Kuvia viime vuoden parilta ensimmäiseltä kuukaudelta. Ulkona oli paljon lunta ja valon määrä lisääntyi.

Lumileikit ja rattikelkkalenkit, ne ovat jääneet mieleeni. Sisällä otettiin rennosti ja nautiskeltiin.
Pinnaa ei kiristellyt uuden vuoden lupaukset, vaan pulla maistui ja kaakao upposi. Piru vie, nyt menin pitkästä aikaa lupaamaan moniakin asioita. Oikein kirjallisesti vielä, joten lirissä ollaan!
Vaalea tukka sai alkuvuodesta uuden, hiukan tummemman ja lämpimämmän, sävyn. Se kulkikin matkassa koko menneen vuoden, eikä ehkä ihan heti ole vaihtumassakaan.

Aika kultaa muistoja, tiedän, mutta taisi se silti olla ihanaa aikaa tuo vuosi sitten eletty. Se on ainakin varmaa, että takaisin tuota aikaa ei saa. Onneksi tässä jokainen on oman onnensa seppänä, eli ei kun takomaan!

Samanlaista valoa ja eloa toivon seuraavalta parilta kuukaudelta.

Parasta tänä vuonna joulussa on varmasti se, että vapaat jatkuvat vielä parina välipäivänä. Saadaan vain olla – ja toipua joulusta. Suklaita yritetään tuhota maltillisesti, savulohisalaattia ylensyömisen sijaan ja glögivaraston tyhjentämistä. Näitä päiviä voisi ottaa lisää!

Piipahdin nopeasti alennusmyynneillä ainoastaan todetakseni, ettei ole edelleenkään juttuni. Voi kamala sitä ihmismassaa! Hiki virtasi ja pinna oli kireällä; Saldona uudet juoksukengät. Tunnin seulonnan jälkeen prisman kautta kotiin. Edellisestä uudet juoksuliivit kainaloon ja home sweet home! Ei tullut mieleenkään hypistellä mitään mustaa tai valita sukkahousuja. Täydennän sitä peruspuvustoa sitten myöhemmin täyteen hintaan tai nojaan tuttuun tapaan nettikauppoihin.

 Yleensä koen jo tässä vaiheessa suurta tarvetta päästä eroon joulukrääsästä, mutta tänä vuonna sitä on esillä sen verran vähän, että olkoon ainakin ensi vuoteen. Loppiaiseen asti kuitenkin. Hyasintit saavat kukkia rauhassa loppuun, sen jälkeen pöydälle nostetaan tulppaanit. Päivä alkaa pidentyä ja valon määrä lisääntyä. Silti varsinainen talvi on kai vasta edessä.

Haaveilen pääseväni parin tunnin päästä lenkille. Myrsky taitaa vaan taas voimistua ja sähköt pätkivät jatkuvasti. Nähtäväksi siis jää…

Kunpa olisin edes jaksanut hakea niitä kynttilöitä…!

PS. En ole saanut päivitettyä FBn puolelle, mutta josko se tuosta taas alkaisi toimia

Keksin keinon. Hyvinkin yksinkertaisen: Lumiukko -elokuva!
Joka ikinen jouluaatto hiljennyn tämän samaisen animaation seuraan. Yksin, vain nenäliinat seuranani. Dvd pelasti tämän joulun, kaappasin tunnelman jo ennakolta. Itkin, vollotin ja pillitin, ja kas oikea joulutunnelma on saapunut! Katson lumiukkoa vaikka joka päivä jouluun asti, jos on tarvetta. Turtumisen vaaraa ei ole, tiedän.

Mulla on muutama sähköposti odottamssa vastailua, ja ajattelin nyt laittaa tänne yhteisesti vastausta niille, jotka kyselivät kuvien käsittelystä:
(vastailen kyllä posteihinkin)
Eli käsittelen kuvia lähinnä ihan vaan iphotolla. Myös picasa on helppo, ilmainen ja toimiva. Tosin vain sellainen yhden tason käsittelyohjelma sekin. Picasalta ostan välillä myös Picnik lisäpalvelun.
Pc:llä käytin aikoinaan ilmaista photoscape -ohjelmaa, mutta se ei macille sovi. Nyt olen löytänyt netistä ilmaisen ohjelman Pixlr-o-matic. (En muista osoitetta, josta latasin, mutta löytyy varmaan googlella.)
Ohjelmalla saa kuviin erilaisia efektejä, reunuksia ja kehyksiä. Kiva, ja tosi yksinkertainen.
Tämänkin postauksen kuvat olen käsitellyt juuri tuolla pixlr-o-maticilla.

Pidän henkilökohtaisesti luonnollisista kuvista, mutta esimerkiksi nyt otin nämä kuvat olohuoneessa, jossa samanaikaisesti paloi kirkasvalolamppu, kaksi punertavaa kasvivaloa, hehku- ja energiansäästölamppuja. Luonnollisuus oli siis alkuperäisistäkin otoksista aika kaukana (tule jo valo!).
Lisäksi koneellani makaa myös photoshop CS5, mutta olen äärimmäisen laiska käyttämään sitä, tai ylipäätään opettelemaan sen järkevää käyttöä. Photari on kuitenkin se ohjelma, jolla kuvan eri tasoja/yksittäisiä elementtejä voi muokata.

Kuvissa näkyy mun paketointi linja. Yksinkertaisella valkoisella Ikean paperilla mennään. Lisänä punavalkoinen nyöri ja kirjainleimasimet korvaamassa pakettikortit. Karkkikeppejä olen tuhonnut jo yhden tusinan. Maistuvat muuten ihanilta kuumaan kaakaoon sulatettuna!
Mummun tekemä muumi-piparkakkutalo ja maanantain asu. Kenenkäs olis taas tullut mieleen yhdistää farkut ja villatakki…!? Kyllä on omaperäistä…