Tyhjensin eilen vanhan iPhone neloseni kaikki kuvatiedostot tietokoneelle ja jumituin tarkastelemaan noita hemmetin huonolaatuisia, mutta niin kovin suuren tunnearvon sisältäviä kuvia. Kesästä 2012 asti olin tallentanut puhelimeen satoja kuvia, joissa näkyi meidän jokapäiväistä elämää, silottelematta, kaunistelematta ja kuvakulmia miettimättä.

Aina välillä joku innostuu ruotimaan blogien liian siloteltua linjaa, ja liian hyviä kuvia. Itse mielelläni katselen blogeista kauniita kuvia, ja kieltämättä jopa inspiroidun enemmän siitä vähän silotellummasta linjasta, ja kauniista yksityiskohdista, kuin pyykkikasoista, joita löytyy kyllä ihan omastakin takaa.

Päätin silti kerätä tähän hiukan näitä silottelemattomampia kuvia,  kuin jonkinlaisena todisteena siitä, että ihan tavallista elämää jokainen bloggaajakin elää, eikä ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kuvat ole välttämättä juuri niitä laadukkaimpia ja harkituimpia otoksia. Kas näin, olkaa hyvät! 🙂

Kollaasi 1
Kesä 2012. Asuimme väliaikaisasunnossamme, jossa kuvista on otettu kolme. Niilon munkkikuva on vanhempiani puutarhasta. Ensimmäinen kuva on vauvamahastani, ja lähetin sen aikoinaan siskolle kertoakseni, että meille tulee toinen lapsi. Kuva ei kuitenkaan koskaan mennyt perille, josta seurasi ikävä väärinkäsitys. Siskoni sai tietää raskaudestani kun kerroin asiasta blogissa. Väärinkäsitykset korjattiin, ja asia on kunnossa. 🙂
Väliaikaiskodissamme tietokone oli olohuoneen nurkassa. Kolme huonetta ja keittiö. Tuolloin vielä etsimme sitä oikeaa kotia. Keittiön ikkunan takana kasvoi villiviini, ja loppukesästä ikkunasta ei enää nähnyt ulos.

Kollaasi 2
Syksy 2012, koti löytyi, ja muutimme heti parin viikon loman jälkeen. Kaikki oli kaaosta, keittiön oleskelupääty näytti pitkään tuolta; Kenkiä ja kaikkea mahdollista irtoroinaa. Takana näkyy myös työhuoneen musta Upo-uuni. Kuvaa ruusutapetista ei koskaan tainnutkaan päätyä blogiin asti.  Elämämme rankin syksy. Onnellinen, mutta rankka. Tuntuu, että siitä on ikuisuus ja tavallaan se on ihan hyväkin. Vaikka remontti joskus vähän laittaa mieltä matalaksi, on välillä kuitenkin ihan hyvä katselle, mitä kaikkea sitä lopulta on saatukaan aikaiseksi. Elämään mahtui kuitenkin ihan tavallistakin arkea, kuten lihapullien pyörittämistä. 🙂

Kollaasi 3
Talvi 2012-2013. Joulu mentiin niin vähällä laittamisella, kuin vain mahdollista. Äitini tekemä piparkakkumuumitalo, ja joitakin joulukoristeita kuitenkin laitettiin esille. Joulukuussa olimme appivanhempieni juhlissa, joissa Niilo otti kuvan minusta. Istun äitini vieressä, ja mielestäni tuo on yksi tärkeimmistä omakuvistani, eikä vähiten kuvaajan vuoksi. Talvi oli luminen, ja tammikuussa saatiin pieni nyytti elämäämme. Pikkuinen poikani kasvoi yhdessä yössä (tai aamussa) isoveljeksi, ja meitä olikin kolmen sijaan neljä.

Miten nopeasti aika viliseekin ohi, kun sitä seuraa vanhan puhelimen kuvavirrasta. No, mutta näitä on kuulkaas hurjasti lisää, joten voi olla, että näytän teille joskus muitakin vähän silottelemattomampia juttuja! 🙂

Mutta nyt me jatketaan myrskyn ihmettelemistä. Tuosta ei enää kauheasti tarvitsisi yltyä!

Kiitos Teijalle, joka vinkkasi pääsiäisvalmisteluja -postauksessa pojan pukemisesta mustaksi kissaksi. Vaikka pojalla itsellään ei juuri mustia vaatteita ole, löytyi äidiltä jumppatrikoot ja vanha villapaita, joilla saatiin kissa-asu alkuun. Korvat askarreltiin kartongista ja kumilenkkihiuspannasta, ja häntään teurastettiin äidin vanhat, mustat ja paksut, äitiyssukkikset. Pienen noidan asuun ei sitten tarvittukaan muuta, kuin vanha pitsiesiliina ja unirätti huiviksi. 🙂

Me kierrettiin vain sukulaisilla, mutta päivä oli oikein kiva ja lapset tietysti ihan innoissaan. Saaliin kimppuun sai tosin käydä vasta päivällisen jälkeen, mutta niin paljon tuli molempien korikasseihin tavaraa, että herkuteltavaa riittää vielä pitkän aikaa.

Viikonloppu hurahti taas ohi ihan vauhdilla. Eilen oltiin muuttopuuhissa ja tämä päivä menikin melkein kuskatessa tätä pikkuväkeä. Vielä olisi pari koneellista pyykkiä odottamassa ja tietysti ne sunnuntain perusvalmistelut uutta viikkoa helpottamaan. Nyt kuitenkin äidin täytyy hetkeksi päästä oikaisemaan itsensä sohvalle.

Leppoisaa iltaa ihanat, ja muistakaa ottaa osaa Beach House -arvontaan!

Lapset kylvivät molemmat tänään rairuohonsa. Tai oikeastaan ohransa. Klaara tosin totesi saadessaan eteensä lautasellisen multaa, että namnam. Ja, koska multakaan ei niin kovin pahalta tuntunut maistuvan, uskon, että saan tytöstä itselleni mämmikaverin pääsiäisenä! 😉

Toinen valmistelu olisi virpomisvitsojen koristelu. Täällä meillä päin pääsiäistrullit eivät ole kovinkaan aktiivisia, samoin kuin nuutipukit, taitavat olla katoavaa kansanperinnettä. Lupasin kuitenkin Niilolle, että sunnuntaina kuljetan noitiani virpomaan. Poika onkin tehnyt jo esimerkiksi mummulle munatilauksen (Transformers on nyt se juttu) varmistaakseen saaliinsa. Noidaksi pukeutuminen tosin vähän tässä iässä tuntuu jo vieroksuttavan. Mutta makea palkka onneksi motivoi!

Muuten pääsiäisen suunnitelmat ovatkin sitten ihan auki. Toisaalta, oikeastaan nautin oikein siitä, että pääsiäinen ei vaadi niin suuria suunnitelmia ja stressejä, kuin joulu. Vuosi sitten pääsiäisenä nautittiin huippukeleistä, saa nähdä miten käy tänä vuonna!

Nyt vain odotellaan ohran itämistä. Se onkin muuten vaikea selittää, ettei tuo kasva ihan fudistreenejen aikana!

Mutta, ehkä jo huomenna! 🙂