Laiska ihminen kokoaa ruukkupuutarhansa heti ovenpieleen, jottei kastelu veisi aikaa aivan mahdottomasti. Tosin oma ruukkupuutarhani on jo levinnyt talousrakennuksenkin ovenpieliin, ja tarkoitus olisi jatkaa samalla kaavalla myös kuistin rapussilla. Huomisella ostoslistalla onkin joitakin kesäkukkia, pari ruukkua ja aluslautasta.

Pääoven rapputasanteella pääsi yksi kaapelikeloista, se on kauniin harmaantunut ja sopii mitä parhaiten yrttiruukkujen alustaksi. Siniharmaa penkki tuli edellisten talokauppojen mukana, ja sille on löytynyt siitä asti aina paikka. Seinällä, oven vieressä on hauska pitkä vanha naulakko, joka on todettu käytännölliseksi, kun työvaatteet vaativat ulkosäilytystä esimerkiksi ruokailun ajaksi. Rapun kaiteesta en erityisemmin välitä, mutta en oikein tiedä, miten sen voisi korvata. En missään nimessä halua tähän myöskään umpinaista puukaidetta, joka varjostaisi koko ovenpielen. Nykyinen kaide on paikoitellen myös rikki, ja kolisee ikävästi vaikkapa lunta tai roskia harjatessa. No, pitää miettiä, mitä sen kanssa tehdään…

Ilma hautoo selvästi ukkosta, ja sitä lupailee ilmatieteenlaitoskin. Kieltämättä sadetta kaipaa myös luonto, ja pelkästään alas huuhtoutuva siitepölykin raikastaisi ilmaa.

Kaunista ja kesäistä torstaita!

Meillä on tänään siivouspäivä, ja juuri nyt pitäisi munkin oikeestaan olla tekemässä jotain enemmän yhteisen hyvän puolesta, kuin notkua koneella. Oli kuitenkin ihan pakko tulla jakamaan parit kuvat välillä. Tuossa rappusten kaiteen alla olen nimittäin koko päivän ihastellut (siis pudistellut mattoja siinä samalla) noita komeita laukkoja, jotka tänä aamuna räjähtivät auki. Vastustamattoman värisiä!
Parastahan täsä kaikessa kuitenkin on se,, että siivouspäivän päätteeksi saan kerätä omasta pihasta vaikka maljakot täyteen kukkia. Sen kun tajusin, tuli ihan itku silmään. Voi onnea!

Tässä tullut nyt muutenkin mietittyä tätä oman pihan autuutta. Miten vaivalloista koko viime kesän oli aina vartavasten lähteä leikkipuistoon tai ylipäätään jonnekin, kun halusi vain olla ulkona. Enää ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja puisto on siinä silmien edessä. Siitäkin huolimatta, että meidän piha on lievästi retuperällä, se hakkaa mennen tullen monet kaupunkien hoitamat puistoalueet.

No, tänään olisi vielä tiedossa nurmikon leikkuuta. Monin paikoin joudutaan vanhojen valokuvien kanssa vielä kiertämään pihaa, ja miettimään, missä mitäkin on, ja minne koneella pääsee. Koitan nyt muutenkin hiukan valvoa tuota miehen trimmausintoa, viimeksi kun lähtivät unikot ohdakkeina….
Ensin kuitenkin puhtaiden lakanoiden silittämistä ja viimeisiä silauksia.
Palataan!

Kesäkesäkesä! Eipä ole paljoa nahkatakkia tarvittu, epävirrallien lämpötila omasta mittarista +26, mutta sitähän se ilmatieteenlaitoskin lupasi. Silti kuljen pitkissä housuissa ja ainakin lyhyissä hioissa, jotenkin pitää vielä sisäistää tämä kesäntulo. Tosin jo viime viikolla nolotti hakea poikaa päiväkodilta trenssi niskassa ja villahuivi kaulassa. Lapset leikkivät t-paidoissa, ja samoin oli pukeutuneet hoitajatkin.
Kesäkukkien suhteen mulla on sama linja. Ihan kauheasti en ole vielä kukkia istuttanut, ja orvokkeja lukuunottamatta, nekin vähät ovat vielä turvallisesti kuistilla. Mutta voihan niitä ihailla sielläkin!

Rungollisen hortensian ostin itselleni äitienpäivälahjaksi. Äiti antoi lisää mårbackoja, ja oliivipuut alkavat elpyä kuistin valossa ja viileydessä. Keittiössä on yhä yksi oliivipuu, ja muutama isompi yrtti. Joten ehkä niitä kesäkukkia ei nyt niin kauheasti tarvitse edes hankkia.
Tänään kuitenkin kaikki kasvit kastellaan huolella, sillä huomenna lähdetään kohti helsinkiä jo kukonlaulun aikaan. Luvassa varsin mukava lauantai!