Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!

Tahdoin saada vanhan. Niin, ja tietty puisen!

Kapusin tosiaan tänään kauppa-apulaisen huoneeseen, ja aloitin lattioiden repimisen siinä toivossa, että esiin tulisi vanha kaunis puulattia.

Ensimmäinen kerros oli vanhaa ”korkkimattoa”, tuollaista hailun vihreää kivalla ruutukuosilla. 😉 Tämän alla on ohut hupamainen eriste, joka lähti sekin melkein repimällä. Jostain kohti pitää vähän rapsutella irti. Kaiken alta kuitenkin löytyi se puulattia. Samanlainen valkoinen tasoitekerros laudan päällä löytyi sisältäkin melkein joka huoneesta. En ole ihan varma sen tarkoituksesta, sillä liimakerros se ei ainakaan voi olla, kun kaikki irtoaa siitä niin hyvin. Toisaalta en näe järkeä, että kukaan olisi ennen lattioiden pinnoittamista sivellyt niihin muuten vain valkoista maalia. Olen siis päätynyt siihen, että kerros on joko a) levitetty tasoittamaan puulattian pintaa tai b) juuri siitä syystä, etteivät matot tarraisi puuhun kiinni.

Nyt lattia on kuitenkin kaivettu esiin, ja olen tyytyväinen löytämääni. Ainoa inhottava pikku juttu tässä huoneessa on se, että korkki ja huopa on aikanaan naulattu kiinni pienillä huopanauloilla, ja nyt ne sadat pikkuruiset naulat pitää irrotella lattiasta. Inhottavaa siitä syystä, että tähän uppoaa ihan hulluna aikaa. Myös seinät on levytetty lattian päällystämisen jälkeen, joten mattojen kaivaminen lattian ja seinän välistä on sekin sellaista pikkunäpräämistä.

Joka tapauksessa, huoneen ilme muuttui heti! Vaalea lattia sai koko tilan näyttämään heti suuremmalta.

Kyllä tästä vielä kiva kesähuone saadaan!

Oho, torstai jo!

Meillä on oltu tämä viikko vähän nuhaneniä, esikoinen siinäkin määrin, että nyt huilataan kolmatta päivää kotona. Viime viikonlopun muuttopuuhat ja lämmin, mutta petollinen, kevätsää tekivät tepposensa. Liian vähissä vaatteissa, ulos ja sisään, avonainen ovi jne., tiedätte mitä tarkoitan. Kampaamokäyntejä lukuun ottamatta varsinainen kotoiluviikko, ja kyllähän se näkyy. Tänään oli pakko aloittaa aamulla raivaustyöt ja siivoilla paikkoja kuntoon. Tuli heti herättyä sellainen fiilis, kuin joku olisi räjäyttänyt ison lelukontin taloomme. Tiedätte varmaan jälleen mitä tarkoitan!? 🙂

Heitin jo viime viikolla tästä toisesta eteisestä maton pois, ja nyt olen kehittänyt itselleni pienen matto-ongelman. Tämä tila on sellainen risteyskohta, kulkua on työhuoneeseen, keittiöön, kellariin ja kylppäriin. Niin, ja tietty ulos, onhan tämä eteinen, vaikkei tuota sisäänkäyntiä varsinaisesti juurikaan käytetä.

Mielessäni on jonkinmoinen luonnonkuitumatto, sillä tilasta on näköyhteys niin keittiöön kuin työhuoneeseenkin, ja niissä molemmissa on luonnonsävyiset juuttimatot. Onneksi näin kesää kohti mentäessä matolla ei ole mikään kauhea kiire, ja voin pohtia hankintaa rauhassa. Tässä tilassa mattovalinnan haasteelliseksi tekee huoneen muoto. 140×200 kokoinen matto näyttää vähän typerältä, parempi olisi esimerkiksi 160×200, tai jopa 160×190, mutta sellaisia on harvemmin tarjolla, ja teettäminen tulisi äärettömän kalliiksi.

Mutta, nyt täällä vallitsee ihana päikkärihiljaisuus, ja otan siitä ilosta kaiken irti. Pari lehteä on jäänyt ajan puutteen vuoksi lukematta, ja niihin tartun nyt!

Kivaa torstaita!

Niin juu, niitä kuvia ennen remppaa löytyy täältä.