Viikonloppu sisälsi reissaamista ja sukuloimista. Ihanaa, mutta toisaalta myös raskasta.

 Sain maanantain kunniaksi puoli päivää omaa aikaa, ja nautin todella hiljaisuudesta.

Hyvä kirja, hyvää teetä, villasukat ja puutarhan viimeiset ruusut seuranani.

Ihanan laiska maanantai aamu.

Tällä kertaa tuliselta.
Sopiva sekoitus chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Niistä syntyy maistuva pastakastike!

Haudutetaan pitkään, jotta maut irtoavat. Maistellaan jatkuvasti, kun ei pystytä pitämään näppejämme erossa.

Huh, kaksi päivää siivousta takana. Eihän sitä nyt tosin ihan kahta päivää ole putkeen siivonnut, kun väliin on pitänyt mahduttaa ulkoilut, leikit kauppareissut ja muut jutut, mutta noin niin kuin yleisesti päivät on kuluneet siivoillessa. Kahden päivän aikana koti on imuroitu neljästi ja lattiat pesty kahdesti. Ihan vain, jos joku ihmettelee, miten reilun sadan neliön siivoukseen saa kulumaan kaksi päivää 🙂

Mä olen niitä ihmisiä, jotka saa suuren nautinnon, kun hellannupit ja jalkalistat on käyty hammasharjan kanssa läpi.

No, mutta joka tapauksessa viikonloppu on kiva aloittaa siistissä kodissa. Kukat vielä maljakkoon ja sitten voi vain nauttia.

Tuossa kahvitauollani kuvailin hiukan keittiössä. Ei mitään uutta. Samana on pysynyt, vaikka ideoita tietysti olisi vaikka miten. Mutta kaikkeahan ei voi saada, ja oikeastaan ne ideat ja unelmat on kivoja; niillähän se mielenkiinto yleensä elämään säilytetään.

Pieni ja ahdashan tämä köökki on, mutta sille nyt ei voi mitään. Kuvaaminenkin on aika hankalaa, kun etäisyyttä ei kovin helposti saa, joten fiiliskuvia tällä kertaa.