Itse tehty pitsa on mun ehdottomia lemppariruokia. Pitsaa pitää paistaa vähintään kerran viikossa, tosin meillä herkutellaan välillä useamminkin. Mitään yhteistähän sähköuunissa paistetulla kotipitsalla ja aidolla italialaisella pitsalla ei ole, mutta omana ruokalajinaan tämä on ehdoton makunautinto. Ja peittoaa varmasti 6-0 kaikki kebab-pizzerioiden fantasiat!
Teen pitsapohjan aina durumvehnäjauhosta. Tavallisesta ei saa alkuunkaan yhtä maistuvaa. ”Tomaattikastikkeen” korvaan oliiviöljyn, tuoreen basilikan ja tomaattipyreen sekoituksella, jonka maustan suolalla ja mustapippurilla. Jos oikein villiinnyn, saatan heittää sekaan valkosipualia. Yleensä en villiinny.
Mulla on kaksi ehdotonta täytelempparia, joista toista tehdään siis viikottain, ja välillä valmistan molempia. Kuten tänäänkin, uunissa paistuivat pitsat sekä ilmakuivatulla kinkulla, että espanjalaisella chorizo-makkaralla. Jälkimmäinen tietysti rutkasti rasvaisempi vaihtoehto, jos joku jaksaa moisesta välittää. Itse en välitä, maku ratkaisee tässäkin.
Mozzarellaa löytyy molemmista pitsoista reilusti. Kirsikkatomaatit ja sipuli kuuluvat nekin vakiotäytteisiin. Kinkun seuraan mahtuu oliivit, ja pitsa saa heti uunista tullessaan rucolaa niskaansa. Chorizo pitsan viimeistelyyn riittää pelkkä tuore basilika.
Hyvä punaviini kruunaa aterian kuin aterian. Onhan se olo aika ähky näiden jälkeen, mutta onko sillä näin sunnuntaina niin kovin edes merkitystä. Tosin, mies ehdotti ravintolaa kun illalla palailee kotiin. Pitää ehkä avata housun nappia, tai pukeutua mukavaan ja joustavaan.
Maistuvaa sunnuntaita kaikille!
***
