>Keväisiä ilmiöitä

19.1.2011

>

En tiedä miten muualla päin Suomea on asiat, mutta täällä ainakin tarvotaan loskassa. Eilen oltiin ihan kunnolla plussan puolella ja tänään sentään nollassa. Kunnon lantsarikelit, sanon minä! Jouduttiin eilen kääntymään iltalenkin puolivälissä takaisin, kun tie oli karhuttu puhtaaksi, ja isin vanha stiga tyssäsi kuin seinään. Ollaanko tässä nyt tosiaan sydäntalvessa, tammikuussa!
Oli sitten talvi tai kevät, niin olen tässä hiukan funtsinut näitä jokavuotisia ilmiöitä. Ei taida olla naistenlehteä, joka ei näin alkuvuodesta tarttuisi aiheeseen laihdutus, paremmat elämäntavat, pienet muutokset tai kevyempi elämä. Paikallisen liikuntakeskuksen parkkipaikka on laajentunut viereisen kaupan pysäköintialueelle, kun innokkaita jumppareita on niin paljon. Kevään myötä automäärä pienenee. Saatan olla pessimisti ja syy on yksinertaisesti kuntoilijoiden parantunut kunto ja jumppamatkan teko polkupyörällä tai kävellen. Oli miten oli, se on tuttu keväinen ilmiö. Toukokuussa lenkkeilijöiden määrä taas hiukan kasvaa, kun lehdet alkavat hehkuttaa bikinikautta, mutta siinä välissä on pienen pieni taantuma.
Mikäli alkuvuodesta ei jaksa ottaa itseään sen paremmin niskasta, kuin loppuvuodestakaan, voi aina napata naistenlehtien pikaniksit ja helpot pienet muutokset: Käytä hissin ja luikuportaiden sijaan rappuja, luovu iltapäiväpalaverin kahvipullasta, käy työkaverisi juttusilla sen sijaan, että lähettäisit sähköpostia avokonttorissa, kulje työmatkat kävellen tai pyörällä, tai kulje jalan ainakin pari pysäkinväliä.
Entä käytännössä; rehellisesti en tiedä onko tässä kylässä hissiä. Voi olla, tai voi olla olematta. Siinä vaiheessa kun tänne tai naapurikaupunkiin tulee liukuportaat, on uutiskynnys ylitetty. Kuulette siitä varmasti, ja minä menen ajelemaan liukuportaissa ihan vain ajelemisen ilosta! Jos hyvin käy, pääsen lehtikuviin. Otsikkona vaikkapa ”Maalaiset hullaantuivat liukuportaista”.
Minkä iltapäiväpalaverin pullasta pitäisi luopua. Kuinka moni oikeastaan saa työpaikallaan kahvia ja pullaa joka iltapäivä? Noin niin kuin prosentuaalisesti työssäkäyvistä… Mä keittelen täällä omat kahvini, eikä kukaan tarjoile härsykkeeksi pullaa. 
Sähköpöstikohdan mä ymmärrän, jos ollaan avokonttorissa. Mutta sitten taas niiden avokonttorissa työskentelevien määrään. Tai ylipäätään niiden ihmisten määrään, jotka oikeasti istuvat työkseen tietokoneen ääressä. Onpa sitä monenlaista muutakin työtä. Itse joudun käyttämään jalkojani, ääntäni ja hermojani, jotta viesti menee perille.
Sitten niihin työmatkoihin. Ihminen joka asuu Ruuhka-Suomen ulkopuolellla joutuu usein matkaamaan pitkiäkin työmatkoja. (Tiedän toki yhden naisen, joka kulki aamuin illoin töihin juosten. n.30 kilometriä per suunta. Nainen työskenteli psykiatrisessa laitoksessa. Henkilökunnan ja potilaiden raja taisi olla häilyvä.) Kunnioitettavaa, mutta ihan oikeasti, kuka matkustaa vaikka 60km päivässä kävellen, ja laittaa sen jälkeen lapsille ruokaa, imuroi kodin ja pesee pyykit! Kauppaankin voi olla se 10-20 kilsaa, joten kovin suuria ostoksia tuskin kukaan jaksaisi raahata yhdellä reissulla. 
Ja sitten niihin pysäkeiden väleihin; Toimii suurissa kaupungeissa, mutta meillä yksi pysäkinväli on yleensä yksi kaupunki, joten ongelma on sama kuin edellisessä.
Itse ajan autolla ruokakauppaan – ovelta ovelle. Hymyilen nolona, kun lapseni kiljuu riemusta päästessään liukuportaisiin. Hymyilen nolona menessäni itse liukuportaisiin, jotka vievät väärään suuntaan (tosi noloa!). Soitan tai lähetän sähköpostia sen sijaan, että kipaisisin kertomaan kuulumiset tuttavilleni. Leivon itse pullani, tai ajan autolla kauppaan ostamaan niitä. Ja miten sitten liikun ja kulutan niitä kaloreita? Ulkoilutan koiraa ja lastani. Vedän sitä stigaa ja lapioin lunta. Jumppaan olkkarin lattialla ja eksyn joskus salille.
Muistan saaneeni kommentin, jossa ehdotettiin kertomaan kotiseudusta, tutuista kulmista ja lempi kahviloista. Hhhmmm; Kyllä se on kuulkaas hyvät rouvat niin, että jos meillä päin haluaa juoda kahvia, on parasta omistaa kahvinkeitin!
Että sillee!
Piti muuten lisätä tännekin se pikakommentti mahdollisuus, mutta en osannut. Onko muuta keinoa, kuin vaihtaa koko blogimalli? Ken tietää, kertokoon!
***

>Solmu aukesi!

