Arki on koittanut. Ihan tavallinen nakkisoppapäivä. Me jatkamme nyt lasten kanssa kotona, kunnes koulu alkaa, ja samalla taas hiukan erilainen arki. 1,5 kuukautta kotiäitinä kahden lapsen kanssa. Tuntuu aika ihanalle, vaikka muistan kyllä, että osaa se välillä olla raskastakin. Nyt aion kuitenkin ottaa tästä kaiken ilon irti. Nuo pikkuiset kasvaa niin nopeasti, eikä samanlaista kesää tule enää koskaan.

Yritetään olla ulkona niin paljon, kuin vain suinkin sää antaa periksi. Nyt on kuitenkin satanut välillä niin rankasti, että nurmikolla seisoo vesi, eikä ole mitään järkeä tallata nurmialueita pilalle. Klaaran kahvila on onneksi auki joka päivä, siitä riittää iloa sadepäiville. 🙂

Kakku, täytekeksit ja mansikat ovat äitini tekemiä. Jossain lelukasan kätköissä on myös virkkaamani kuppikakut. Muut tarjoilut on Ikeasta, samoin astiat. Muffinivuoat on Prismasta ja Lautasliina Cath Kidstonin.

Päivänokosten aika! Taidan mennä hetkeksi nauttimaan olohuoneen seinistä. Ne kun on nyt maalauksen osalta valmiit! 🙂

Tänään on virallisesti käynnistetty kesäloma. Päivään on mahtunut paljon, juhlan tuntua ja luopumisen haikeutta. Kakkua, jäätelöä, päiväunet (jotka itse vedin pisimmän kaavan kautta!).

Muutama räpsy päivän varrelta, sitten liityn taas perheen seuraan. 🙂

Haikealla mielellä eskaria hyvästelemään…

Kaunis kevätjuhlakirkko…

Lahjoja opettajalle ja avustajille…

Limellä terästetty vadelma-Daim -kakku, joka ulkonäöstään huolimatta maistui todella hyvälle. 🙂

Mukavaa lomaa lomalaisille ja onnea kaikille koulutiensä päättäneille ja valmistuneille. Sekä tietenkin kaikkien juhlijoiden läheisille myös!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!