Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!

Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!

Rapeakuoriset sämpylät:

5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maitoseosta ja sekoita puuhaarukalla.  Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot pienissä erissä

Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.

Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!

Ripottele vielä jauhoja taikinan päälle ja leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koeta mahduttaa samalle pelille keskenään saman kokoisia paloja.

Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.

Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.

Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään  ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.

Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Hetki & Indieplace

Voi jukra, miten näitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on taas odotettu! Sormet ovat syhynneet multapussille ja kesäkukkien kimppuun. Eilen lähdettiinkin Klaaran kanssa heti aamupäivällä puutarhahommiin. Vaihdettiin mullat vanhoille mårbackoille ja istutettiin kesää ruukkuihin. Pojille jätettiin nuo karskimmat puutarhatyöt, ja me tytöt nautiskeltiin kasvihuoneen hellelukemista. Lämpöä riitti lasiseinien sisällä, vaikka aurinko välillä pilvien taakse piiloutuikin! Ihan parasta keväässä on kuitenkin se, että lasten ulkoilun suhteen ei ole tarvinnut stressata. Ulkona ollaan paljon, myös huonommalla säällä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hetki -brändin kanssa.

Keväällä nuo puutarhatyöt on jotenkin niin täysin erilaisia kuin syksyllä. Enkä rehellisesti sanottuna oikein edes tykkää tehdä puutarhatöitä syksyisin. Näin keväällä taasen päivä menee ulkona ihan hetkessä. Ilta tuntuu tulevan aina salakavalan nopeasti ja huomaa, että olisi vielä vaikka mitä kivaa hoidettavana. Tämän poikkeuksellisen kevään aikana meillä on tehty arkena paljon sellaista, mikä yleensä tehdään viikonloppuisin tai sunnuntaisin. Toki lasten koulu ja arjen rytmittäminen tuovat omat haasteensa, mutta iltapäivät ja illat ovat vapaa-aikaa. Alkuun, silloin maaliskuussa, olin melko fanaattinen aikataulujen ja ruokailujen suhteen. Mutta koen, että siinä missä tämä kevät on opettanut lapsille arjen taitoja, on se opettanut minulle rentoutta. Se, että mikään ei juuri nyt tunnu varmalta ja turvalliselta on ehkä jossain määrin opettanut elämään siinä kuuluisassa hetkessä. Toki meillä edelleen eletään sitä hyväksi havaittua korona-arkea. Arki on arki ja viikonloppu viikonloppu. Arkipäivisin kello soi aikaisin, tehdään aamutoimet ja odotetaan päivän tehtävänantoa. Mutta siinä kohtaa kun pinna venyy liian tiukalle kahden lämpimän aterian kanssa, olen opetellut hölläämään. Rehellisesti sanottuna uskon, että lasta palvelee huomattavasti paremmin yhteinen hyväntuulinen lounashetki kuin hampaita kiristelevät vanhemmat ja lämmin ruoka. Oivalluksessani auttoi toki sekin, että muistutin itseäni kuinka kivoja meidän perjantait oli ennen tätä koronakevättä. Tukka putkella ajettiin suoraan koulusta bassotunnille. Esikoisen soittaessa me noudettiin Klaaran kanssa murkinaa kaupasta. Äidille salaattia ja lapsille Hetki-rieskaleipää. Soittotunnin aikana ehti oikein hyvin syödä lounassalaatin ja soittaja ruokaili kotimatkan aikana, koska useimmiten oli kiire jo seuraavaan harrastukseen. Ei ollut aikaa keittää perunoita ja se oli lapsista oikeastaan ihan hauskaa! Niinpä olen höllännyt. Autossa syömisen sijaan ollaan kuitenkin aterioitu rennosti ulkosalla.

