Jaahas, se olisi perjantai ja viikonlopun aloitus!
Eilisiltana alkanut sade sai jälleen fiilikset syksyisempään suuntaan, ja päätin aloittaa syyssisustamisen nakkaamalla lampaantaljat keittiön tuoleihin. Siinä ne taas ovatkin, aikanakin sinne jonnekin huhtikuun puolelle, jos eivät pidempäänkin. Heti tuli koko keittiöön pehmeämpi fiilis, ja jälleen kerran mietin, että miksi edes otan ne keväisin pois!?! No joo, keväällä olen sitten taas ehkä eri mieltä, mutta nyt näillä ajatuksilla. 🙂
Tämän viikonlopun bucket list pitää sisällään syksyistä slow foodia, mahdollisesti jonkinasteista leivontaa ja paljon kynttilöitä ja villasukkia. Se Blindspot -sarja on myös koukuttanut sen verran, että pitää päästä muutamalla jaksolla taas eteenpäin. Juoda kenties lasi punaviiniä ja syödä jotakin viikonloppuherkkua. Tietty niitä perusjuttujakin, kuten siivousta ja pyykinpesua, mutta niissä nyt ei ole mitään kovinkaan suurta hohtoa.
Nyt kun tässä on syyssisustaminen potkaistu käyntiin, pitää katsoa, mitä sillä saa muissa huoneissa aikaiseksi. Tosin meillähän on aina joulu, joten mitään suuria muutoksia tuskin pystyn keksimään. 😀
Hauskaa perjantaita ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta! ♡
On aina pieni riski puhua aamujen ihanuudesta juuri maanantaina. Viikonlopun jälkeen kun arkiaamu voi olla toisille jopa hyvinkin herkkä aihe. Riskistä huolimatta kirjoitan teille jonkinlaisen aamujen ylistyksen, sillä kaupallinen yhteistyö Nespresson kanssa haastoi minut miettimään sitä, kuinka palan kesää saisi ujutettua myös alati tummeneviin syysaamuihin!
Mitä sitten haluaisin kesäaamuista mukaani syksyyn? No tietenkin valon, lämmön ja kiireettömyyden. Näistä kolmesta kuitenkin vain yksi on käsissäni, ja niinpä tämä postaus on omistettu kiireettömille aamuille, jotka eivät lopu kesään tai lomiin, vaan jotka jatkuvat koko syksyn, ja aina vuoden ympäri!
Meitä jaetaan usein karkeasti aamu- ja iltaihmisiin, ja usein julistankin kuuluvani tuohon ensimmäiseen ihmisryhmään. Aamuihmisyyteni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sisääni olisi rakennettu kello, joka herättää minut läpi vuoden ennen kukon laulua, saati että olisin sosiaalinen ja täynnä tarmoa heti aamuvarhaisen ensimmäisistä hetkistä asti. Uskallanpa jopa väittää, että itsensä voi muuttaa ainakin osittain aamuihmiseksi jos vain haluaa!
Usein puhumme hehkuttaen kiireettömistä kesäaamuista, viikonloppuaamuista ja lomapäivien aamuista. Siitä, miten ihanaa on herättää itsensä rauhassa ja kahvitella ajan kanssa. Kun ei ole kiire eikä liiemmin hoppukaan. Itse asiassa, kiireettömyys lasketaan aika usein onnistuneen aamun avaimeksi, vaikka kiireen syntyä kyseenalaistetaan vain harvoin. Arki saa usein syntipukin roolin ja kivitetään aamujen pahimpana vihollisena.
Varsinkin kesän jälkeen itselleni on jälleen noussut äärimmäisen tärkeäksi, että aamuissa on riittävästi sitä ylimääräistä aikaa. Tiedän, voisin vallan mainiosti vetää sikeitä tunnin parikin pidempään, ja varmasti ehtisin suorittaa ne pakolliset aamutoimet, mutta haluan silti herätä ajoissa. Vähintään tunti sitä ihan omaa aikaa on omalla kohdallani kaikkein hyödyllisin kun sen nauttii heti ensimmäiseksi aamulla. Onnistuneella aamulla on nimittäin suuri vaikutus tulevaan päivään, ja jos onnistunut aamu vaatii kiireettömyyttä, sitä todellakin kannattaa metsästää lomien jälkeen myös niistä arkiaamuista.
