No moikka!

Niin siinä sitten kävi, että multasäkit on edelleen avaamatta ja kukkamaa perustamatta. Nimittäin minä tyttö lopultakin siivosin! Ja siivosin muuten ihan sydämeni kyllyydestä! Pari päivää armotonta hinkaamista ja hankaamista ja lopulta eilen sain kaiken valmiiksi, kun viimeinenkin tyynyn- ja sohvanpäälinen oli puhdas, kuiva ja takaisin paikallaan. Eikä meillä silti olla kuin leikkaussalissa tai sisustuslehdessä, mutta päästään aloittamaan kesää ikään kuin puhtaalta pöydältä. Lupasin myös itselleni (ja yritin takoa myös muiden päähän), ettei päästettäisi kotia ihan yhtä pahaan kuntoon. Ei sitten veisi kahta tai kolmea päivää taas saada sotkut selätettyä. 😀

Tavallaan ajoitukseni meni enemmän nappiin kuin olin edes suunnitellut. Nimittäin nuo sateiset ja tuuliset päivät olivat täysin joutilaita kotitöille. Lämpimät päivät on huomattavasti mukavampi viettää ulkona, joskaan helle nyt paras mahdollinen sää on kukkien istuttamiseen. Mutta kuitenkin. Arki vielä vähän hakee uomaansa, ja yritetään opetella uudenlaista rytmiä. Minulla ja miehelläni kun ei ole kummallakaan mitään kahdeksasta neljään ja maanantaista perjantaihin työtä, vaatii hetken löytää se kesärytmi. Toisaalta hienoa, että lasten ei ole tarvinnut kesällä olla hoidossa, vaikkakin joskus mietin, että olisi kivaa olla kesällä koko perhe vapaalla muutaman päivän tai jopa pari viikkoa. Seuraava kokonainen, yhteinen ja vapaa viikonloppu on kuitenkin vasta aikaisintaan syksyllä. Näillä siis mennään.

Lasten kesäloma alkoi uimakoululla ja siihen on varattu loman kaksi ensimmäistä viikkoa. Itse olen nauttinut aikaisista aamuista lenkkeillen ja tänään pääsen ystävän kanssa puistoon jumppaamaan.

Löysin vanhan Cath Kidstonin laukkuni. Se taitaa olla kohta 15 vuotta vanha, mutta edelleen kuin uusi. Just sopiva laukku kesään ja uimakamppeille. Taidan olla vähän tällainen kesäromantikko, mutta just nyt nuo ruusut tuntuvat erityisen ihanilta.

Kova tuuli ja vesisade antoivat kyytiä kuolanpionille, mutta onneksi seinän vieressä ainakin toinen puoli puskasta säästyi. Tänään keittiön pöydällä ilostuttaa pionin ja syreenin yhdistelmä.

Loppuviikoksi on luvattu hellettä ja eläminen taitaa siirtyä taas jotakuinkin ulos. Mutta nautitaan nyt siististä kodista ainakin vielä tämä ilta. Huomenna saattaa taas olla sellainen enemmänkin tukikohtaa muistuttava järjestys. 😀

Aurinkoista tiistain jatkoa!

Viisi vuotta sitten, helatorstain aattona silloinkin, vollotettiin esikoisen kanssa päiväkodin parkkipaikalla. Itkusta ei sitten millään meinannut tulla loppua. Oli hyvästelty päiväkodin tädit ja koulutie oli alkamassa. Vaikka nuorempi lapsistamme ei olekaan yhtälailla perinyt äitinsä herkkyyttä, oli ilmassa tänäänkin haikeutta ja poskilla kyyneleitä. Piti oikein tietoisesti ajatella kaikkea muuta, ettei itku olisi tullut jo päiväkodilla. Ja tällä kertaa päiväkodin portti sulkeutuukin meidän osaltamme kokonaan. Ja voi että, mä pillitän nytkin kun kirjoitan. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tuntuu vain kun kaikki tunteiden kirjo hyökyisi päälle ja vuosien elämä pikakelaantuisi silmien edessä. Äh, mä olen kyllä sellainen äiti, että pillitän vielä vuosikymmenet lasteni elämän taitekohdille. Tai ainakin toivon, että saan niin tehdä. Sillä eihän tulevaisuus tai huominenkaan aina ole itsestäänselvyys. Mutta ei mennä nyt siihen, ihan vain jo tässäkin päivässä on tarpeeksi.
Viisi vuotta sitten kirjoittamaani postaukseen pääset tästä.

