Uusi viikko, uusi kuukausi ja uudet kujeet!
Olen haudutellut keväästä asti ajatusta pienestä hiusmuutoksesta. Ei mitään radikaalia, mutta jotakin piristystä kuitenkin. Ensin ei riittänyt rohkeus, ja kesällä en uskaltanut lähteä vieraissa muutosta hakemaan. Nyt kun pitkästä aikaa pääsen tänään luottokampaajani tuoliin, voisi pikku muutos ollakin ajankohtainen. Eikä sillä, etten pitäisi nykyisistä hiuksistani, vaihtelu kuitenkin virkistää!

Lähden tänään kampaajalle siinäkin mielessä innoissani, että on oikeasti todella ihanaa päästä hetkeksi pois kotoa. Pois tästä kaaoksesta ja hetkeksi pois tarrautuvan taaperon seurasta. Muistan nyt hämärästi, että esikoisenkin kohdalla oli tämä sama vaihe. Kun äiti ei saisi tehdä oikein mitään, ei mennä vessaan, ei laittaa pyykkiä koneeseen, ei syödä – ei mitään. Lohduton itku ja huuto, jos joutuu hetkeksi pois sylistä, kukaan muu ei saa pukea, pestä hampaita jne. Onhan se toki ihanaa olla lapselleen tärkeä, mutta tälläinen ripustautumisen kausi on myös raskas. Samaan aikaan kun miettii väkisinkin, ehtiikö halata tarpeeksi myös esikoista, antaa jakamatonta huomiota myös toiselle lapselle. Sitä joutuu väkisinkin katsomaan silmiin omaa rajallisuuttaan, ja sekös ihmistä kauhistuttaa. Mutta sitä se äitiys on; Jatkuvaa mittailua. Olenko riittävän hyvä, teenkö kaikkeni, voisinko enemmän…

Äitiyden kiemuroista maallisempiin aiheisiin; Tämän parituntisen vapaani kunniaksi ajattelin oikein jättää farkut ja villasukat kotiin. Voi kun tuntuukin taivaalliselta olla hetki ilman maalitahroja (jos siis kirjavia kynsiä ei lasketa)!

Mutta nyt mä kipitän jo!
Ihanaa maanantaita, uutta viikkoa ja syyskuuta kaikille!
Pus!

Eikös se ole aika yleistä, että lapset viihtyvät erilaisissa majoissa. Meillä yläkerran aulassa komeilee tämän näköinen tiipii. Leanderin kehtokeinun kolmijalka on siis virallisesti vihitty uuteen käyttötarkoitukseensa! Majojen rakentaminen ja erilaisten ”omien tilojen” kyhäily oli itsellenikin mielekästä lapsena. Turhan usein vain sain kuulla käskyn siivota sotkut ja laittaa tavarat takaisin paikalleen.
Aina arki ei kieltämättä ole kaunista katseltavaa kahden lapsen äidille, mutta pienin valinnoin voi arjen yksityiskohdista muokata kauniimpaa. Tämän sadepäivän kunniaksi äitikin oli ”majatuulella”.

Kaunis arki!
Siinä jälleen asia, josta minä ja kaimani Lotus Emilia tahdomme teitä tänäkin syksynä muistutella. Sillä, jälleen Emilia -talouspyyhe on saanut uuden ulkoasun Lotuksen ja Vallilan yhteistyön kautta!
Vallilan Muuan-kuosilla koristellut Lotus Emilia Design By Vallila talouspyyhkeet löytyvät jo kauppojen hyllyltä, ja joku on saattanut niihin törmätäkin.

Vallila on meille suomalaisille tuttu kodintekstiileistään ja persoonallisista kuoseistaan. Meidänkin ylkerran aulan villamatto on peräisin Vallilan valikoimista. Zelda -matto edustaa Vallilan hillitympää ja luonnollisempaa linjaa, ja sopii meidän kovin haaleaan sisustukseen erittäin hyvin. Samaan tapaan on Emilia -talouspyyhe vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen arjen keskellä. Se tunnetaan ja laatuun luotetaan. Vallilan ja Lotuksen yhteistyö osoittaa, että arjesta löytyy paljon pieniä seikkoja, joita parantamalla ja muokkaamalla koko arki saadaan pikkuisen kauniimmaksi!

Kuten varmasti osasitte jo viimesyksyisen myötä arvata, jälleen mulla olisi teille kiva kilpailu Valillan ja Lotus Emilian hengessä.
Pysykää siis kuulolla!

Kaunista ja tunnelmallista iltaa!

Ensimmäinen kokonainen arkiviikko alkaa olla takana päin. Ihan hyvinhän siitä sitten selvittiinkin. Elämä kotona on nyt toki hiukan erilaista. Huomasin esimerkiksi, miten paljon apua isoveljestä on päivisin ollut. Nyt itselläni pitäisi olla silmät ja korvat joka puolella.

Arki myös maistuu juuri siltä kuin muistinkin. Aikatauluja ja rytmejä, kalenterin kanssa kulkemista ja aikaisia nukkumaanmenoja. Jokaiselle päivälle on ohjelmaa, eikä joutilaisuus pääse tylsistyttämään.

Eskarilaiselle uusi arki on ollut tavallaan myös rankkaa. Parina iltapäivänä pikkumies on nukahtanut keittiön sohvalle, vaikka päiväunia ei ole nukuttukaan enää aikoihin. Illalla ei tavitse juuri nukkumaan patistella, mutta aamulla herätään kukonlaulun aikaan ja pelätään jo myöhästymistä. Intoa siis riiittää, ja voin vain toivoa, että sama into kestäisi läpi koko koulutien. 🙂

Esikoisen kanssa olimme useita vuosia todella tiiviisti yhdessä, nyt on nuoremman lapsen aika saada enemmän sitä jakamatonta huomiota. Aamupäivä onkin hyvää aikaa ”tyttökerhollemme”.

Täällä sataa ja paistaa vuorotellen. Nyt vuorossa on jälleen päivän ukkosjyrinät. Niinpä me valmistaudutaan kotipainotteiseen perjantai-iltaan. Eilen totesin illan olevan jo sen verran hämärä, että viikonlopun kunniaksi voisi jopa laittaa kynttilöitä palamaan!

Leppoisaa perjantaifiilistä kaikille. Viikonloppu on ihan käsillä, ja pitkästä aikaa se oikeasti tuntuu viikonlopulta!