Tiedättekö kun välillä iskee se tunne, että olen ansainnut kukkia? On vain sellainen fiilis, että jonkinlainen materiapalkinto on ajankohtainen. Mulla oli aamulla just se fiilis. Ei mikään erityinen aamu, eikä mikään erityinen olo tai tarve itsensä piristämiseen, vaan ihan puhtaasti halu antaa vain itselleen pieni palkinto keskellä viikkoa. Viiden euron kukkakimppu, ja heti tuli ihan lahjottu olo. Siitäkin huolimatta, että joutui kaivamaan omaan kuvettaan.
Yksi syy kukkien ostoon oli toki sekin, että huomaan mielialani siirtyvän syysmoodiin. Kylmä ja kolea hiipii sisälle, ja ulkona on keskellä päivääkin jo tylsän hämärää. Vaikka toitotan täälläkin siitä, miten hieno on syksyllä käpertyä kotiin ja nauttia siitä lämmöstä ja tunnelmasta, jota kynttilöin valaistuissa illoissa on, myönnän, että syksy saa mut edelleen käpertymään vähän liikaakin itseeni. Syksyn tullen sisälläni asuva pieni erakko tahtoo ottaa vallan, ja vetää jonnekin hiljaisuuden ja epäsosiaalisuuden rajamaille. Eikä siihen tietty kukkakimppu auta (jollei nyt harrasta syvällisempää suhdetta kukkiensa kanssa), mutta jos ostaa torimyyjältä kimpun ”kesäkukkia”, niin eikös se ole aika selvä merkki siitä, että syksy on vielä tulematta. Kukkakimppu keittiön pöydällä ei siis viittaa pahaan syyskäpertymiseen ja liialliseen pesänrakennukseen, vaan itse asiassa muistuttaa enemmänkin ihan vain kesästä. Niin tai näin, pystyn aina loistavasti perustelemaan kukkakimpun tarpeen! 😉
Meillä alkaa viikonloppu tänään vähän etuajassa, sillä koululainen lähtee iltapäivällä mummolareissuun. Ohjelmassa yökyläilyn lisäksi jokavuotinen sirkuskäynti. Koska meillä on tänään siis periaatteessa perjantai, laitoin myös paikkoja viikonloppukuntoon vähän normaaliaikataulua aikaisemmin.
Mutta nyt on vielä hetken ihan hiljaista, ennen kuin isompi tupsahtaa koulusta, joten siirryn nauttimaan kukistani ja kupillisesta kahvia.
Toivottelen mukavat torstait teille kaikille!
