Laitoinkin teille tänään Uuden Kuun FB-sivuille kattavan kuvasarjan meidän toisen eteisen muutosprosessista, mutta ajattelin vielä kirjoitella aiheesta täällä bloginkin puolella. Kuvat toki kertovat enemmän kuin tuhat sanaa itse muutoksesta, mutta kirjoitan nyt tänne puolelle enemmän ajatuksistani remontin suhteen, ja siitä, mihin aikanaan ryhdyimme.
Tämä eteinen on hyvä esimerkki siitä, että vanhassa talossa joudutaan tekemään kompromisseja. Kuten ymmärrätte, 1940-luvun alussa kylpyhuoneita rakennettiin harvoin sisälle, ja kun sellainen aikanaan tähän taloon on tehty, tila on luonnollisesti jouduttu nappaamaan muista huoneista. Koska meidän keittiömme on aikanaan toiminut kauppana, on talon alkuperäinen keittiö sijainnut aivan toisaalla, itse asiassa tulevassa työhuoneessamme on aikanaan poltettu tulta puuhellassa. Käsittääkseni tämä nykyinen eteinen on ollut osa isompaa tupaa, mutta jaettu myöhemmin juuri näiden mukavuuksien, kuten kylppärin, tullessa taloon. Ajan henkeen lastulevy on ollut kovassa huudossa, vanhat puukatot on laskettu alas, sähköä vedetty sinne tänne ja lattioihin asennettu korkkia.
Talon alkuperäiseen muotoon ja henkeen oli siis tältä osin mahdoton palata, ja se piti hyväksyä. Pidämme mielellämme ruhtinaallisen kokoisen keittiömme, ja muut huoneet, jotka ovat syntyneet tämän väliseinien rakentamisen myötä.
Tässä, kohta puolentoista vuoden aikana, on välillä tullut kelailtua remontin suhteen kaikenlaista. Vaikka tiesimme ryhtyvämme ikuisuusprojektiin, on kylässä käynyt välillä epätoivo, välillä välinpitämättömyys, kyllästyminen ja turtuminen. Esimerkiksi tässä eteisessä silmä tottui vuoden ajan katosta repsottaviin sähköjohtoihin! Tänään tuntui kuitenkin mahtavalta katsoa kuvia siitä tilanteesta, josta lähdimme liikkeelle. Siis muidenkin, kuin nyt vain eteisen kohdalla. Tuntui äärimmäisen voimaannuttavalta katsoa taaksepäin, ja nähdä, miten paljon loppujen lopuksi on tapahtunut, vaikka se välillä tuntuukin olemattoman pieneltä muutokselta. Vanhoja kuvia katsoessa huokaisin jopa ääneen, että enää en kylä ryhtyisi tähän projektiin. Ihmettelen sitä visioiden määrää, joka mielessäni on pyörinyt, kun talokaupat teimme. Taisi olla jopa pientä hulluutta!
Hulluutta tai ei, työ kiittää tekijäänsä, ja muutoksia on kiva katsoa. Nyt voi jo nauraen muistella, kun vessaankin piti tallustella purujen seassa saappaat jalassa. Tuolloin se ei kauheasti hymyilyttänyt…
Kuten tähänkin asti, varsinaiset remppa- ja muutoskuvat pidän tuolla Facebookin puolella. Instagramissa taasen pääsee ehkä paremmin mukaan kulloisenkin päivän projekteihin, sinne yritän ahkerasti laittaa kuvamateriaalia siitä, mitä meillä tapahtuu.
Tulin juuri salilta etureiskoja rääkkäämästä, ja seuraavaksi pitäisi aloittaa sudin kanssa kyykkiminen. Lattioiden paikkamaalausta ja nurkkien viimeistelyä. Katsotaan kuinka käy!
Ihanaa iltaa teille! Itse aion pyöritellä päässäni jo seuraavaa remppakohdetta… 😉
