Kaupallinen yhteistyö ⎮ Telia ja Indieplace

---

Moni alkaa voimaan pahoin, kun heinäkuussa mietitään syksyä, mutta tiedän, etten suinkaan ole ainoa äiti, jonka mieli karkaa elokuulle ja koulun tai eskarin aloitukseen. Lapsiperheessä nuo on isoja juttuja, eikä toisen lapsen meno koulunmäelle ole yhtään sen vähäisempää, kuin ensimmäisenkään. Siinä, missä elokuuta ajatellen hankitaan ehkä uusia vaatteita ja kiva reppu, on kuitenkin asioita, jotka meitä vanhempia myös huolettaa ja jollakin tavalla stressaa. Ja tietenkin se kaikista suurin on lasten turvallisuus. Koska turvallisuudentunne syntyy pitkälti siitä, että tiedämme lastemme liikkeet ja voimme olla heihin yhteydessä, korostuu puhelimen tärkeys juurikin koulun aloituksen yhteydessä. Onko netti taskussa hyvä vai huono juttu, siitä tänään enemmän kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Olen itse vähän harmissani siitä, miten usein lasten puhelimet yhdistetään pelkästään vaaroihin ja riskeihin. Monesti unohdetaan se, miten paljon mahdollisuuksia puhelin antaa, ja miten suuri turvallisuustekijä puhelin voi oikein käytettynä olla. Olen itsekin istunut infotilaisuuksissa, joissa netin vaaroista ja nykyajan vitsauksista on puhuttu ja meitä vanhempia valistettu. Koen, että jossain määrin kauhukuvien maalaaminen on jopa silmiä avaavaa, mutta hysteeriseksi ei kenenkään kannata ryhtyä. Kun pelisäännöt ja maalaisjärki käydään lapsen kanssa läpi jo varhain, on helpompi luottaa yhdistelmään lapsi + netti/puhelin.

Koska Klaara kulkee eskariin autolla ja jatkaa kuljetuksessa vielä ensimmäisen ja toisen luokan, netin käytön opettelulle jää mukavasti aikaa ja puhelimen tärkeys astuu kuvaan pehmeällä laskulla. Klaaralla on jo oma puhelin, ja koen sen ihan hyväksi ja hyödylliseksi kapineeksi, en missään määrin uhkakuvaksi. Videopuhelu mummulle tai kaukana asuvalle serkkutytölle on iso juttu. Jos lapset jäävät kotiin kauppareissuni ajaksi, on ihan kiva, jos Klaara soittaa ja kysyy, että meneekö vielä pitkään. Ennen kaikkea haluan, että lapsi oppii pitämään yhteyttä puhelimen avulla.
Mikäli lapsen ensimmäinen puhelin on yhä hankkimatta,  yksi hyvä keino opettaa lasta netin ja kenties tulevan puhelimen käyttöön on tabletti. Vielä esikoisen kohdalla olin aika negatiivinen kaikkea mahdollista ruutu- ja peliaikaa kohtaan, mutta pikkuhiljaa päiväkodin ja koulun kannustamana laajensin näkökantaani ja kiinnostuin mahdollisuuksista, joita nykyaikaiset laitteet lapsille tarjoavat. Kaikki pelit eivät ole pahasta, vaan mukaan mahtuu paljon opettavaa ja kehittävää tekemistä lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. Esimerkiksi Ekapeli Alku on loistava peli eskari-ikäiselle ja sitä todennäköisesti myös Klaara pelaa eskarissa isoveljensä tavoin. Varaslähdön voi kuitenkin ottaa jo kesäloman sadepäivinä. 🙂