17.1.2011

>Nyt alkaa kuulkaas taas tapahtua. T oli tänään kotona ja totesi, ettei ole ihmekään, jos tässä huudossa vähän väsyy. Tajusin että kaikki johtuu vain väsymyksestä. Hitto, mä olen ollut lopussa! Sovittiin Niilolle ensi viikonlopuksi mummulareissu ja saan olla ihan yksin. Koska mä olen ollut viimeksi yksin?! Vuosi sitten!
Kun tunnelissa näkyy valoa, se vaikuttaa välittömästi. Maalipurkki on jo liikkunut, kirjoituspöytä vaihtanut huonetta ja pesukoneessa myllää peitto ja dylonit! Ai että, mä olen varmaan noussut kuolleista!
Kokkailtiin tossa yhdessä ihan jäätävän hyvä pastakastike, ja tuntui, että ruoka maistui pitkästä aikaa hyvälle. Selitys sellittämättömään painonlaskuunkin löytyi. Päänsärky ja voimattomuus löysi syynsä. Palaset loksahtelee paikoilleen!
Mä olen kyllä kulkenut naamari väärinpäin jo ihan liian pitkään. Kiva hymyilläkin välillä!

Jos peiton värjäys onnistuu, laitan kuvia. Samoin maalauksista. Ja pöydästä uudella paikallaan. Tapetin menekki on laskettu, työhuone on kaaoksessa ilman kalusteita. Haluaisin siivota ruokakomeron. Ja pestä kylppärin. Siivoominen on ihanaa! Olin vallan unohtanut. Seuraavaks pitää kai heivailla joulukuuset ulos. Vai mitä olette mieltä 🙂 Homma riittää!

Pojat teki mulle ihanan lumiukon ikkunan taakse. Porkkananenä ja kaikki. Ukko vaan meni ja suli, ennen kuin ehdittiin kuvata. Koneeltä löytyi tulppaanikuvia. Eli niillä nyt toistaiseksi.

Energiaa uuteen viikkoon!

Edit: Luin tekstini, ja piti vain tulla laittaan, että ei en ole minkään manian kourissa 🙂

>Kevättä kotiin

08.1.2011

>Olipäs päivä! Aamupäivällä keksittiin Nannan parin euron lamppuvinkistä lähteä ajelemaan Clas Ohlsonille (lähimpään on reilun tunnin automatka), ihan silläkin verukkeella, josko tuo ikiliikkuja edes autossa hetken nukkuisi. Eipä ole enää tasaisesta hurinastakaan apua, mutta lamput ja johdot saatiin, joten ihan turha reissu ei tullut. Parin euron lampuille tietysti tuli hiukan enemmän kokonaishintaa kun lasketaan matkakin siihen päälle. Joskus on kuitenkin kiva tehdä jotain spontaania. Piristävä juttu!

Nappasin ennen lähtöä muutaman kuvan kivoista uusista väriläiskistä. Muistatteko sen meidän ison virkatun päiväpeitteen?! No, joka tapauksessa se joutui Alman hampaisiin, ja suoraan sanottuna meni aika rujoon kuntoon. Koska äitini on virkannut peiton, ei hänelle jäänyt kauheasti vaihtoehtoja, ja niinpä peitto suuntasi nyt joulun jälkeen korjauskäynnille. Sopimuksena on, ettei peitolla ole kiirettä takaisin. Hätä ei kuitenkaan ole päiväpeiton kokoinen (enkä puhu nyt äidistäni); Makuuhuoneessa majailee nimittäin uusi ihana täkki! Peitto on vanha, ja löytyi sukulaisten vintiltä. Täysin käyttämätön ja siisti. Joku oli sen aikanaan huolella pakannut. Valmistajan pahvinen lappukin roikkui yhä paikallaan, kunnes Alma repi senkin riekaleiksi. (Huolestuttava kaava!)
Eilen nappasin Indiskasta mukaani suloiset posliininupit, jotka näillä minuuteilla ovat paikallaan keittiön ja työhuoneen komeroissa. Huoneissa on vanhat kiinteät paikalleen rakennetut kaapit, ja niiden vetimet oli ihan vain miehen rautakaupasta pikaisesti nappaamat. Molempiin huoneisiin ollaan ajateltu piristävää Hyasintti -tapettia, ja siksi halusin jotain pientä ja vihreää jo kokeeksi.

Univelkaa on vieläkin, mutta mieli on pirteämpi. Kiitos ihanista kommenteistanne ja hyllyvinkeistä! Niistä oli apua!
Nyt menen laittamaan saunan lämpimäksi, ja keitän kaakaota. Mukavaa lauantai iltaa!