Ainakin ilmatieteenlaitoksen sää-apsi lupaa plusasteita koko viikolle. Ihan kiva, noin niin kuin lämmittämisenkin kannalta, mutta myös yleisen kevääntulon vuoksi. Vuosi sitten nimittäin tienpientareet oli jo keltaisenaan leskenlehdistä, ja tämä mamma paineli ballerinat jalassa! Niin se vain on, että nyt on kevään aika, ja talvi saisi painua mailleen!

Klaffipöytä, joka ensin maijoittui kuistille, ja maalauksen jälkeen olohuoneeseen, toimi ristiäisten aikana lastenpöytänä. Laiskuudessani en jaksanut enää kiikuttaa pöytää takaisin olkkariin, vaan jätin sen tähän keittiön ikkunnan alle. Tarkoitus on kotiuttaa vuoden verran äidilläni hoidossa olleet mårbackani, ja pöytä on niille oikein oiva paikka nyt vielä kesää tai kunnon kevättä odotellessa

Olin päättänyt, että keittiön ruma tumma laminaatti ei koskaan näy tässä blogissa, mutta never say never; Siinä se nyt kuitenkin on. Inhokkini, joka toivottavasti lähtee pian matkoihinsa! Hassua, miten moni pitää valkoista puulattiaa työläänä. Jos joku nimittäin on työläs, niin ainakin huonolaatuinen tumma laminaatti! Lattian pinnassa näkyy kaikki – siis ihan kaikki! Sitä on mahdoton saada puhtaaksi, ja imuroida ja pestä saa ihan päivittäin.

Se olisi sitten pääsiäisviikko. Ohrat on yhä kylvämättä, ja muutenkaan kyseisen juhlan eteen ei oikeastaan olla tehty yhtään mitään. Mutta menee tuo kai omalla painollaan sen suurempia stressailematta.Ohran siementen lisäksi kirjoitan kauppalappuun taimimullan ja turveruukut. Keittiön ikkunan alla on maata näkyvissä ja nyt on aika suunnata katsekin kevääseen ja kesään. Kyllä se sieltä tulee – keikkuen välillä suuntaan ja toiseenkin.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!

Juhlakoristeluista pyysitte postausta, joten sitä tulee tässä!

Väriteema oli violetti/lila, joten sitä noudatettiin sekä koristeluissa, että tajoiluissa. Pikkuisen vaaleanpunaista ja paljon suklaata, se taisi olla näiden juhlien punainen lanka.

Sillkipaperi pompomit on tosi helppo tehdä itse, mutta säästin omaa aikaani tilaamalla ne täältä. Jo pelkkiin pompomien avaamiseen meni pari tuntia (ja osa jäi avaamatta), joten ajan säästäminen oli jokaisen euron arvoista.
Vaahtokarkit antoivat pienen ripauksen vaaleanpunaista, ja maistuivat lapsille.

Kutsut askartelin Tiimarin tarvikkeista: Valmiit korttipohjat ja violetti kangasteippi. Tekstiosuus tulostettiin vaalealle paperille teippiin mätsäävällä sävyllä.

Olohuoneeseen laitettiin pompomeja vaalean ja tummemman violetin sävyissä.

Kukat oli pettymys. Kimput näyttivät enemmän talvisilta surukukilta, kuin ristiäiskukilta. Pyysin pajunkissaa, rosmariinia, valkoista anemonea ja ranunculusta, sekä liloja tulpaaneja.
Ulkolaiset  punavihreät ”pajunkissat” revin heti kimpuista pois, ja korvasin ihan kotimaisilla. Rosmariinina olisi toiminut paremmin uudet ja nuoret vehreät versot kuin lähinnä havuja muistuttavat paksut oksat…. Kimppujen muotokin kieli lähinnä surukukista, eikä niissä ollut mitään söpöä tai tyttömäistä. Ryhmittely tasaista ja muutenkin jäykkää. En tilannut tumman violetteja kukkia, koska pelkäsin kimpuista tulevan liian kovia. No, tummat kukat olisi kyllä olleet pienempi paha… Jäi kyllä harmittamaan!

Meillä on lapset kastettu mieheni suvussa pyörivässä kastemekossa, kun taas kastemalja on minun sukuni ”kalleuksia”. Perinteitäkin pitää vaalia.
Kastepöydäksi ehti juuri ja juuri eräs pitkään haluamani ihanuus!

Lilat paperiliinat löytyivät nekin täpärästi. Tilasin ne täältä.
Keittiössä koristeltiin vaaleanliloilla ja norsunluun sävyisillä pompomeilla.

Meidän 50 neliön keittiö muistutti lähinnä ravintolasalia, mutta saatiinpa lapsille oma pöytä, ja istumapaikkoja juhlaväelle.

Alla näkyy juuri ja juuri nuo kimppujen alkuperäiset kissat. Kuva tekee niille kyllä oikeutta…

Klaaran mekko on Noa Noan, ja lila body löytyi Lindeksiltä. Pääkoristeen tein itse aikuisten hiuspannasta (trikookudetta) ja virkkaamastani lilasta kukasta (Novitan Bambu).

Sellaiset kemuthan ne. Laitan tarjoiluosuudesta erillisen postauksen, jottei tule liikaa asiaa yhteen postaukseen 🙂

Ja kommentteihin vastailen kyllä, kunhan joudan!

Täällä ollaan! Suitsait sukkelaan meni viikonloppu, ja maanantai siinä kyljessä. Lyhyeen tiivistettynä; Meillä sairastetaan, taistellaan flunssaa vastaan ja valmistaudutaan lauantain ristiäisiin. Oikeastaan ihme, että ollaan oltu kaikki näinkin terveinä talven ajan, sillä tuntuu, että koko ajan on jos jotakin pöpöä liikkeellä. Ikävästi tulee mieleeen Niilon kastejuhla reilut neljä vuotta sitten. Samassa tilaisuudessa menimme mieheni kanssa naimisiin, ja vielä edellisenä yönä mulla oli yli 39 kuumetta. Parempaa onnea tällä kertaa!

Ristiäisten suhteen hommat on aika leväällään. Vielä pitäisi pestä ikkunoita ja siivoilla muutenkin. Samaan aikaan tehdään kuitenkin remppaa, joten siivoaminen tuntuu älyttömän turhalta. Menu on sekin hiukan auki, eikä ajatus todellakaan juokse vielä tarjoiluissa asti. Kukat on sentään tilattu, mutta muun koristelun suhteen olen tehnyt vain pieniä valmisteluja. Juhlat juhlitaan lila-violetti -väriteemalla, ihan puhtaasti siitä syystä, että mulla ja vaaleanpunaisella on yhä kana kynimättä.

Pöpöistä ja valvotuista öistä huolimatta arkea pitää vain pyörittää, ruokaa laittaa ja pyykkiä pestä. Onneksi on ilonkin aiheita, nimittäin keittiön uusi seinä! Muutaman kuukauden olen saanut päänsärkyä katsoessani keittiön päätyseinän tehostetapettia. Mattamustalla pohjalla helmiäisiä hopearuusuja… Vakavaksi asian teki se, että silmä alkoi jo tottua! Mutta nyt tapetti on poissa, ja valkoinen raakalauta tilalla. Voi onnea ja autuutta, vielä kun päästäisiin eroon tummasta laminaattilattiasta!

Koitan palailla blogin pariin ja vastailla kommenteihinne ja posteihin. Eiköhän se tästä taas ala arkikin rullaamaan!

Mukavaa tiistaita meille kaikille!