En ole koskaan ollut torkuttaja. Kun kello soi, nousen mekaanisesti ylös, enkä uhraa ajatusta siihen, miten mukavaa olisi jatkaa uniaan. Sille tielle ei kannata lähteä, mikäli sänkyyn ei ihan oikeasti ole mahdollista jäädä köllöttelemään aamupäiväksi. Hiivin varovasti alakertaan narisevia portaita, ja toivon, etten herättäisi sikeässä unessa olevia lapsia liian aikaisin. Kahvikone päälle ja vessaan. Villapaita tai aamutakki pyjaman päälle ja suuri lasillinen sitruunavettä sisuksiin. Pari kapselia tiukkaa kahvia mukin pohjalle ja loput makeanlämmintä kauramaitoa vaahdotettuna. Tässä vaiheessa koira nukkuu vielä yhtä sikeästi kuin lapsetkin, mutta pehmeän lämmin kissa hurisee jaloissa ja toivottaa hyvää huomenta. Ja ihana niin, sillä sen suurempaan sosiaalisuuteen en ehkä ennen kahviani olisi valmiskaan.
Tiedän että tunninmittainen aamukahviseremoniani jopa huvittaa osaa ystävistäni. Miksi nousta sängystä yhtään aikaisemmin kuin on pakko? Mutta kun en tahdo nousta ylipäätään sängystä vain siksi, että minun on pakko! Herääminen on nimittäin huomattavasti helpompaa silloin kun oikeasti haluaa herätä ja nousta ylös. Ja silloin kun aamuista luo itselleen mahdollisimman nautinnollisen kokemuksen, tulee eteen nekin aamut, kun kellon soidessa herää oikeastaan ihan mielellään viettämään sitä päivän laatuhetkeään!
Kiireettömän aamun valmistelut aloitetaan toki jo illalla. Meillä tosin herätään sen verran aikaisin, että päivän vaatteet ehditään katsoa vasta aamulla kuntoon, ja aikaa jää myös tiskikoneen tyhjennykselle, puhtaan pyykin viikkaukselle, sekä kukkien ja kasvien kastelulle. Usein vastailen joihinkin työviesteihinkin aamulla, ja ainakin merkitsen sähköposteista ne, joihin päivän aikana tulisi tarttua. Aamupalan ohella perusrutiineihin kuuluu tietenkin kasvojen puhdistus ja rasvaus, meikkaus ja hiustenlaitto. Aamulla vaihdetaan myös ajatuksia ja mietitään tulevan päivän ohjelmaa.
Illan tärkein valmistautuminen onkin nukkumaan meno riittävän ajoissa. Nimittäin myöhään valvotut illat eivät juuri sovi tähän kuvioon, ja siksipä saatan kömpiä vuoteeseen jo puoli yhdeksältä. Joskus tosin valvon kymmeneenkin ennen kuin pujahdan sänkyyn, mutta yleensä seuraavana päivänä huomaan kaipaavani unta jo reippaasti aikaisemmin. Vuorokausirytmiä ei tietenkään muuteta parissa päivässä, mutta parissa viikossakin saa jo ihmeitä aikaan, kun pysyy tavoitteessaan. Tuntia aikaisemmin nukkumaan, ja kello puoli tuntia aikaisemmin soimaan. Kun iltarytmin saa kohdilleen, pystyy aamujen heräämistä säätämään paremmin. Väsyneenä mikään elintapojen muutos ei onnistu!
Toiset aloittavat aamunsa musiikilla, radion kuuntelulla tai uutisilla. Itse olen huomannut, että uutisten nauttiminen aamulla ensimmäiseksi ei juuri kohota mielialaani. Suljen siis hyvällä omallatunnolla todellisuuden pois aamun ensimmäisestä tunnista ja luen mieluummin vaikka kirjaa tai kaunista sisustuslehteä. Aamulla on myös mukavaa venytellä keho yöunien jälkeen pystyasentoon. Syksyn tullen poltan aamuisin myös kynttilöitä. Siitäkin huolimatta, että sytytän kaikki mahdolliset valot palamaan. Kuistilla on vielä hetken aikaa mukavan valoisaa, kun valoa tulvii sisään kolmelta suunnalta. Ja vaikka kattovalon laittaa palamaan, kynttilät luovat silti kivaa tunnelmaa. Kohta tulee se aika, kun ulkona on niin pimeää, että ikkunoista ei näe kuin oman heijastuksensa, joten tästä ihanuudesta pitää nauttia juuri nyt! Viileä ilma myös herättää ja laittaa veren kiertämään.
