Onhan se uusi viikko mukava aloittaa iloisena ja onnellisena. En muista, koska olisin ollut viimeksi näin innoissani jostakin! Olen haahuillut keittiössä, hypistellyt tavaroita, ja siirrellyt asioita paikasta toiseen. Pohtinut, miltä mikäkin näyttää sitten uudessa keittiössä. Samalla tietenkin on pitänyt pohtia, minne kaikki keittiön huonekalut siirretään remontin ajaksi, miten toimii ruokahuolto ja arki, kun talon suurin ja tärkein huone on pois pelistä.

Meidän keittiösuunnitelmat ovat muuttuneet todella paljon niistä ensimäisistä, joita teimme kun pari vuotta sitten muutimme tänne. Hyvä niin. Tuolloin en ollut varma ihan joka ratkaisusta, nyt sen sijaan tiedän tarkalleen mitä tahdon, ja miltä keittiön tulee näyttää.

Koska ihan heti ei kuitenkaan päästä aloittamaan, ajattelin ottaa kaiken ilon irti suunnittelusta ja haaveilusta. Oikeastaan koko remonttiprojektissa puolet ihanuudesta on juuri siinä. Että saa suunnitella ja visioida. Maalata mielessään huoneita eri näköiseksi.

Näin innostuneissa tunnelmissa potkaistaan uusi viikko käyntiin. Loistava fiilis, joka saisi jatkua vaikka loputtomiin!

Ihanaa uutta viikkoa teillekin!

Kuten olen kertonutkin, meillä ei kesän aikana remonttijutut edistyneet ollenkaan.
Kun ei ole kesälomia, ja puutarha on kuitenkin sen verran suuri, meni kaikki ylimääräinen aika pihatöissä. Niin, ja tietenkin niissä puutöissä. Tässä siis yksi syy siihen, että syksy on tervetullut, ja odotan elämän hetkeksi hiukan rauhoittuvankin.
Kuten varmaan muistattekin, meillä oli viime keväänä tosi hyvä draivi rempan suhteen, ja toivon todella, että sama into saadaan nyt syksyllä näihin juttuihin jälleen mukaan. Tekemistä on joka huoneessa, ja valitettavasti moni juttu on sitä sellaista ”ei niin näkyvää”, ja vasta noiden jälkeen päästään siihen pintojen freesaukseen.

Tässä on nyt kesän mittaan pohdittu ja punnittu, että mistä se remontti sitten syksyllä aloitetaan. No, kuten kerroin, perjantaina todellakin hypin riemusta, kun varmistui, että keittiö sai vihdoin purkutuomion! Jee, kohde, jonka remontointia olen odottanut enemmän kuin mitään muuta! Huone, jossa me vietetään kotiajasta 90%. Siis silloin, kun ei nukuta.

Ainahan nämä suunnitelmat elävät ja muuttuvat, mutta tässä keittiöremppapäätöksessä parasta on se, että enää ei voi perua. Me nimittäin myytiin tämä vanha keittiö perjantaina!

Hyvästi laminaatit, ja tervetuloa puulattia. Turha varmaan edes hehkuttaa, miten innoissani olen! 🙂

Kuvassa perjantain puunaus- ja siivousurakasta väsynyt (mutta kaikesta muusta tosi onnellinen) keittiörempan odottaja… 🙂

Kiitos tsemppaavista viesteistänne, flunssa ei tosiaankaan ole näin helteillä mukava kaveri. Joskaan se nyt toivottu vieras on ikinä. Kuume on ainakin hetkellisesti poissa, samoin ääni, ja tuottaakin hiukan vaikeuksia kommunikoida kahden lapsen kanssa. You know?!

Olen yrittänyt etsiä ulkoa mahdollisimman mukavaa paikkaa istua, ja saunan rappuset ovatkin muodostuneet hyväksi valinnaksi. Aamupäivän jälkeen tämä piharakennuksen pääty on mukavan varjoinen, ja nyt kun ulkona käy pieni tuulenvire, sopii se tähän mitä ihanimmalla tavalla.

Kerroin puutarhakuvia -postauksessa ”alapihasta”, joka on myöhemmin tilaan liitetty osa. Alapihaksi kutsumme tonttia, sillä sen raunassa on pieni penger, joka erottaa alueen alkuperäisestä tontista. Tässä ulkorakennuksen kohdalla penger on muodostettu suurilla kivillä, joiden väliin on istutettu saniaisia. Vielä viime kesänä sitä oli vaikea hahmottaa, sillä saniaisten kanssa kilpailivat ne nokkonen, jättipalsami ja jättiputki, mutta nyt kun saniaistenkin tyvi on putsattu, näyttää matala kivikko todella kauniilta.

Saunan kulmalla on kiva puutarhakaari, jonka molemmin puolin kasvaa suuri köynnöshortensia. Köynnöshortensiaa on myos tuossa saunan ovea vastapäätä ja se kasvaa kauniisti hiukan sinne tänne. Juuri viikonloppuna puhdistin suurinta hortensia puskaa, sillä sen sisään oli villiintynyt kasvamaan vadelmaa.

Lapset leikkivät näillä keleillä paljon juuri tuolla alapihalla. Kuvissa näkyy tuo tontin perä, jossa on krikettikenttämme. Tontti on pitkä ja kapea, ja sen toisessa päässä onkin hiekkalaatikkoa, kasvimaata ym. tarvittavaa. Koska alue on suurten vanhojen puiden katveessa, tämä alapiha pysyy mukavan varjoisena oikeastaan koko päivän.

Tällä puolella tekemistä on tosiaan vielä enemmän. Metsän reunaan on rakennettu aikanaan kaunis kivimuuri, ja sen  edessä on yhä reilun metrin verran karsittavaa. Samoin koko alapihan autiotalotonttiin rajoittuva pitkä sivu. Raivaussahalle on  siis aika paljon tehtävää, ennen kuin päästään hienosäätöihin.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Meillä alkaa olla jo niin tukalan kuuma, että lieden ja uunin käyttämistä pitää tosiaan rajoittaa. Useamman päivän murkinat valmiiksi yhdellä kertaa, ja sitten mikrolämmitystä ja grillausta lopun edestä. Näin se on nähtävä.

Aurinkoista päivää sinne!