Huomenta ihanat!

Aikaisessa aamussa on nyt ihanan syksyinen fiilis. Harmittaa oikein, ettei ollut kunnon kameraa käsillä, kun katselin silmästä silmään kettua, joka maleksi usvaisella sänkipellolla. Upea näky!

Mutta hei, luontokuvien puutteessa tyydytään nyt ”muotikuviin”. 🙂 Tällä kertaa tosin minimitoitukseen, sillä oli ihan pakko kuvailla teille vähän syysmuotikuvia Klaaran garderobista!

Muistatte ehkä kun yhteistyön merkeissä Klaara sai kohta vuosi sitten ihanan mekon Nova Melinalta. Tuo mekko on ollutkin kovassa käytössä, ja niin ihana, että on juuri niitä vaatteita, joita ei säilytetä edes vaatekaapissa, vaan pidetään esillä henkarissakin. Vanhassa talossa asuminen on kuitenkin kompromissien kauppaa, ja monesti talviaikaan meillä jää mekot käyttämättä ihan jo siitä syystä, etä paksut sukkahousut ja mekko eivät tunnu riittävältä vaatetukselta lapselle, joka leikkii pääasiassa kylmällä lattialla. Sain ajatuksen tilata pöksyt Novalta, mutta jotenkin sekin vain jäi ajatuksen tasolle. Mutta, kiitos ihanan Niinan, joka instagramissa jakoi tyttärensä suloisen pöksykuvan, ja samana päivänä eteeni tulleen Nova Melinan Facebook-päivityksen, jossa käskettiin ottamaan rohkeasti yhteyttä vaikkapa fb-viestin muodossa, ja kyselemään enemmän tilaustöistä ja niiden hinnoista. Rohkaistuin, ja lopulta oli kangaskin valittu ja housutilaus tehty.

Klaaran housut tehtiin muuten kokoon 116cm, koska olen niitä nuukapussiäitejä, jotka rakastavat kasvunvaraa, ja tässä mallissa housun kuminauhalahje mahdollistaa juurikin sen pienen ylimääräisen housun pituuteen.

Housujen lisäksi innostuin tilaamaan vielä suloisen hiuspannan, jonka rusetti mätsää kivasti pöksyihin. Nyt on kiva kokonaisuus, josta tykkää sekä äiti, että tytär, ja leggareiden kanssa puuvillahousut ovat lämmin asu talvellakin

Kuten mekossa, myös housuissa työn jälki on älyttömän hyvää ja siistiä, eli jos arvostat suomalaista käsillä tekemistä ja ylipäätään kotimaista työtä ja osaamista, Nova Melinaan voi turvautua oli kyse sitten lasten- tai aikuistenvaatteista.

Sekä housut, että panta ovat ostettuja, mutta koska piilomainonta on vähän tylsää, myönnän ihan suoraan, että kirjoitin tämän postauksen mainosmielessä. Miksikö? Koska arvostan suomalaista työtä, ja käsityön taitoa. Sitä, että on rohkeita ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan ja tekevät työtä, jota rakastavat. Niin, kunnioitan yrittäjähenkeä, siinä kai se yksinkertaisuudessaan on. Ja kukapa nyt ei tykkäisi ihanista vaatteista!?

Nova Melinan Karuselli -kaupassa on ihania Art Galleryn, sekä Libertyn kankaita, joista Nova toteuttaa upeita tilaustöitä, mutta myy kankaita myös niille jotka haluavat toteuttaa luomuksensa itse. Nettikaupasta löytyy lisäksi valmistuotteita ja ihana pieni paperikauppa, sekä pieniä suloisia juttuja kuten silitysmerkit. Kannattaa katsoa!

Tallenna

Huomenta!

Muutama kuva perjantai-illalta. Ja näissä on muuten kesäinen fiilis, vaikka ilta olikin kolea. Kiva aloitus viikonlopulle ja arjelle. Tulin miettineeksi, että elämässä pitäisi ehkä enemmänkin keksiä syitä kakun leipomiseen. 😉

Nyt on se ihana aika vuodesta, kun maljakkoon saa ottaa pallohortensian oksia. Tykkään niistä aivan mielettömästi, mutta viime keväänä ehdin jo pelästyä hortensiani kohtalosta, kun tuntui, että se heräsi talvilevoltaan niin kovin myöhään. Eihän se ihme olisi ollut, jos hortensia olisi ollut yksi niistä kasveista, joille lumeton maa ja kovat pakkaset olivat liikaa.