Olin aikoinaan aika tablettivastainen. Ajattelin, että yksi ruutu lisää on vain lisää lasten ruutuaikaa, niin kuin varmasti monet meistä ajattelevat. Tabletti on kuitenkin turvallinen kaveri netinkäytön opetteluun ja oikeastaan tämä opettelu kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen sitä varsinaista, taskussa kulkevaa ja alati mukana olevaa puhelinta. Tabletilla lapsi voi yhdessä vanhempien kanssa opetella kaikki perusjutut, joita puhelimenkäyttökin vaatii. Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi mikä on nettiselain, mikä kamera ja mitä ovat erilaiset sovellukset. Usein tabletille voi määrittää eri käyttäjiä ja laitteen voi asentaa niin sanottuun lapsitilaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi, että lapsi oppii, mitä hänen on lupa laitteella tehdä ja mitä ei. Tabletti on myös oiva väline opettavaisten pelien pelaamiseen. Monesti lasta pitää hieman innostaa haastavienkin tehtävien pariin, ja puhelinta suuremmalla laitteelta oppimispelejä on kiva pelata myös yhdessä. Toisen lapsen myötä olen oppinut myös pikkuisen enemmän rentoutta. Jos pitkällä automatkalla saat itse keskittyä paremmin liikenteeseen, kun lapsi katsoo lastenohjelmia, niin mikäs siinä. Ei lapset siitä pilalle mene. Päin vastoin, pitkäkin matka voi muuttua paljon mieluisammaksi ihan kaikille!
Telialta löytyy kattava valikoima erilaisia tabletteja ihan jokaiseen tarpeeseen.

Kun lapselle ollaan hankkimassa ekaa ikiomaa puhelinta, on tärkeää, että lapsi osaa käyttää laitetta. Sinänsä tuntuu ainakin itsestäni, että lapset oppivat kaiken teknisen paljon luontevammin, kuin me aikuiset, mutta muutamat toiminnot on kuitenkin syytä käydä yhdessä huolella läpi. Sanoisin myös, että on tärkeää, että opettelet itse käyttämään yhteiseen käyttöön hankittua tablettia ja lapsesi puhelinta. Telialta löytyy kattava valikoima puhelimia myös edullisin hinnoin. Mitä tulee liittymään, rajaton netti on lasten kohdalla hyvä. Näin puhelin on aina paikannettavissa ja lapseen on helppo pitää yhteyttä.
Puheluiden ja tekstareiden osalta valittavissa on kiinteä hinta ja vain käytön perusteella laskutettava vaihtoehto. Lapsen kanssa kannattaa miettiä kumpi on parempi vaihtoehto. Telialta löytyy passelit vaihtoehdot molempiin. Meillä esimerkiksi Klaaran kanssa toimii Rajaton 2 M.
Netinkäytön suurimmat vaarat kannattaa taklata hyvällä turvapaketilla. Myös Telia suosittelee lapselle F-Secure turvapakettia + Telia Smart Family –appia, joista olenkin jo joskus aikaisemmin teille kirjoittanut.

Koska lapsen ensimmäinen puhelin on tässä kohtaa vuotta monella mietinnässä, keräsin pienen listan asioista, jotka itselleni pulpahtivat mieleen ajatellen turvallista puhelimen- ja netinkäyttöä. Listani on varmaankin vain pintaraapaisu, joten sana on vapaa ja omat vinkkinne voitte jättää kommenttiboksiin. Kiva, jos joku saa niistä apua ja hyödyllisiä tipsejä!

