Viime viikkoina on tuntunut, että takki alkaa olemaan aika tyhjä. Sitä on jotenkin lykännyt mielessään kaikkea vähän syrjään ja kesän hellittäessä ne ikävämmätkin jutut saa jotenkin enemmän valtaa. Tai vievät ainakin jotenkin enemmän mehuja. Tekisi mieli välillä painaa jotain reboot-nappia, nollata aivot ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta tähän on kai lääkkeenä se kuuluisa palautuminen.

Heräsin aamulla ihan hirvittävään vesisateeseen ja vaikka meillä tuo luvattu supersade jäikin vai aamun ja aamupäivän riesaksi, virittelin heti aamusta myös kynttilälyhdyn työpöydälleni ja yritin pitkin päivää muistaa olla vähän hygge Chai lattea siemaillen. En tiedä onnistuinko, mutta voisihan sen ottaa tavaksi. Ei tuo koleana päivänä voi pahaakaan tehdä.

Mä olen muuten pitkään jo halunnut eroon noista meidän keittiön valaisimista, mutta en ole oikein keksinyt, mitä tuohon pöydän päälle haluan. Jos olisi valmis laittamaan valaisimiin paljon rahaa, niin toki varmasti löytyisi monta vaihtoehtoa, mutta kun tuplana joutuu hankkimaan, niin olen keskittynyt lähinnä edullisiin vaihtoehtoihin. Jotakin kevyttä ja vaaleaa noiden isojen kuuppien tilalle. Ja nyt olen vihdoin ne löytänyt. Katsotaan nyt millä toimitusajalla siirtyvät paikalleen, mutta ehkä viikon kahden sisällä kuitenkin. Toivon ainakin. Olohuoneeseenkin löytyi mukava valaisin sohvan nurkkaan, mutta laitan siitä kuvaa vaikka ensi kerralla. Nyt nimittäin sukellan sohvalle. Aloitettiin nollausharjoituksena uusi sarja Condor (Viaplay). Vaikuttaa ihan kivalta.

Kivaa iltaa! ♡

 

Sitä ei jotenkin osannut edes ajatella, että elokuun saapuessa pitäisi taas vetää farkut jalkaan, mutta niin siinä kävi. Voihan räkä! Kesä ja kesämekot olisivat saaneet olla vähän pysyvämpi olotila. Mutta jos farkut olivatkin vain tauolla, niin sitten on tuo toinen juttu, johon en ikinä uskonut pukeutuvani. En siis koskaan, ikinä enkä milloinkaan. Nimittäin olkatoppaukset! Huhhuh, kaikkea kanssa, mutta siinä ne nyt ovat. 😀

Siinäkin mielessä hassua, että olen aina vähän kokenut ongelmaksi tämän Y-mallisen varteni, mutta ehkä tämä on sitä ”korosta sitä, mitä et voi piilottaa”. No, olkatoppaukset joka tapauksessa tarttuivat mukaani ja tässä sitä ollaan. Taisin vain kiikuttaa kassalle väärän kokoisen puseron, kun muistaakseni se sovituskopissa hyväksi havaitsemani oli pikkuisen pienempi. Tai pikkuisen vaatimattomampi just ehkä hartiaseudulta. No, niin tai näin, tässä sitä nyt ollaan harteikkaampana kuin koskaan. Että never say never, olkatoppaukset ovat palanneet!

Ajattelin muuten aloittaa virallisen kynttiläkauden just nyt heti elokuun alkuun. Pitää taas kaivaa kaikki mahdolliset hyggeilytaidot esiin, mikäli sää ei ymmärrä muuttua kesäisemmäksi pikapuoliin. Ja sitten pitää varmaankin laatia jokin isompi plääni syksyn varalle. Mutta ei mennä siihen vielä. Elokuu on kuitenkin kesää ja sillä hyvä!

Mutta hei, sateesta ja koleudesta huolimatta ihanaa elokuuta. Lupailivat myös helteiden paluuta. Minä ja olkatoppaukseni olemme valmiina! 😍

 

 

 

 

 

Stoooooop! Tässä kohtaa kesää tekisi aina mieli vetää hätäjarrusta! Voisko kaikki pysähtyä just tähän syreenien, koristeomenoiden, kielojen ja kaiken muun ihanan aikaan. Tuntuu, että nämä kesän hetket menevät niin luvattoman nopeasti ohi, eikä tällainen hidas nautiskelija ehdi kunnolla ottaa kaikkea iloa irti. Tai jos voisi laittaa pulloon ja saada kukat kestämään!?

Vaan eipä tuo niin mene, ja siinä kai koko homman viehätys. Yritän aina muistuttaa itseäni neljän vuodenajan upeudesta. Ja tietty siitä, että kesä ei tuntuisi just näin ihanalle, jos välillä ei olis marraskuukin.

Freesasin viikonloppuna kotia oikomalla vähän paikkoja ja kantamalla kimppu kaupalla kukkivaa sisään. Kukaan ei ehkä huomaa, etten viitsinyt sen paremmin siivota. Ehtii sitä sitten vaikka sateisempina päivinä. Arki tuntuu lähes juhlalta kaiken kukkeuden lomassa ja kun nämä kukat kuihtuvat, on luvassa onneksi uusia kimppuja. Vielä pitkään! Jeeee!