Okei, ne olis nyt sitten ekat viralliset blogikuvat ilman vauvamasua. Ja kyllä, ennen kuin yksikään tarkkasilmäinen asiasta huomauttaa, jäihän niitä vauvakiloja tällä kertaa tähänkin varteen. Miinus neljä kiloa; Siinä olisi kevään projekti! Asiasta kenties joskus täälläkin, mutta tänään herkutellaan, sillä tuleva kummitäti on tulossa katsomaan tulevaa kummityttöään! Aihetta juhlaan!

Omat ja pikku K:n vaatteet on Lindexiltä. Juu, ja äiskän pitäisi päästä kampaajalle  ASAP!!!

Kaunista lauantaita!

 

Mikäli joku olisi muutama viikko sitten sanonut, että tulen blogissani postaamaan aiheesta tuttiketju, olisin haistattanut peet ja käskenyt suksia kuuseen! Vaan tähän on tultu, eikä voi mitään!
Mutta turhia venyttelemättä, kyseessä siis itse virkatut narut tutin pitimiksi. Meillä kun ei etukäteen ollut vauvan sukupuolesta tietoa, oli kasaan haalittu lähinnä kovin mitäänsanomattomia unisexvaatteita. Halusin vauvalle heti jotakin tyttömäistä, ja virkkasin nopeasti erilaisia tuttiketjuja ikään kuin asusteeksi pikkuiselle.
Mitään selkeää ohjetta en näille keksi. Kuvat kertokoon idean, soveltaa voi aina. Nipsut irrotin aikoinaan alesta ostamistani vähemmän näteistä lasten henkseleistä. Kumilenksut (ne, joilla tutti kiinnitetään nauhaan), ovat kaupan vastaavista tuttinauhoista napattuja. Itse nauhat virkkasin Novitan Miami langasta kiinteillä silmukoilla. Punainen kukka Novitan Kotiväkeä, luonnonvalkoinen saman valmistajan Bambua. Lila kukka on virkattu vanhasta langasta, jotain kalastajanlangan oloista….
Ja näitähän voisi tehdä vaikka millaisia sävy-yhdistelmiä – vaikka joka mekkoon mätsäävän. Meillä taitaa kuitenkin hetken aikaa riittää nämä kolmekin.

Että sellainen aihe…

Mukavaa iltaa kaikille!

 

Tavallisesta arjesta ruuanlaittoineen ja leivontoineen. Herkuista ja suloisista tunnelmista.
Muuttuvista elämäntilanteista, elämän mukana kulkemisesta ja uuden odotuksesta. Puutarhahaaveiluista ja -puhteista. Kukista ja luonnon kauneudesta.
Vanhan talon remontoinnista; Huone kerrallaan puolivalmiiksi – ja aikanaan kai valmiiksikin. Arjen ja juhlan käsikkäin kulkemisesta, vuodenaikojen ja juhlapyhien tanssista.
Omasta tyylistä, kaunistautumisesta ja itsensä laittamisesta. Terveellisestä elämästä, liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Lapsukaisista suloisista, pienistä ihmeistä sekä elämän tähtihetkistä!

Niistä on pieni blogini tehty. Ei se istu kategorioihin, eikä sitä voi kuvailla sanalla tai kahdella. Se on pala elämääni, mutta ei koko totuus. Sen on tarkoitus nostaa esiin arjen parhaat palat ja unohtaa kaikki se, minkä yritän itsekin työntää pois mielestäni; Löytää kaunista ja hyvää päivästä kuin päivästä.

Iso määrä uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi. Vanhoille ystäville suuri kiitos, kun olette jaksaneet roikkua mukana. Sekametelisoppaa sillisalaatilla; Sitä on tarjolla jatkossakin!