Napsein sateen raikastamat päivänkakkarat vanhaan Arabian kannuun. Annan kakkaroiden kasvaa vapaasti kukkapenkissä. Sen lisäksi että ovat kauniita, ovat myös varsin joutilaita poimittavaksi. 

Nappasin eilen mukaani Borås-tapettien lehtisen. Kaunis toteutus ja kivoja ideoita. Kannessa näkyy myös meidän tuleva makuuhuoneen tapetti. Ja se onkin ihan herra T:n valitsema.

Olisi yksi maalausprojekti tuossa odottelemassa. Nyt olisi hetki omaa aikaa, joten taidan käyttää hyödyksi.

Blogitauko taitaa oikeasti olla ohi 🙂

***

Nyt alkaisi pikkuhiljaa riittelemään tuo veden tulo. On oikeastaan lähes sadistista ensin antaa ihmisille maistiaisia kauniista kesäsäästä, ja kaataa sitten viikko tolkulla saavista vettä niskaan. Piisaa tällä erää, nyt sitä aurinkoa taas välillä, kiitos!

Harmittaa ihan vietävästi kun kaikki pihahommat on jäänyt täysin kesken. En yksinkertaisesti halua mennä tuonne palelemaan pilkkihaalareissa (tosin en pilkkihaalaria omistakaan), vaan kuokin paljon mielummin maata kauniissa auringonpaisteessa. Tosin, positiivinen kun olen, sanoin tänään miehelle, että onpahan näissäkin keleissä hyvä puolensa; Ei yhtään harmita, että takaovia ei olla vielä saatu, ja ulos ei pääse niin helposti aamukahville. Juon kahvini oikein mielelläni sisätiloissa.

Ja sitä paitsi, meillä on pihakalusteetkin yhä laatikossa kokoamista odottamassa. Ei ole ihan hirveästi ollut tarvetta niillekään.

Maanantain pukeutumiskoodi on keväinen, vaalea ja lämmin. Kielovarkaissa kävin vanhemmillani. 

Takana kettumaisen hankala viikonloppua. Huh!

Näillä mennään uuteen viikkoon.

Taas menee kuvat mössöksi, mutta antaa mennä.

Kivat maanantait teille!

Tulee osteltua aika paljon reilun kaupan ruusuja. Ne on edullisia, ja helppoja napata mukaan ruokakaupasta. Värivalikoima on yleensä hyvä – jopa täällä meillä. Pääasiassa olen saanut hyviä ruusuja, ostanut ne sillon kun ovat kauppaan saapuneet, eli mahdollisimman tuoreina.

Joskus kuitenkin ruusut lähtevät nuokkumaan ennen aikojaa, tai muuten yritän nuukuuksissani pidentää ruusupuntin ikää. Paras tapa tähän on sitoa ruusut tiiviiksi kimpuksi. Uloimmat, ruskettuneet, terälehdet voi poistaa kukista, mikäli ne silmää häiritsevät. Sitten vain ruusun varret tiukasti spiraalille. Joukkoon voi sitoa myös koivunoksia, varpuja tai vaikka pajunkissoja. Ne antavat kimpulle ilmaa, ja ruusuille lisätukea. Ja, ennen kaikkea; Ne ovat ilmaisia!  🙂

Kun ruusun varsia lyhentää reilusti, sekä leikkaa niihin pitkät viistot imupinnat ja asettaa kimpun maljakkoon, jonka reunat tukevat kimppua vielä alhaalta päin, saa halpa ruusupuntti helposti lisäaikaa.

Kimpun voi toki sitoa heti tuoreistakin ruusuista, mutta itse tykkään aluksi ripotella ruusuja sinne tänne pitkin kotia. Keskiviikon paikkeilla viikonlopuksi hankitut ruusut jo usein tarvitsevatkin tukevampaa sidontaa, jotta säilyisivät pidempään. Reilun kaupan ruusut on kestänyt mulla tällä konstilla parikin viikkoa. 

Muista kuitenkin, ettei tuoreita kukkia kannata yhdistää vanhoihin ruusuihin, sillä kuihtuvien kukkien muodostava etyleeni on ns. kypsymishormoni ja kuihduttaa nopeasti uudetkin kukat.

Tässä olen sitonut kaksi punttia ruusuja yhteen. Kolmas kun olisi vielä ollut, niin kimpusta olisi saanut kauniin pallon. Ehkä ensi kerralla 🙂