Eli ei oikeastaan mitään järin järkevää asiaa. Eilisen tiistain tähtiä, joista piti postata jo eilen, mutta blogiajan sijaan otinkin kolmen ja puolen tunnin tirsat. Kannattava valinta, nyt on taas virtaa!
Tutkimusmatkalta löytyneet pöksyt taipuvat moneksi; Biker bootsit jalkaan, iso huivi kaulaan, ja tyyli on aivan toinen. Arkisempi ja rennompi.

Becksöndergaardin suuret villa-silkki huivit on siitä kivoja, että materiaali on talvella lämmin ja kesällä kepeä. Koska olen ahkera huivinkäyttäjä, on tätä perus tähtikuosiakin tullut hankittua useammassa sävyssä. Toimiva arkiasuste.
Siinä, missä huivit on mun juttu, tulee koruja käytettyä sitten sitäkin vähemmän. Olenkin nauranut, että multa puuttuu selvästi jokin naisellinen harakkageeni. Suuret statement korut jää suosiolla kauppaan – ne ei vaan ole mun juttu. Toisaalta; Missä sellaista edes käyttäisin!

Mutta jotta jällen kerran saataisiin hehkuttaa tanskalaista osaamista, on pakko esitellä mun uudet Pernille Gorydon korvikset. Siitä ihana merkki, että koko korusarja sopii juuri täydellisesti meille, jotka muuten jätetään korut ostamatta tai ainakin jätetään ne rasiaan. Lisäksi hopeakorut on tietty aika paljon aitoja timantteja halvempia 🙂

Mutta Pernillestä ja muustakin lisää toisella kertaa.
Nyt paistaa siihen malliin, että me lähdetään ulos!

Aurinkoa ja iloista mieltä!

Niin kiva kuin olisikin toivotella aurinkoista ja pirteää sunnuntaita, täytynee jättää se sana aurinkoinen pois ja tyytyä vain muuten pirteään. Ainakin nimittäin täällä meillä päin, sää on yhä pilvisen sumppuinen ja ankea. Olkoonkin, että lintujen laulama titityy korvaa auringonsäteet ja saa mielen keväiselle taajuudelle!
Ja mitä tulee otsikkoon, ajattelin todellakin kokeilla jotakin uutta blogin ulkoasun suhteen; Siinä, missä kevät on muutenkin uuden aikaa, on mulla ihan älytön halu ja kaipuu johonkin pieneen muutokseen. Ja, kuten olen aiemminkin kertonut, tämä blogi on mulle ikään kuin toinen olohuone, joten miksikäs ei päivitettäisi niitä sohvatyynyjä hiukan täälläkin!

Marraskuussa kyselinkin seisten vai maaten -postauksessa mielipiteitänne kuvien suhteen. Tuolloin kiistassa landscape vs portrait, pidemmän korren vetivät vaakakuvat ihan vain jo blogin luettavuuden suhteen. Mutta, mutta: Tuo valokuvaus on hiukan verrattavissa käsialaan: Jokaisella on oma tyylinsä ja ominainen tapansa, ja mulla se vaan sattuu tuo kamera menemään luonnikkaammin portrait asentoon. Näillä blogiini säädetyillä asetuksilla kuvatkin ovat sitten luonnostaan suuria, ja vaikeuttavat blogin lukemista varsinkin pienellä koneella. Koska en pääse itse koodaaman asetuksia uusiksi, pitää hieman soveltaa, jotta lopputulos palvelisi sekä minua, että teitä.
Jonkin aikaa jaksoinkin noudattaa vinkkiänne kuvapareista, mutta koska (edelleen johtuen blogipohjan säädöistä) asia vaati toimiakseen kollaasien tekemisä, ajattelin kokeilla jotakin toista ratkaisua. Blogi kun kulkee tässä elämäntilanteessa muun elon ehdoilla, ja postauksia tehdään sananmukaisesti vasemmalla kädellä – tai ainakin yksikätisesti, ovat kollaasit aivan liian työläitä.

Joten: Kokeilin ratkaisuksi manuaalisesti pienennettyjä pystykuvia. Tämä vaatii kuitenkin tekstin keskittämistä, mutta toisaalta muutos näyttää ainakin omaan silmään hurjan raikkaalta! Niin ja tarpeeksi muutokselta myös!
Kysymys kuuluukin nyt vain: Toimiiko tämä myös teille?

Mies toi ystävänpäiväiltana kolme erilaista kimppua tulppaaneja, kimpun gerberoja, kaksi pientä oliivipuuta ja laatikollisen Arnoldsin donitseja. Aikalailla varmanpäälle pelattua, mutta en valita! Tuon tulppaanikimpun värit on suorastaan syötävän suloiset. Ja ah, niin keväiset!

Kun eilen oli ahkera siivouksen kanssa, saa tänään lähinnä fiilistellä aikaansaannoksiaan. Oiva alku viikolle!
Kevät pyörii mielessä jo ahkerasti, vaikka taivaalta tupruttaa lunta. Tekee mieli pukea koti kevääseen, lisätä väriä ja eloa tunnelmaan. Pitkän pimeän jälkeen kirkas vihreä näyttää oikeastaan ihan täydelliseltä!
Iltapäiväkahvin (ja pullan) kanssa nautin siemenluetteloiden tutkimisesta!

Pirteää maanantaita!