Pieni päivitys remonttirintamalta. Vielä ei ole hymy hyytynyt, ja usko projektin etenemiseen on yhä korkealla. Toki välillä miettii, että olisipa kiva, kun saisi aamulla herätä, ja joku olisi vaikka sillä aikaa hionut lattian. Vaan eipä tule tapahtumaan, joten turha ihmeitä on odotella.

Vesipiste, uuni ja liesi, tiskikone sekä kylmälaitteet on vielä pystytty pitämään käytössä, mikä tietenkin helpottaa elämistä ihan hurjasti. Tarkoitus onkin roikottaa niitä mukana viimeiseen asti, sillä lattia on joka tapauksessa maalattava osissa. Myös yläkaapit ovat yhä seinässä, mikä taasen helpottaa astiasäilytystä.

Lattiasta on nyt korjattu se ”the aukko”, sekä muutama puu hormin edestä. Ikkunoiden yläpuolelta on purettu vanha verholautakotelo, ja kattoa on jatkettu seinään asti. Myös listoja on saatu jo ylös paikoilleen. Noista edellisistä kaikki kiitos ammattilaiselle, joka viuhtoi täällä pari päivää hommia eteenpäin. Katto on maalattu kertaalleen (seuraavan kierroksen aloitan ihan kohta), seiniä ja lattiaa on paikoin tasoiteltu.

Tässä parin vuoden aikana useammassakin postauksessa on näkynyt esiin kaivettua vanhaa lattiaa, ja joka kerta olen saanut kommentteja siitä, että onpa ihana lattia ja ihanan värinenkin vielä. Aina joku on myös ihmetellyt, miksi käsittelemme lattiat, emmekä jätä niitä alkuperäiseen asuunsa.

Yritin tähän nyt kasata kuvia, joista näkee, miltä tuollainen esiin kaivettu lattia todellakin näyttää. Iloinen yllätys puulattia toki on, mutta ei se tarkoita, että sieltä on kaivettu esiin täydellinen valmiiksi maalattu pinta. Ehei, jos joku on aikoinaan tahtonut lattiasta päästä eroon, on siihen ollut syynsä, eikä vanhaa ole juuri säälitty. Paljon paljon helpommalla olisimme itsekin päässeet, jos paikalle olisi vain paukutettu uusi lattia, jonka maalaaminen on helppoa ja nopeaa.
Tämä keittiön lattia on ehdottomasti kaikista esiin kaivetuista parhaimmassa kunnossa, vaikka siihenkin jouduttiin tekemään paikkoja. Lattiassa on myös aikanaan ollut kiinteitä rakennelmia, ja sitä on maalattu useammalla sävyllä, mikä takoittaa sitä, että jossakin kohtaa lattia on täysin eri värinen kuin muualla, ja paikoin maalia ei ole ollenkaan. Ikkunaseinän edessä on myös tuollaista valkoista tasoitetta, jota muiden huoneiden lattiat ovat olleet täynnä.

Voi tietysti olla, että joku on joskus löytänyt sen täydellisen valmiin lattian vanhan alta, mutta kutsuisin sitä ehkä enemmänkin lottovoitoksi, kuin iloiseksi yllätykseksi.

Nyt vuorossa on katon maalauksen saattaminen loppuun, jonka jälkeen päästään käsiksi lattioihin. Mitään tasaista puuta vanhasta ei ole tarkoitus hioa, mutta maalin tarttumisen ja pysymisen kannalta vanhan maalikerroksen kevyt hiominen on tärkeää.

Että sellainen remppapäivitys täältä. Koitan vastailla kommentteihinne myös tämän päivän aikana!

Toivorikasta torstaita!

Myönnän, että ihan pikkuisen tekisi mieli vain valahtaa sohvalle ja tuijottaa ilta netflixiä. Tai aika paljonkin. Ei kuitenkaan auta, se on maalausta ja hiomista taas pikkutunneille asti. Nappasin itselleni kolmen euron piristyspuskan tienvarren auringonkukkapellolta. Tuon auringonkukkapellon listaan muuten yhdeksi parhaimmaksi puoleksi kotikunnassani!

Eipä täällä ehkä kukkakimppu nyt ihan oikeuksiinsa pääse kaiken kaaoksen keskellä, mutta tuokoon se nyt kuitenkin jotain iloa pitkiin päiviin.

Lapset nukkumaan ja pensselit heilumaan. Vuorokauden tehokkaimmat tunnit ovat vasta edessä!

PS. Vielä tämän illan ehtii osallistua kauniimpi arki -arvontaan!

Jokainen remonttia tehnyt on varmaan törmännyt työskennellessään jonkinlaiseen odottamattomaan ylläriin. Varsinkin, mikäli remonttikohde on ollut hiukan vanhempi talo. Kuten olen ennenkin todennut, yllätyksiä on kahta sorttia: Sekä ikäviä, että hyvinkin iloisia!

Keittiöremonttimme alkuun lähtö on odottanut lattiantekijää. Kuten kahdessa edellisessäkin huoneessa, oletus oli, että keittiön laminaatin alta löytyy kovalevy, ja sen alta purut ja koolaus. Näin jokainen tässä talossa aikaisemmin remontoinut meille sanoi, ja tästä syystä meillä on uudet lattiapuut 50 neliön keittiöön, ja varaus kirvesmiehestä näille parille päivälle.

Eilen aloitimme keittiön purkamisen, laminaatti kasattiin pois, sitten käärittiin solumuovit jne. Esiin tuli korkkipaloin päälystetty kovalevylattia, jossa kuitenkin oli kohta, joka on aina antanut laminaatinkin läpi periksi. Paikka, jossa lattia kelluu ikään kuin tyhjän päällä. Tätä notkoa kun sitten aloimme paremmin tutkia, kävikin ilmi, että meillähän on keittiössä komea puulattia! Notkelma lattiassa on paikka, johon on aikoinaan katkaistu kaksi lämpöpatterin putkea.

Ja, siinähän me sitten revittiin puoli kahteen asti yöllä. Ensin noita korkkimaton paloja, ja sitten kovalevyjä. Ja vaikka olin alkuillasta jo ihan naatti keittiön tyhjentämisestä, löytyi niitä voimia kummasti lisää kun lattiaa tuli koko ajan enemmän näkyviin.

Klaaran kummisetä poikkesi eilen käymään, ja joutui hänkin talkoisiin. Mutta ilman apukäsiä keittiön lattia ei tänään näyttäisi siltä, miltä se näyttää. Nyt kirvesmies saakin paikkailla ja korjailla vanhaa lattiaa uuden lattian rakentamisen  sijaan.

Tänään on nyt tarkoitus paikata esim. se notkokohta, joka paljasti keittiön lattian todellisen luonteen. Jollakin konstilla putkenpäät pitäisi mahduttaa lattian alle.  Myös pari muuta kohtaa vaatii puiden vaihtoa, mutta muuten lattia onkin sitten siistimistä vaille valmis maalattavaksi!

Sanonpahan vain, että on ihania nämä yllätykset!

Kovaa työtähän tässä on edessä, jo pelkästään jätteen kantaminen ja kuljettaminen nappaa aikaa valtavasti. Mutta vanha puulattia on aina vanha. Siinä on niin paljon enemmän luonnetta, kuin uudessa, ja nyt mä olen ihan äärettömän onnellinen!