








Täällä ollaan. Edelleen kotona. Peijakkaan flunssa on nyt iskenyt hoitohenkilökuntaankin, ja edellisten päivien vetämätön olo selittyi kuumemittariin vilkaisemalla. Hitsinpimpulat, mutta nyt pitää saada tämä kurjuus äkkiä poistumaan, sillä viikonloppuna on tarkoitus juhlia ja tekisin sen mieluummin hyvä vointisena. Joskin nenäni kai mätsää uuteen punaiseen mekkooni varsin mukavasti. 🙂 C- ja D-vitamiinia, sinkkiä ja tyrniä. Siinä aseeni. Ja voitte kuvitella epätoivoni, kun kerron jopa korkanneeni Echinaforce-pullon. Nyt ammutaan kovilla!
Koska talvipäivistä nauttiminen ulkona on jäänyt viime päivinä pieneen, yritän ammentaa positiivisuutta tuosta valkoisesta valosta, jota ikkunoista tulvii. Jopa illa nukkumaan mennessä ikkunan takaa näkyy jotakin maisemaksi luettavaa sen sijaan, että katsoisi päin mustaa seinää. Onneksi myös siivosin heti kotiviikon kärkeen, joten nyt voin kaikessa rauhassa huilata ja parannella itseään.
Lapsia ajattelin hemmotella illalla pannarilla. Sitten aikaisin nukkumaan ja huomenna toivottavasti jo virkeämpänä ylös. Kyllä se tästä!