• Ennen puhelimen hankintaa on hyvä harjoitella laitteiden ja netin käyttöä mieluummin turvallisesti kotona vanhempien kanssa, kuin yksin kyltymätöntä uteliaisuutta tyydyttäen. Tabletin kanssa on hyvä lähteä alkuun!
• Hanki puhelin ja liittymä lapsen tarpeeseen, älä omaasi
• Puhu ja kuuntele. Netin ja puhelimen käytöstä pitää voida keskustella. Istu alas ja asetu lapsen tasolle. Älä pelottele, vaan kerro asioista siten, että lapsi voi luottaa, siihen, että olet apuna ja tukena, mikäli ongelmia ilmenee. Vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja selvittäkää yhdessä ne seikat, joihin et osaa vastata. Siinä, missä itse haluat luottaa lapseesi, lapsikin haluaa luottaa sinun apuusi
• Opetelkaa yhteiset pelisäännöt. Erilaisten sovellusten avulla lapsen peliaikaa voi säädellä, mutta parasta on, jos lapsi itse ymmärtää, että sovittu puoli tuntia on tosiaan puoli tuntia. Asettakaa vaikka puhelimeen herätys, ja lapsi oppii itse kontrolloimaan peliaikaansa
• Opeta lapselle ”väliaikatietojen” merkitys. Kun lähden lasten kanssa ajamaan vanhemmilleni, pyydän esikoista aina laittamaan mummulle viestin, että nyt me lähdettiin. Olen selittänyt, että tämä siksi, että mikäli jotain sattuisi, vanhempani osaisivat olla huolissaan kun meitä ei kuuluisikaan. Yhtälailla lapsi odottaa vanhemmilta väliaikatietoja, jotta ei tarvitse pelätä turhaan.
• Hyvät tavat ja rehti käytös pitää säilyttää myös netissä ja puhelimella. Kun lapsi osaa kunnioittaa muita ja käyttäytyä ystävällisesti, on helppo oppia, että samat pelisäännöt pätevät myös netissä ja puhelimessa. Toisen kunniaa tai yksityisyyttä ei saa koskaan loukata. On hyvä muistuttaa lasta myös siitä, että liittymän haltija on aina viime kädessä vastuussa siitä, mitä puhelimella tehdään. Vanhemmilta salaa on siis turha yrittää tehdä yhtään mitään.
• Niin hassua kuin se onkin, nykyajan lapselle pitää opettaa, että puhelin on ensisijaisesti puhelin. Puhelimen tarkoitus on varmistaa, että voitte olla yhteydessä toisiinne joko puhumalla tai viestein. Kun lapsi sisäistää tämän, moni asia helpottuu valtavasti!
• Olet itse esimerkki. Jos roikut aina puhelimella, et voi olettaa, että lapsesi oppisi jonkin muun käyttäytymismallin. Tehkää siis myös perheen yhteiset pelisäännöt ja pysykää niissä!
• Varmista, että lapsen puhelimessa on paikkaansa pitävät SOS-tiedot ja että lapsi osaa käyttää hätätoimintoa vaikka puhelin olisi taskun uumenissa. Parhaassa tapauksessa lapsen sijainnin lisäksi saadaan äänen ja kuvan avulla selville, millaisesta tilanteesta on kyse. Tätä toki suosittelen myös meille aikuisille!!!

Meidän perheessä moni lapsen puhelimen- ja netinkäytön ongelmakohta on tullut ratkottua jo esikoisen kohdalla. Samalla me aikuiset olemme opetelleet niin sanotusti nykyajan vanhemmuutta. Mutta olen myös oppinut, miten tärkeää on säilyttää yhteys lapseen. Kun esikoinen tässä taannoin lähti uimarannalle kaverinsa kanssa ja minä jäin kotiin tietenkin stressaamaan, tuntui ihan älyttömän hyvältä kun poika soitti ja kertoi, että nyt on uitu ja hän lähtee kohta polkemaan kotia kohti. Siinä kohtaa tajusin taas, että painottamani puhelin on puhelin on totisesti mennyt perille!

Mutta hei, antakaapa hyviä pelivinkkejä! Haussa opettavaisia ja kehittäviä numero- ja kirjainpelejä eskariin menevälle. 🙂

Lisää aiheestä löydät Telian Yhteys lapselle -sivustolta!

Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Fiskars

---

Tänään tosiaankin vuorossa toinen kaupallinen yhteistyöpostaus Fiskarsin kanssa. Mutta puhutaanpa vähän onnellisuudesta, joka tosin sekin on vahvasti kiinni puutarhanhoidossa.

Sain itse jo pikkutyttönä sysäyksen puutarhanhoitoon ja puutarhurointiin ylipäätään. Kun halusin oman kasvimaan, sellainen tehtiin. Ison kohopenkin kylkeen pienempi penkki, jossa kasvatin porkkanoita, retiisejä ja herneitä. Isä opetti, miten suorat kylvövaot tehdään laudanpätkällä ja kiikutin myös ahkerasti kastematoja kasvimaalleni, koska opin, että madot ovat puutarhurin parhaita ystäviä. Pakko tunnustaa, että jos näin isolla maalla komean kastemadon, siirsin sen omalle palstalleni. Vaan tokkopa tuosta äidinkään ryytimaa kovasti kärsi.