Klaara aloittaa siis kesälomansa jo tänään. Koulu loppuu vasta lauantain kevätjuhlaan, mutta huomenna on toki vapaapäivä. Ja minä itse lähden tänään perinteisesti viettämään helatorstain aattoa tyttöporukassa. Täytynee pitää tämä aihe pois illan keskusteluista, ettei mene koko päivä ihan täysin pillittämiseksi. Ja perjantaina käyn muuten itsekin hakemassa oman todistukseni, joten on tässä kaikenlaista päätöstä yhdelle viikolle kerrakseen. Suurten tunteiden viikko ja viikonloppu.

Kukkakuvia yhä vain. Kotikin tuntuu jotenkin kesäisemmältä, kun kukkivia oksia ripottelee vähän sinne tänne. Ja nuo vanhat opetustaulutkin kieltämättä sopivat paremmin kesäiseen kotiin kuin keskitalveen. Ostin ne kun paikallista koulua tyhjennettiin. Kaikki ihanat kasvitaulut olivat jo menneet, mutta kun halvalla sai, niin pitihän sitten kuitenkin jotakin hankkia. Tuo pöydän päällä oleva taulu on oikeastaan telkkari. Tai no, sananmukaisesti taulutelkkari. TV on medialainassa Samsungilta, ja siitä löytyy lisää tietoa täältä.

Huomiseksi olen sopinut itseni kanssa siivouspäivän. Oikein sellainen perusteellinen kesäsiivous. Sitä koti nyt kaipaa. Tosin edelleen taidan siirtää sitä ikkunoiden pesua eteenpäin. Tuntuu, että tuo siitepöly ei lopu ikinä.

Mutta nyt toivottelen teille ihanat helatorstait ja leppoisat keskiviikkoillat. ♡

Heipsun!

Voi jukra, miten ihanaa aikaa nyt eletään. Kaikkea kaunista on tarjolla maljakon täytteeksi ja tekisi vain mieli painaa jotakin pause-nappulaa, jotta tämä alkukesän hurmos ei menisi niin nopeasti ohi. Jospa vain syreenit ja marjaomenapensas jaksaisivat kukkia läpi kesän! Ja oi jospa vain näitä upeita oksia voisi olla maljakossa myös syksyllä, pimeän ja kylmän saapuessa. Vaikka siinäpä se hohdokkuus kai onkin. Mistäs sitten iloittaisiin, jos marjaomena ja syreeni kukkisivat ympäri vuoden!

Täällä on edelleen aika sateisen kolea sää, mutta en nyt jotenkin halua antaa tuon lannistaa. Yritän viimeiseen asti ajatella, että eletään kuitenkin vielä vasta toukokuuta ja luonto tarvitsee vettä. Ja että kesä ja lämpö on oikeastaan vasta edessä. Ja toisaalta, nyt kun sisällä tulee viihdyttyä enemmän, on toki kivaa, että kukkaloistosta ehtii nauttia myös osana sisustusta. Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua sisustamisesta ja sen mukanaan tuomasta kulutusjuhlasta. Palalla luontoa voi kuitenkin kivasti piristää kotia vuodenaikojen mukaan.

Tämä viimeinen arkiviikko tuntuu jollakin tapaa erityiseltä. Klaara sai jo eilen päiväkodista läksiäislahjan, ja koulussakin puhaltaa keväisemmät tuulet. Tänään oli Unicef-kävelyä ja valinnaiset kieletkin loppuivat jo viime viikolla. Ja toki ihanaa sekin, kun arki-illat ei ole niin turkasen täynnä ohjelmaa ja harrastuksia. On kiva ihan olla vaan ja nauttia olostaan, sitä kun ei yleensä ehdi oikein arjessa tekemään.

Leivottiin eilen Klaaran kanssa teeleipiä, ja todennäköisesti leivotaan tänäänkin. Tuo kun on vähän sellaista kausittaista ajanvietettä. Muuten tiistai-ilta saa olla täynnä toimettomuutta. Sohva ja kirja, siinä omat suunnitelmani. Niin ja vasta leikattua nurmea pitää toki ihailla.

Huomenna onkin sitten vähän kuin perjantai, joten eiköhän tämä viikkoa mene melkoisen kevyesti muutenkin. ♡