Elämä voittaa!
Sen totesin heti aamusta, kun auringonnousu häikäisi läpi keittiön likaisten ikkunoiden. Hyvä päivä, niin sen on oltava!
Ihan hurjasti kiitoksia teille ihanista tsemppiviesteistänne. Toistaiseksi näyttää, että tauti oli tässä, eikä uusi uhreja ole tulossa. Hyvä niin!
Eilen sormet kaipasivat pientä puuhastelua, ja päädyin askartelemaan keittiöön liitutaulun. Oikeastaan mulla oli tätä ajatellen ostettunakin purkki liitutaulumaalia, mutta en onnistunut löytämään varastosta valmiiksi sopivan kokoista rakennuslevyn palaa. Niinpä päädyin käyttämättä jääneeseen pinnoitettuun lastulevyhyllyyn, joka jäi vaatehuonerempan jälkeen tarpeettomaksi. Tuollaiseen pintaan ei tietenkään maalit tartu, mutta muistin, että mulla on rulla liitutaulutarraa jossakin.

Niinpä sutaisin teipin hyllylevyyn, ja kas, mulla oli aika iisisti ja siististi sopivan kokoinen liitutaulu keittiössä.
Tämä tosin saa olla nyt tälläinen väliaikainen ratkaisu, pidän maalipinnasta teippiä enemmän, siinä on sellainen aidompi karheus. Musta taulu tuo kuitenkin kivasti kontrastia keittiöön, ja mun mielestä tuo paikka oikein huusi jotakin tummaa! Ja eiköhän tällekin sitten joku paikka keksitä!

Sairastelujen jälkeen on kiva taas laittaa kotia ja paikkoja kuntoon. Juhlan kunniaksi kävin hakemassa perunanarsisseja ja helmililjoja. Tai, oikeasti ne vain tarttuivat mukaani kauppareissulla. Ruokajututkin pyörivät taas normaaliin tapaan mielessä, ja sormet syhyävät jopa leipomaan! Salillekin tekisi jo kovasti mieli, mutta katsotaan, kuinka puhti riittää.

Mulla on tänään myös vähän sellainen itseni hemmottelupäivä. Kävin nimittäin kynsihuollossa ja pääsin pitkästä aikaa ihan yksin! Tosi luksusta arjen keskellä! Itse ainakin koen tälläisiä palveluja ostaessani maksavani paitsi siitä, mitä saan mukaani, myös siitä hetkestä jonka saan pyhittää itselleni.

Mutta nyt ruokaa! Vatsa kurnii, ja se on vissiin ainakin ihan terve merkki! 🙂

Ihanaa keskiviikkoa! Aurinkoa ja iloista mieltä!

Hehkutin teille eilen facen puolella, kuinka olin nukkunut oikein päikkärit. Kyllä, minä joka hädin tuskin osaa hetken olla aloillani, saati rentoutua ihan nukahtamiseen asti keskellä päivää. No, aika pian siitä sohvalta herättyäni aloin miettimäänkin, että nyt ei kyllä kaikki ole ihan kuten pitäisi. Olo oli vähän heikko ja hutera, mutta ajattelin, että pihatöistä oli vain tullut energiavajetta, ja laitoin itselleni ruokaa.
Virhe: Se pastasetti juoksuttikin mua sitten koko illan ja yön.

Vanha kunnon oksutauti, se on täällä! Yök, sanon minä!

Yöllä oli taas satanut räntää, ja aamulla meilläpäin oli melko valkoiset maisemat. Äkkiä tuo höttö on kuitenkin pois sulanut, ja nyt mä kulutan aikaani katselemalla olkkarin ikkunasta eilisiä aikaansaannoksiani.
Tämä päivä vedetään siis helpoimman kaavan kautta, ja toivotaan, että Klaara ja iskä pysyvät terveinä. Tarvitaanhan me sentään huoltojoukot!
Taidetaan kaivaa dvd:t esiin, ja viettää päivä Lentsikoiden ja muiden kivojen juttujen parissa.

Mä menen nyt koittamaan onneani aamupuuron kanssa. Teille toivotan parempaa maanantaita ja aurinkoista mieltä!

Muutama pala sairastuvan tunnelmaa. Sitä realityä pyöritetään pyykkikoneessa. 🙂

Mielessä on ollut montaakin juttua.
Kuten, joka-aamuinen selittämätön musta-aukko. Mihin aamun tunnit katoavat? En pysty käsittämään!
Tänäänkin heräsin puoli viideltä, ja ennen kahdeksaa oli jo kiire. Ok, tein Alman kanssa reilun tunnin lenkin, mutta silti! Mielestäni sutaisen perusmeikin ja ponnarin aika nopealla tahdilla. Lasten kanssa hommat luistaa, kun kaikki tekee samalla kaavalla, rutiinilla. Musta tuntuu, että se musta-aukko on siinä mun kahvimukissa. Jossain kohtaa mä varmaan vaan pysähdyn nautiskelemaan liian pitkäksi aikaa.
Aamun ihmetyksen aihe numero kaksi: Miten kaurahiutaleet voi olla aina loppu! Viime torstaina pyysin anoppia tuomaan kaupasta paketin kaurahiutaleita (oli siis menossa kauppaan ja tulossa meille muutenkin), ja tänään aamusta kaapissa on tyhjä paketti! Täytyy kysellä, millaisessa säkissä elovenat esim. puolustusvoimille myydään…

Voisin jatkaa loputtomiin. Kuten, ihmettelemällä, miten auton lasinpesunestesäiliökin on aina tyhjä. Tai tankki… Onhan näitä, arjen pieniä ihmeellisyyksiä vaikka kuinka. Ehkä se on vain sitä, että aika juoksee niin nopeasti. Se juoksee aamuisin, mutta niin se juoksee muutenkin. Tuntuu, että kaurahiutaleita saa ostaa joka päivä, vaikka välissä kuitenkin on se yksi viikko. Mihin se aina hujahtaa!?

Puhuttiin taas eilen ruuhkavuosista. Niitä ne kai on. Suhataan sinne tänne, ja päivät menevät arkea suorittaessa. Kaikki ne kultaiset kliseet hetkeen tarttumisesta, ja arjesta nauttimisesta, ovat tuolla jossain takaraivossa, mutta vaikea niitä on aina käytännössä toteuttaa. Yrittää toki pitää, mutta välillä mennään tukka putkella, ja se vain kuuluu tähän elämään!

Ajan nopeasta kulkemisesta vielä senkin verran, että muistuttelen Rapunzel of Swedenin alekoodista, joka on tänään vikaa päivää voimassa! Koodin löydät täältä.
Multa on myös kyselty, että minkä pituiset hiukseni olivat, kun pidennykset hankin. Esim. tästä postauksesta näkyy mun tukan pituus noilta ajoilta. Nykyistä mittaa taas havainnollistaa friday & ghd -postauksen kuvat, jotka ovat edellisen kampaamoreissun jälkeen napsittuja.

Ps. Kiitti edellisen postauksen kommenteista. Ainakin melkein kaikista! 🙂
Ootte ihania!