Käytiin vielä ennen iltapaa koko perheen voimin kävelyllä, ja vaatetta sai kyllä pukea ihan kunnolla ylleen ilta-auringosta huolimatta. Tänään herättiinkin sitten kunnon vesisateeseen. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan viikonlopusta. Jos jostain syystä kynttiläsi ovat vielä kesälomalla, ne on syytä kaivaa esiin viimeistään tänään! 🙂

Tallenna

Hei ihanat!

Voi tiedättekö, eilinen oli varmasti yksi tämän kesän parhaita päiviä! Alunperin oli nimittäin tarkoitus, että hyppään aamulla junaan, ja käväisen Helsingissä nopeasti työasioiden merkeissä. Illaksi kotiin jne. Mutta sitten tuli kuningasidea lähteäkin koko perheen voimin, ja viettää loppupäivä Korkeasaaressa. No, palaverini jälkeen taivas näytti kuitenkin sen verran uhkaavalta, että salamoinnin ja jyrinän säestyksellä päätimme jättää pääkaupunkiseudun hulinan taaksemme ja suunnata auton nokan rannikon kautta kotiin.

Aikoinaan kun haaveilimme muutosta ja sen The Kodin löytymisestä, harrastimme paljon ”talobongausta”. Tähän kuului kotikunnan ja lähiseutujen pikkuteiden ajelu, ja ihanien talojen ja miljöiden katseleminen. Vaikka tällä hetkellä, en edes halua ajatella muuttavani minnekään, pidän tuosta autoilusta yhä; Katsella taloja ja maisemia, ja pohtia, minkälaisia ihmisiä missäkin asuu. Harrastan tätä mielikuvitusleikkiä muuten busseissa ja junissakin. Keksin mielessäni kanssamatkustajille tarinoita. Nimiä, ammatteja, elämäntilanteita. Jos aika käy kovin pitkäksi, käytän salapoliisiromaaneilla kyllästettyä mielikuvitustani, ja sepitän mielessäni rikoksia. Motiiveja, epäiltyjä ja kaikkea mitä nyt perus dekkariin kuuluukin. Jep, tiedän! Vähän ehkä pöljän kuuloista, mutta minkäs sitä itselleen voi. 🙂

Mutta takaisin eiliseen! Meillä ei todellakaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Korkeasaaren jälkeen, joten ajelimme hyvinkin epäloogisesti vähän sinne tänne. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kasvihuoneilmiö, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Hauska paikka, täytyy sanoa. Ei ehkä varsinaisesti tavaraa omaan makuuni, mutta ehkä juuri siitä syystä sellainen erilainen pysäkki. Lapsille paikka tarjosi paljon ihmeteltävää ja nähtävää.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Billnäsin ruukkia. No, erilaiset vanhat ruukit vain kuuluvat kesämatkailuun, joten tätä ei ehkä tarvitse sen enempää edes selitellä! 🙂

Billnäsin jälkeen seuraava kohteemme oli Tammisaari. Kaltaiselleni sisämaassa syntyneelle, kasvaneelle ja eläneelle rannikko on aina kiehtova. Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja merituulikin oli kohtalaisen lämmin.

Koska tässä kohtaa tiesimme jo, että kotiin pääsisimme vastaan myöhään illalla, päätimme jatkaa matkaamme vielä Hankoon koukaten. Autossa istumisen lisäksi käveleminen raikkaassa kesäilmassa myös virkisti mukavasti, ja lapset keksivät tekemistä paikassa kuin paikassa. Mikä parasta, olin itsekin niin lomatunnelmissa, etten jaksanut pingottaa oikeastaan minkään suhteen. Tämähän tarkoitti sitä, että päivän aikana syötiin ja juotiin, mitä mieli teki, ja nukkumaanmenoajoille viitattiin isolla kintaalla.

Päivä oli siis hyvinkin tiivistä yhdessäoloa ja Perheaikaa isolla alkukirjaimella. Koska viikonlopulle on suunnitelmissa vähän pidempää automatkaa, tämä eteläisen Suomen samoaminen kävi myös hyvästä harjoituksesta.

Vapaapäivän jälkeen kotona oleminen tuntuu taas hyvin virkistävältä sekin. Ja kenties vielä virkistävämpää oli nukkua aamulla kymmeneen asti!

Mutta nyt virittelemään jotakin lounaan tapaista. Taitaa kääntyä grillaamisen puolelle!