Pikamoi pyykkituvasta!

Siivoilen täällä oksentelevan koiran aikaansaannoksia. Jep, eli lakanapyykkiä, ja jonkinlaista mattopyykkiä. Ihmeellistä, että se täytyy aina tähdätä jollekin alustalle, eikä vain lattialle. No, tämä päivä on nyt pyhitetty pyykkikoneen hurinalle, joten se siitä.

Ketutustani hiukan lieventää se seikka, että odottamassa on uudet ihanat lakanat, jotka odottavat pääsyään vuoteeseen. Eli, nyt sitä sinistä sitten pieni annos! 🙂

Pyykkikone ei vain oikein tahdo jaksaa lingota tuota petarinpäälistä, eli tässä nyt sitten pohdin, pitäisikö se heittää vaan märkänä säkkiin ja kiikuttaa pesulaan. Voihan pieksut!

Mutta, ehkä se tämäkin päivä tästä vielä hymyksi muuttuu. Kivaa keskiviikkoa teille!
Pus!

Uutta viikkoa!

Toivottavasti maanantaiaamunne on lähtenyt mallikkaasti käyntiin. Meillä on Klaaran kanssa ihan vapaapäivä, joten ohjelmassa niinkin arkisia asioita, kuin kaupassa käyntiä ja pyykinpesua. Ehkä jotain hyvää voisi myös leipoa, sillä meillä on tänään talossa yksi päivänsankari.

En tiedä teistä, mutta itse ainakin olen tänään tarvinnut keskimääräistä suuremman kahviannoksen. Johan tuo vaikuttaa, kun aurinko ei paistakaan kirkkaasti heti aamusta.

Maanantai, ja maanantaiaamut, ovat aina hiukan asennekysymyksiä. Eipä kai siinä sen enempää tarvitse, kuin päättää, että tästä tulee hyvä päivä ja loistava viikko!

Kaikkea hyvää maanantaihinne, ja uuden viikon alkuun!

Tuntuu ihan oudolta ajatella, että vielä tovi sitten päivällinen syötiin aina keinovalossa, ja pikkukakkosen aikaan tuntui joka kerta, että siinä se päivä nyt oli. Kohta taas nukkumaan ja aamulla ylös – elämä oli yhtä itsensä toistamista. Tiedän, ettei päiviin ole ilmaantunut lisää tunteja, meillä lapset menevät vieläkin aikaisin nukkumaan ja illat ovat ihan yhtä lyhyitä, kuin ennenkin. Silti se, että saa katsella viiden jälkeen lastenohjelmia auringonvalossa tuntuu niin uskomattoman ihanalle!

Selitin juuri tänään miehelleni, että lenkille voisi olla lähdössä vaikka jatkuvasti. Toisin kuin muutama kuukausi sitten, kun ei yhtään huvittanut pukea heijastinliiviä päälle, ja lähteä hyppimään tuonne pimeyden keskelle kylmään ja kosteaan. Esimerkiksi marraskuussa tervan juontikin houkutteli enemmän kuin lenkille lähtö. Hyi!

Ihan pienenä takapakkina energisyyteen olen kuitenkin huomannut, että ruuan päälle sohvalla pötköttäminen kieltämättä laiskistuttaa, ja saa olon aika vetämättömäksi. Silti tätäkin on ihan kiva harrastaa, olla joskus vähän vähemmän energinen. Ja nyt tästä pääsee kuitenkin jotenkuten ylös, ja saa itsensä vaikka aika nopeasti siihen ulkoiluvireeseen.

Niin, että näissä tunnelmissa tänään nautittiin upeasta alkuillan auringonpaisteesta.

Silti tänään ei kyllä taideta enää lähteä minnekään. Meillä on nimittäin sämpylätaikina kohoamassa, eli tänään pyöritellään taikinaa. 🙂

Leppoisaa iltaa!