttämään villasukkia ja onneksi mummu on taitava jalostamaan näitä vaatekappaleita. On ollut kätyriä, pokemoneja ja sateenkaaria. Nämä on silti ehkä kaikkein kauneimmat. Tosin toisessa kantapäässä on jo kiva klöntti sellaista helmimassaa. Ja saman muotoinen klimppi myös keittiön matossa. Illalle ohjelmaa… 😀

Ripustin olohuoneen seinään vaihteeksi vähän peilejä. Tuo lautaseinä on niin näppärä, kun siihen ei jää naulanreikiä, kun naulat lyö aina lautojen väleihin. Voi sitten muuttaa mieltään vaikka vähän useamminkin. 🙂 Nyt noi näyttää vaihteeksi ihan kivoilta. Ja ehkä joku pieni pöytä vielä tuohon alle.

Tuntuu tuo pakkanen tänään paljon purevammalta kuin viime viikolla. Kylmä viima ja luntakin pölyttää taas mukavaa vauhtia. Ihan kivakin hipsiä villasukissa tämäkin ilta.

Ihanaa uutta viikkoa!