Aamuun sopii mainiosti pitkät lungo-kahvit, mutta paras kahvi on juurikin se, josta itse ihan oikeasti pidät eniten. Itselleni se on tummapaahtoinen, vahva Dharkan. Maitona käytän tavallisen kauramaidon ja kaurakahvimaidon sekoitusta. Joskus saatan juoda vielä toisen aamukahvin ikään kuin sen toiminnallisemman aamunkin puolella, mutta se on lähinnä sitä extranautiskelua, ei niinkään kofeiinin tarvetta. 🙂
Hitaiden aamujen muistilista:
Tee osa aamun valmisteluista jo illalla. Mene ajoissa nukkumaan. Viritä kello soittamaan pikkuhiljaa aikaisemmin – 15 minuuttia tai puolituntia on hyvä aloitus, aikaa voi lisätä sitä mukaan kun nukuttuja tunteja tulee enemmän. Opettele positiivinen mantra, jota toistat mielessäsi kellon soidessa. Unohda kiroileminen ja pärrääminen. Anna itsellesi aikaa herätä rauhassa. Tee mukavia asioita ja sulje huonot uutiset, sekä maailman meno hetkeksi pois päivästäsi. Mieti mistä kiire syntyy ja pohdi, miten voit vaikuttaa kiirettä synnyttäviin asioihin.
Hemmottele itseäsi! Laadukas kahvi ja pienet kauneusrituaalit boostaavat omaa oloa, ja siihen jos mihin kannattaa aamulla panostaa!
Mutta hei, tänään jos koskaan oli helppo päästä sängystä ylös! Mutta siitä lisää toisella kertaa. Nyt toivottelen ihanaa uutta viikkoa! ♡
On muuten hurjaa kun aamulla herätessään huomaa, että kello on jo kymmenen! Huh, enpä muista, koska olisin nukkunut viimeksi noin pitkään! Mutta hyvinhän tässä silti on ehditty vaikka mitä, ja päivää on yhä jäljelläkin.
Kesän jälkeen viikonloppuihin on palannut taas se perinteinen viikonloppusisältö. Telkkaria ja herkkuja, noin niin kuin lyhyesti sanottuna. 🙂
Eilen löytyi Viaplaysta hyvä uusi sarja, Blindspot nimeltään. Vähemmän tullut näitä jenkkisarjoja katseltua, mutta kesällä tuli tuijotettua The Following (esitetty vissiin joskus Suomessa nimellä Pahan jäljillä (ja aika karmiva ihan ensialkuun)), ja huomasin, että kyllähän noitakin taas välillä katselee, vaikka enemmän silti pidänkin yhä skandi- ja brittirikossarjoista. Keväällä tuli se tunne, että Netflixistä oli jo katsottu kaikki katsomisen arvoinen, ja pitkään meninkin eteenpäin ihan vain Yle Areenan annilla. Nyt kuitenkin ajateltiin testata tuo toinenkin suoratoistopalvelu, josta siis nämä kaksi viimeistä löytöä. Koska telkkaria tulee katsottua arkena todella vähän (lähinnä oikeastaan vain viikonloppuisin), en pysty katsomaan kuin yhtä sarjaa kerrallaan. Onneksi sentään pystyn lukemaan kirjoja yhden tv-sarjan ollessa kesken. 😀
Lasten kanssa leivottiin kauralastuja (maailman helpoimmat pikkuleivät) lauantaiherkuksi ja syömisen suhteen on muutenkin otettu rennommin. Meillä yritetään arkiviikko päästä läpi parilla ruokalajilla, joten viikonloppuna on kiva heittäytyä villiksi ja syödä enemmänkin siihen senhetkiseen mielitekoon. Ja tänään se näyttää tältä!
Nyt kuitenkin hetkeksi Lars Keplerin ja Kaniininmetsästäjän seuraan! Ei lainkaan pahoja nämä viikonloput! 🙂
Tässä on nyt pari viikkoa tullut tapeltua blogin kuvien, tai itse asiassa niiden laadun kanssa. Linssit kiinni tietokoneen näytössä olen tihrustanut ja tihrustanut, mutta ei se nyt siitä parane. Jostain syystä tämä WordPress tahtoo tehdä kuvistani puuroa, enkä oikeastaan voi asialle mitään. Tänään tosin jo mietin, josko jättäisin kuvat vallan julkaisematta, mutta mennään nyt näillä, kun ei muutakaan voida! Toivotaan, että pikapuoliin kuvatkin muuttuisivat sellaisiksi, joiksi olin ne ajatellut. 🙂
