Kesä tulee tänäkin vuonna, vaikka jossain vaiheessa talvea uskoni hiukan horjui.

Täällä on vilautettu kynittyä kalkkunannahkaa auringolle ja lantsarit on vaihdettu kesäkenkiin. Hitsi, miten kalpea sitä onkaan talven jäljiltä.

Meillä on kasvimaa muutamia kylvöjä ja istutuksia vaille valmis. Piha alkaa muotoutua haluttuun malliin, tosin kaikki isot työt on vielä tekemättä, kuten kiveys ja aita. Mutta ehtiihän sitä vielä ennen kuin taas on routa maassa.

Koko viikonloppu on ollut niin ihana, että tuntuu, kuin olisi viikon loma takana. Huomenna on edessä iso pudotus arkeen. Sitä ennen nautiskelen kuitenkin vielä yhteisestä ajasta ja valkovuokoistani. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa Niilon itsensä poimimia vuokkoja. Tippahan siinä vierähti silmäkulmaan, ehdottomasti paras lahja. Niin suloisia kukanpätkiä munakupissa! Isi oli ottanut hiukan pidempiä varsia ja sain kukittaa koko taloa.

Sain taannoin äidiltä söpön virkatun kukan, jota olen ahkerasti kiinnitellyt neuletakin ja -paidan rintamukseen. Kukkavillitys iski, ja opettelin itsekin virkkaamaan. Ihan omasta päästä, mallia itse kehitellen, mutta kukkia siitä vain syntyi. Nyt niitä onkin jo vino pino kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihana oppimisen ilo; Ylpeänä kiikutin äidille onnistuneimman kappalee nähtäväksi.

Olen pienentänyt kesäksi itselleni joukon hameita, tehnyt valmiiksi asioita, jotka ovat jääneet kuluneen vuoden aikana kesken, lukenut, rauhoittunut, haaveillut tulevasta, muistellut menneitä ja elänyt tässä hetkessä. Vähän kuin olisi kuoriutunut tulevaan kesään, kaivautunut esiin ja virittänyt kaikki aistinsa.

 Paras äitienpäivälahja on miehen kolmen(!) päivän vapaa. Aikaa olla yhdessä, ja aikaa olla myös yksin.

Tilaisuudesta nauttien tämä äiti ryntää heti aamusta salille ja varastaa hetken itselleen. Valoisat illat houkuttelevat notkumaan valveilla turhan myöhään. Otan kuitenkin suunnaksi sängyn.

Palailen tänne taas kun siltä tuntuu. Huomenna tai myöhemmin. 

Remppajutut alkaa hahmottua ja projekti lähteä käyntiin. Siitäkin enemmän joku toinen kerta.

Kauniita unia ja keväistä viikonloppua!

Oi ihana toukokuu! Tässä se nyt olisi – silmuineen ja versoineen.
Puutarhatöihin uppoaa huomaamatta tunteja. Paljon on saatu aikaiseksi, paljon on vielä tekemättä. Valmista ei tule koskaan, siinäpä kai se homman hauskuus.
Mieli kirmailee jo tulevassa kesässä. Vaikka vielä tallustetaan visusti villasukissa, ajatus karkaa hameisiin ja paljain jaloin kulkemiseen. Orvokit on ostettu, osa istutettu ja osa vielä kassissa. Josko tänään loput.

Oman pihan valkovuokot on sen verran varjoisessa paikassa, että kukkia saa odotella jonkin aikaa. Pitää kai ensihätään käydä hakemassa kukat muualta. (Vapuksi ostin vielä kaupasta.) Kohta kukat saa ulkoa – ilmaiseksi!

Aika on rajallista ja väsymys valtaa mieltä. Blogimaailma jää välillä elämisen jalkoihin. Aina ei pysty, ehdi, jaksa tai viitsi.