Parikymppisenä vaihdoin välivuoden työt elintarviketehtaassa puutarhaopintoihin. En tiedä, sainko sieltä enää yhtään sen enempää intoa puutarhajuttuihin, mutta ainakin kesätöitä puutarhamyymälästä. Vähän kateellisena katselen edelleen ihmisiä, jotka nostelevat multasäkkejä ja kastelevat kesäkukkia. Se on sellaista, josta todella tykkään. Yhä edelleen isäni neuvoo kaikessa kasveihin liittyvässä, mutta haluan uskoa, että se johtuu enemmänkin siitä, että olen se, jolle joskus piti opettaa yksinkertaiset puutarhatyöt kädestä pitäen, eikä siitä, ettei isäni uskoisi taitoihini. Ylipäätään, en ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun joku sanoo, ettei osaa hoitaa puutarhaa tai kasveja. Jokainen osaa, jos vain tahtoo! Rakastumiselle pitää antaa aikaa ja työstä pitää opetella nauttimaan!

Meillä on iso tontti. Tai oikeastaan kaksi. Välillä omankin mieleni valtaa tunne loputtomasta työleiristä. Kun nurmikko on ajamatta ja pionipenkki kasvaa voikukkaa, mietin että mitä ihmisetkin ajattelevat. Ja varsinkin jos ne tietävät, että kirjoitan blogiin olevani puutarhahullu. Sitten on kuitenkin se toinen puoli ajatuksistani, kenties järjen ääni. Se sanoo, että tämä on harrastus ja elämäntapa, ei väsyttävää pakkopullaa tai väkisin puurtamista. Miksi välittäisin muiden mielipiteistä? Kun elämässä on kiirettä ja toukokuiset illat kuluvat lasten harrastuksissa tai jonkinlaisissa päätöstilaisuuksissa, pihatyöt jäävät vähemmälle. Ei onni synny moitteettomasta puutarhasta tai voikukattomasta nurmikosta. Ei suinkaan! Onni syntyy tekemisen ilosta. Siitä ihanasta tunteesta, kun konkreettisesti näkee uurastuksensa jäljen. Jos pionipenkki ei kasvaisi välillä voikukkaa, saisinko saman nautinnon kun näen sen puhtaana ja siistinä. Tuskin!

Fiskarsin vuonna 2019 toteuttaman onnellisuustutkimuksen mukaan puutarhanhoitoa harrastavat ihmiset ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät harrasta puutarhanhoitoa. Puutarhanhoitoa pidettiin itse asiassa juuri onnellisuuden lähteenä. Jos tuntuu, että puutarhanhoito ei ole sinun juttusi, haastan ainakin kokeilemaan. Enkä puhu viikosta, vaan kesästä. Aloita esimerkiksi yrttimaasta tai yrttiruukuista. Sijoita kasvit paikkaan, jossa paahde ei ole armottomin, ja tee kastelusta helpompaa joko keräämällä sadevettä, virittämällä kasteluletku helposti ryytimaasi läheisyyteen, tai hankkimalla altakasteluruukku. Siemenestä ei tarvitse kylvää, valmiita yrttitaimia saa kaupastakin. Hanki hyvää multaan, joka pitää maan kosteana ja josta rikkakasvit on helppo kitkeä pois. Ihaile ja nauti, istu alas ja katsele. Puutarhan ei kuulu olla jatkuvaa työtä, vaan siihen pitää mahduttaa myös nautiskelu ja lepo! Omat yrtit makuineen ja tuoksuineen palkitsevat aivan varmasti!