Toinen asia, jossa huomaan oppineeni rentoutta on arkiset puuhat. Kun elämä oli vielä talvella yhtä aikataulua, sitä halusi hoitaa useimmat kotityöt itse. Ajatuksella, että tulee varmasti nopeasti valmista. Viimeisten parin kuukauden aikana meillä on kuitenkin tehty paljon asioita yhdessä ja enemmän lasten tahtiin. Lapset ovat ottaneet enemmän vastuuta siivouksesta ja yleisistä kotitöistä. Saunakin lämpenee jo lapsityövoimalla! Toisaalta on ollut aikaa tehdä ruokaa yhdessä ja lapset ovat saaneet leipoa ja tehdä puutarhatöitä. Jääkaapin ovessa on myös jonkinlainen ”autoin äitiä -lista” ja palkanmaksun valuuttana toimii jäätelö. Peliaikaa voi tienata puuhommilla. Vaikka elämässä on nyt omat murheensa, on uudenlainen arki tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Niin haluan ajatella.

Meidän puutarhapäivän lounaspöydästä löytyi eilen kotimaisia Hetki -välipalatuotteita monessa muodossa. Lasten suosikkeja ovat tietysti nuo voileipämäiset rieskat ja niistä meillä katettiin pöytään Hetki Rieska Mozzarella ja Hetki Rieska Kana-ceasar. Makuvertailun voiton vei kuitenkin yksimielisesti  täytetty Hetki Tonnikalapatonki. Yksi oma Hetki-lempparini on Kana-tacosalaatti. Sopivan ruokaisa ja kivan rouskuva. Tuotteet toimivat loistavasti välipala kiireisessä arjessa, mutta pelastavat myös ne lounashetket, kun olisi kiva vaan istua valmiiseen pöytään ja rupatella päivän kuulumiset.

Ja onhan se totta, että ulkona kaikki maistuu aina paremmalle. On se sitten talviulkoilun lomassa tai auringosta nauttien ja piknikeväitä mutustellen. Eikä oma pihakaan ole huono paikka. Päinvastoin, tähän vuoden aikaan se on minusta paras!

Ehdin jo aamulla instan puolella hehkuttaa sitä, miten ihanaa on herätä auringonpaisteeseen. Tuntuu heti herätessä, että kroppa on täynnä virtaa. Ihan eri fiilis kuin talvella, kun itsensä saa kammeta ylös puoliväkisin ja lisätunneista pahnoilla olisi valmis pulittamaan vaikka mitä. Valoisat aamut on toki jo iso plussa, mutta kyllä aurinko on sitten ihan asia erikseen. Ja tänään sitä tosiaan on ollut tarjolla koko päivän.

Kasvarissa elohopea nousee jo kivasti yli kolmenkymmenen ja villapaidassa oikeasti jo vähän jopa ahdistaa. Enkä ehkä voi enää lykätä sitä lasien pesemistä ja vedota kylmään. Huomenna on tarttuttava työkaluihin ja pestävä kasvari oikein kunnolla. Sitten onkin aika laittaa daaliat ruukkuihin alkuvauhtia ottamaan.

Lähestyvästä kesästä kertoo myös fillarikauden aloitus. Ai että mä rakastan pyöräilyä! Lapsena katsottiin isän kanssa tunti tolkulla Eurosportilta Tour de France -ajoja. Ne oli niitä Lance Armstrongin hyviä vuosia. Tykkään myös itse pyöräillä. Ennen lasten syntymää oli aikoja, kun saatoin ihan hyvin ajaa pari tuntia aamuin illoin. Sittemmin lasten tulo tietenkin vähän hiljensi omaa harrastamista, mutta nyt ekan viikon saavutuksena on liki 120 kilsaa kahdessa päivässä, joten kyllä se tästä. Ja ollaan kuitenkin vasta huhtikuussa!

Oli muuten pakko napata kuva mun suosikki aamu-, väli- ja iltapalasta. Eli maustamatonta jogurttia (joskus 50/50 maitorahkan kanssa) ja siihen hedelmiä, marjoja ja manteleita. Syön tätä ympäri vuoden, enkä kyllästy ikinä. Mutta rehellisyyden nimissä, avasin kyllä just maissilastupussin ja purkin salsaa. Balanssi! ❤️

Ihanaa iltaa teillekin!

Ps. Mulla on ig:ssa kiva arvonta, käy osallistumassa!