maaliskuu on minun!

01.3.2018

Hello ihanat!

    Maaliskuu, ja kevättä kohti mennään – pakkasesta huolimatta! Ja siitäkin huolimatta, että toukokuu on kuukausista se suosikkini, on maaliskuu kuitenkin jollakin tapaa se minun kuukauteni. En tiedä johtuuko se siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen syntynyt maaliskuussa, vai mistä, mutta tähän aikaan vuodesta koen ehdottomasti olevani parhaimmillani. Ikään kuin heräisin joka vuosi henkiin maaliskuussa. Ajatus kulkee ja kaikki näyttää helpommalta. Luin jostain joulun jälkeen, että suomalaisten ei pitäisi tehdä mitään isoja uudenvuodenlupauksia, koska pimeään vuodenaikaan emme ole parhaimmillamme, ja esimerkiksi isot elämänmuutokset ovat liian raskaita talven pimeydessä. En nyt muista, oliko tekstissä jotakin vaihtoehtoista aikaa noille elämänmuutoksien aloittamisille, mutta sanoisin itse, että maaliskuu on varmasti paras mahdollinen aika! Ollaan tiukasti kiinni arjessa ja rutiineissa, eikä kevätkään vielä viettele. Valoa kuitenkin riittää myös aamuihin ja iltoihin, mikä tekee päivistä huomattavasti pidemmän tuntuisia.

Maaliskuulle on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa ja tosi kivoja juttuja, mikä tietenkin sekin puolestaan nostattaa tämän alkaneen kuukauden pisteitä. Niistä jutuista kuitenkin vasta myöhemmin. Olen myös viime aikoina monta kertaa kuitannut lasten leivontatoiveet jollakin epämääräisellä ”katsotaan joku päivä” -fraasilla, että päätin tässä kuussa kyllästyttää jälkikasvuni leipomisella. Kakkua, pullaa, sämpylää… Kaivan lehmänhermoni sieltä jostakin kaamosvarastosta ja annan lasteni toteuttaa itseään. Joten kun esikoinen eilen kysyi, voidaanko viikonloppuna leipoa sämpylöitä, vastasin, että tietenkin voidaan! Tänään postilaatikkoon ilmestyi yksi ilmaisjulkaisu, joka piti sisällään vinon pinon erilaisia reseptejä. Ja kas, olen tässä kirjoittessani luvannut sämpylöiden lisäksi myös suklaapannukakkuja ja paria muuta herkkua. 🙂

Siitäkin huolimatta, että nyt olisi hyvä aika tehdä niitä isompia lupauksia, ajattelin kuitenkin pysyä näissä mukavissa jutuissa. Toki voihan se olla, että maaliskuinen energia johtuukin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen ottanut aika kirjaimellisesti lupaukseni panostaa pidempiin yöuniin. Sänkyyn olen nimittäin viimeisen viikon ajan mennyt jo yhdeksän jälkeen ja eilen otin lapset viereeni jo ilta kahdeksalta! Jos maaliskuu ei siis vielä tunnu ihan omaltasi, suosittelen kokeilemaan nukkumisen taianomaista vaikutusta!

Iloa päiväänne!


Äitienpäivänä

14.5.2017

Tänään sain herätä valmiiseen aamupalapöytään ja tunsin itseni äärettömän onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Mieli purjehti yhdeksän vuoden takaisiin, siihen äitienpäivään, jolloin odotimme esikoista. Tuolloin en voinut edes aavistaa, mitä kaikkea elämä eteen antaisi. Vain yhdeksän vuotta ja elämä on muuttunut niin monella tapaa. Silmät kosteina ihastelin pojan tekemää korttia ja kuopuksen taiteilemaa kangaskassia. Lahjoista kallisarvoisimmat syntyvät noiden kahden käsissä. ♡

En välitä mistään ihmeellisistä äitienpäivämenoista, mielestäni parasta on olla kotona ja tehdä jotakin mukavaa lasten kanssa. Tänä vuonna sairastelu ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa suonutkaan, mutta olosuhteista huolimatta meillä on ollut kiva päivä. Koko perhe rennosti verkkareissa, ruokana ihan tavallista kotiruokaa ja pöydällä kimppu oman pihan valkovuokkoja. Teinpä pienen kävelylenkinkin, nimittäin kiertelin pihassa ja ihailin kevättä. Muistelin, kuinka vuosi sitten istutimme hedelmäpuita äitienpäivän kunniaksi, ja nyt noissa puissa on jo suuret pulleat silmut. Hedelmäpuut muistuttavat aina siitä aurinkoisen lämpimästä päivästä, ja lasten riemusta vesiletkulla leikkiessä.

Pihatöihin ei vielä ole asiaa, mutta sen verran laitoin tänään kevättä eteenpäin, että siivoilin kuistia ja siirsin sinne taimet karaistumaan. Lupaa jo ensi viikolle lämpimiä öitäkin, joten ehkä niitä tuosta kohta pääsee siirtämään jo uloskin.

Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ja äitiydestä haaveileville. Äitienpäivää toivotan myös kaikille oman äitinsä menettäneille. Äiti ja äitiys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Arvostetaan ja kunnioitetaan elämän suurimpia lahjoja. ♡


Kukkia poimin, kukkia kannan…

06.5.2017

Miten jokin niin pieni ja hento voikin olla niin kaunis, ja samalla niin suuri lupaus kaikesta tulevasta. Valkovuokko on kevään, ja saapuvan kesän, symboli.

Nämä pienet kaunokaiset kävin nappaamassa aamulla omasta pihasta, kun halusin piristää vastasiivottua kotia. Nyt on pyykkikorit melkeinpä tyhjillään, ja villakoiratkin sain imuroitua pölypussin uumeniin. Josko tänne tänään jo kehtaisi päästää siskonkin käymään. 🙂

Lapset jäivät jo eilen mummulaan yökyläilemään serkkujensa kanssa, ja minä palasin yksin kotiin marenkia vatkaamaan. Kymmenestä valkuaisesta tuli kaksi komeaa marenkilevyä, joista taiotaan tänään kakku kahdelle tytölle, aivan kuten tehtiin viime vuonnakin.

Minä ja marenkipohjat matkaamme kohta vanhempieni luo nauttimaan rakkaiden seurasta. Palaan siis kommentteihinne hiukan myöhemmin!

Ihanaa viikonloppua! ♡