Puutarhassa ajatukset saavat levätä. Kun itse olen ulkona, lapset ja koko perhe usein tulevat lopulta mukaan. Lasten kinastelu tai nahistelu ei tunnu ulkona lainkaan niin pahalta, kuin sisällä. Itse asiassa pystyn aika pitkälle sulkemaan siltä korvani, kun keskityn saunapolun perkaamiseen. Myös liikuntaa tulee puutarhatöiden lomassa miltei huomaamatta. Ei riitä tuhat kyykkyä kuukaudessa, ja keväisin takareidet ovat useimmiten arat. Myös aktiivisuusmittari näyttää, että viikon tehominuuttitavoite tuli täyteen, hups vain, yhdessä illassa. Päivän askeltavoitteesta puhumattakaan! Ja kaikki tämä ikään kuin vain sivutuotteena, pelkkänä extrana! Unohda hetkeksi some ja ruudun tuijottaminen, mutta jos saat lisää intoa onnistumisesi jakamisesta, liity puutarharyhmiin tai täytä sitten some kauniilla kuvilla. Takaan, että omat yrtit ja ilo niiden kasvun seuraamisesta tuottavat onnea! Mutta älä ota kaikkea liian vakavasti, puutarhassakin on lupa epäonnistua!
Lapset on hyvä päästää heti mukaan puutarhanhoitoon. Jokainen yhdessä vietetty minuutti on arvokas muisto. Ja jokainen minuutti puutarhatöissä on vähemmän lastenkin ruutuaikaa. Puutarhassa on helppo olla yhdessä!

En oikeastaan omista mitään erillisiä työvaatteita. Hyvin harvoin menen ulos tekemään jotakin tiettyä puutarhatyötä. Yleensä teen kaiken mielijohteesta ja hetkellisessä inspiraatiopuuskassa. Vuosia perkasin nokkoset heti ne nähdessä, edes käsineitä en ehtinyt hakea. No sittemmin olen viisastunut ja alkanut käyttämään nokkosen kanssa puutarhahanskoja, mutta edelleen hyppään perennapenkkiin sen enempää miettimättä ja siltä valkoiset kangastossuni usein näyttävätkin. Mutta mikä tärkeintä, en hyppää kukkamaalle velvollisuudentunteesta tai siitä, että olisi pakko. Hypään sinne silkasta halusta, niin innoissani, että miettimiselle harvoin jää aikaa. Toisaalta mieheni on se, jolla on erilliset kengät kaivamiseen tai nurmikon ajamiseen. Vanhat t-padat ovat pyhitetty pihatöihin. Ja joka kerta lapion varresta tulee mies, joka sanoo, että tekipä hyvää tehdä lapiohommia. Ei siis ole yhtä tapaa, vaan jokainen tekee siten kuin parhaalta tuntuu.

Mikä sitten synnyttää ilon, innon ja jopa onnen? Tähän on vaikea vastata. Ehkä laji on vain niin koukuttava, että siihen jää väkisinkin kiinni. Tekemisen ilo, itsensä ja kehon haastaminen, sekä ilo nähdä työnsä jälki. Yhteys luontoon, kasvuun ja kehitykseen. Puutarha ei myöskään vaadi, vaan antaa. Joskus äitinä tuntuu, että pitäisi venyä vähän kaikkeen. Puutarhan pitää vain venyä minulle.

Minullakin on puutarhatöissä muutama inhokki. Yksi niistä on kasteluletkun vetäminen. Se kolmijalassa seisova letkukela, joka on aina solmussa ja letku joka kelan sijaan onkin rullaantunut jalasten ympärille. Märkä letku, joka on hiekassa, mullassa, nurmikonsilpussa ja solmussa, saa minut joskus sähisemään. Ihan sama onko letkua tarkoitus vetää kelasta pois vai keriä siihen takaisin. Usein jätän kerimisen ja sitten vain kuuntelen kun mies kiroaa samaa ongelmaa ja siivoaa jälkiäni. Nyt tuli kuitenkin ongelmaan ratkaisu. Miksi kukaan ei ole keksinyt, että letkukela on helpompi käyttää, kun se huteran pystyasennon sijaan makaakin maassa! Fiskarsin XL -kokoinen kärrykastelukela ei kaadu tai horju. Ja mikä parasta, letku kerääntyy kelan sisään automaattisesti kuin imurin johto. Letkua on niin, että se riittää isoonkin pihaan ja kannen alla olevien liitinten avulla siihen voi myös lisätä lisäletkun. Ja hei, painava kärrykastelukela on helppo ja kevyt vetää kuin matkalaukku!

