>Aika rientää…

21.5.2011

>

Hups hups, mihinkäs taas viikko hujahti!?
Ihan kamalasti ja paljon tapahtunut. Paljon juttuja, joista pitäisi teille postata. Mielessä oikein surraa asioita. Olisi sisustusta, ja paljon muutakin.

Tänään olen kuitenkin vielä hetken hunningolla. Kumoan satsin hyvää punkkua ja katselen illalla Midsomerin murhat. Eiks se ole ihan ok lauantai suunnitelma?
Nyt nautin hetken omasta rauhasta ja yksinäisyydestä, ennen kuin miesväki palaa kotiin. Laitan pyykkikoneen ja kameran laulamaan 🙂

Kuvissa viimeiset löydöt osto- ja myyntiliikkestä. Vanha pyykkikori ja täkki lähtivät matkaan kahdeksalla eurolla. Kauppaan kuului myös valtava pärekori.
Kivaa lauantai iltaa!
***
***

>Hyvissä ajoin – vai liian myöhään?

27.3.2011

>

Tänään ratkesi. Olen ollut yli vuoden käymättä tuossa läheisellä kirpputorilla. Tietoinen päätös, kun koti alkoi täyttyä kirppistavaralla. Tein muka aina ihan mahtavia löytöjä.
Tänään mies halusi ehdottomasti poiketa siellä. Etsi jotain kirjaa. Niilokin oli hoidossa, koska meillä oli yhteiset aamutreenit. Ei mitään syytä olla menemättä, ihan siis vain katselemaan.
Ai että, mä olen taas samassa suossa. Mielessäni harmittelen, että kirpputori on maanantaisin suljettu. Pääsen vasta tiistaina uudestaa. Niin paljon kaikkea, niitä mahtavia löytöjä.
Mukaan tarttui vanhoja lasisia joulukuusenkoristeita. Olen siis joko hyvissä ajoin jouluvalmisteluissani, tai reilusti myöhässä. Kolme kuukautta joulusta, kolme kuukautta juhannukseen.
Ei nämä ehkä mitään älyttömän halpoja olleet, mutta aika vastustamattomia. Palloja, käpyjä, pöllöjä, kaloja ja paljon muuta. Ja nyt ne pitää sulloa talteen melkein yhdeksäksi kuukaudeksi. Höh!
Mutta askartelin tipuja. Juhlitaan nyt ensin kevättä ja pääsiäistä. Juhannusta, kesää ja syksyäkin.
Vati Ellokselta. Tykkäsin, ja hintakin oli edullinen (reilun kympin). Siihen on kiva laittaa kukkia pienissä pulloissa, tai asetella vaikka kynttilöitä.
Mukavaa (valoisaa) sunnuntai iltaa! 

***

>Astiasatoa

01.3.2011

>Kiitos edellisen kommenteisa, ei siitä nyt sen enempää.
Käväistiin eilen Ikeassa hakemassa yhden parikymppisen nuorenmiehen poikamiesboksiin tavaraan. Monta kärryllistä ostoksia, tuhansia askeleita ja illalla olo kuin olisi ojia kaivanut. Huh, taisi olla Ikean keittiön osto ja kokoaminenkin kevyempää.
Siinä astioita katsellessamme nappasin mukaan puoli tusinaa leipälautasia. 365 -sarjaa, kaunis turkoosin sininen reuna lautasissa. Meillä ei taida olla Ikean astioista kuin juomalaseja (ja viinilaseja), mutta nämä näyttivät hyvältä, ja tarttuivat mukaan. En ole turhan kranttu astoiden suhteen. Ei siis tarvitse olla välttämättä jotain kallista merkkiä miellyttääkseen silmää. En osta astioita vain merkin vuoksi. Hankin sitä mistä pidän, ja yritän hankkiutua eroon siitä, mistä pidän vähemmän.
Meillä melkein kaikki astiat ovat joko vaaleaa sinistä tai vaaleaa. Mielestäni lautasella ruoka on se, mikä pitää olla esillä. Pidän silti esimerkiksi pipin ja gg:n astioista. Kakun pala näyttää hyvältä myös kirjavalla alustalla, lihapullakastike ei niille sovi.
Sain viime viikolla Arabian vanhoja keittolautasia. Äidilläni on saman sarjan teeastiastoa, olen aina pitänyt siitä. Josko tekisi purjo-perunakeiton näille.
Vanhat kukka emalit löysin parilla eurolla osto- ja myyntiliikkeestä.
Taas pursuaa keittiön kaapit, jostain on kai pakko luopuakin välillä.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Kyselitte peiton teosta. Tässä nopeasti:
Koska kangas oli kapeaa, jouduin taittamaan peiton molempia reunoja kaksin kerroin. Ompelin taitokset kiinni. (Untuvapeitossa oli kätevät pystytikkaukset ja käänsin molemmin puolin yhden tikkiraidan verran) 
Tein kankaasta pussin ja pujotin peiton sen sisään. Ompelin helman kiinni.
Piti tikata käsin, mutta koska peitto oli jo kaksin kerroin reunoilta, en saanut neulaa peiton läpi käsin. Ompelin siis yhden kierroksen koneella n. 18 senttiä peiton reunasta. Sisemmän tikkauksen olisi kai saanut jo käsinkin (kun untuvapeitto ei enää ollu kaksin kerroin), mutten enää jaksanut. Yksi tikkikierros sai siis riittää.








 ***


« Vanhemmat
Uudemmat »