Sadetinta meillä ei ole koskaan ollut. Olen yleensä antanut lasten kastella kasvimaat, mutta aika usein into lopahtaa nopeasti ja vedellä leikitään niin, että mullat saattavat lennellä kaaressa. Nyt saimme kokeiluun Fiskarsin vettä säästävän metallirunkoisen sadettimen, jonka kevyt vesisuihku kääntyy automaattisesti ja vesi tulee hiljalleen kuin kesäsade. Vaarana ei ole, että kasvit kärsisivät liian kovasta paineesta. Lapsena meillä oli kotona sadetin, ja lempipuuhaani oli vesisuihkun läpi juokseminen. Tämän ilon hauskuus ei ole näköjään muuttunu mihinkään 30 vuodessa! 🙂

Jonkinlainen työnjako meille on puutarhatöiden osalta muodostunut kuin itsestään. Pojat leikkaavat nurmen, ja mies trimmaa ja viimeistelee. Samoin mieheni on se, joka yleensä kaivaa isommat kaivettavat, kun taas minä kitken, istutan ja siistin. Rakastan sormustinkukkaa, jota puutarhassamme on paljon. Annan kukkien kasvaa puskien juurella, mutta kulkuväyliltä ne kaivetaan pois ja siirrellään kukkapenkkeihin. Mieheni nyppii aina taimet pois kaivauksistaan ja lapset kiikuttavat iloisina ne minulle. Minä puolestani istutan taimet kukkapenkkiin. Fiskarsin L -kokoisessa pistolapiossa on pitkä varsi, joka toimii erityisen hyvin meille pitkäselkäisille. Kapea rikkaruohorauta on paitsi käytännöllinen pioninjuurilla kasvavien voikukkien poistamiseen, myös niiden sormustinkukkien kaivamiseen kovasta kivituhkasta. Pitkässä työkalussa on vipuvartta ja toisen kyljen sahalaitaa hyödyntäen työkalua voi kuljettaa vaakatasossa maan alla, jolloin rikkaruot saa nopeasti pois isommaltakin alalta. Kärrykastelukelan ohella tämä on ehdottomasti paras apu puutarhatöihin. Ainakin sata voikukkaa on saanut jo kyytiä ja melkein yhtä monta sormustinkukan tainta on siirtynyt mehevämpään maahan. Saman sarjan istutuslapio on toiminut apunani niin kesäkukkien istuttamisessa kuin kasvimaalla puuhaillessa. Pitkä varsi ja varren takaosan SoftGrip-pinta, takaavat hyvän otteen näistäkin työkaluista. 

Hyvistä työkaluista huolimatta puutarhassa parhaita hetkiä ovat ne, jolloin työkalut kerätään siististi kasaan, ja tulee iltaihastelun vuoro. Kierrämme mieheni kanssa puutarhaa, muistelemme sitä, miltä mikäkin näytti muutaessamme ja toteamme saaneemme paljon aikaiseksi. Mietimme mitä seuraavaksi tehdään ja puhumme haaveista ja unelmista. Joskus ne ovat asioita, joita tiedämme ettemme pysty ainakaan pariin seuraavan vuoteen toteuttamaan. Mutta puutarhassa on helppo katsoa tulevaan ja antaa mielen vaeltaa niihin tuleviin yhteisiin vuosiin. Vielä ennen nukkumaan menoa katsomme ulos ikkunasta. Taas yksi ilta puutarhassa takana ja uusi päivä edessä.

Lue täältä lisää Fiskarsin 0% stressiä ja 100% onnellisuutta -ajatuksesta, sekä Fiskars-tuotteiden onnellisuustakuusta.

Mutta nyt sade olisi jopa tervetullutta!