Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut. 😀

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa. 😀

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu! 🙂

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Maanantai ja arki. Ja tiedättekö tuntuu todella ihanalle. Tykkään arjesta ja rakastan tätä auringonpaistetta. Tosin, jos painii höyhensarjassa, aamupäivällä olisin suositellut laittamaan kiviä taskuun. Kävi nimittäin aikamoinen tuuli. No, minä en kuitenkaan paini niin kevyessä sarjassa. Mutta kasvihuoneessa jos missä on aika ihanaa just tällaisina päivinä. Kaikki se aurinko ja valo ilman kovaa tuulta ja viimaa. Tuli jopa ihan lämmin kun tänään lakaisin lattiat ja pesin pöydän mäntysuovalla. Ajatuksenani oli laskea kahvikuppi vasta pestylle pöydälle ja istua hetki auringosta nauttien, mutta en sitten ehtinytkään. Mutta josko huomenna pääsisin siihen asti! 🙂

 

Meillä oli tänään papusoppapäivä. Tosin vihreän sijaan oranssinpuoleinen, vaikka tavallaan erittäin vihreä. Me ollaan yritetty (tai minä olen, koska lähinnä minä laitan ruokaa) niin, että ainakin puolet viikon arkipäivällisistä olisi kasvisruokaa. Toisaalta tämä on helppoa, koska teen aina ruokaa useammaksi päiväksi. Mutta toki sitten joskus käy niin, että broilerkastike ei lopu millään, ja syödään sitä lasten kanssa viisi päivää. Joo, tiedän. Mutta kun en ole okein hyvä tekemään pieniä annoksia. Ja toisaalta en aio edes opetella. Aikaa, vaivaa, energiaa ja rahaa säästyy kun ruokaa tekee kerralla useammaksi päiväksi. Ja vastaavasti sitten tulee niitä viikkoja, kun tarjolla on ainoastaan kasvisruokaa.

Musta on tosi hienoa, että markkinoille on tullut paljon erilaisia kasvisproteiinin lähteitä. Ei sillä, ei meidän kasvisruuassa niitä aina välttämättä ole. Välillä ihan vain vihannespitoinenkin ruoka on paikallaan. Itse syön harvemmin lounaaksi mitään kovinkaan tuhtia. Mutta kun puhutaan lihan korvaamisesta, toisin sanoen kasvisproteiinien käytöstä, vanhassa on vara parempi. Nimittäin tykkään siitä että palkokasvit säilyvät kuivattuina keittiön kaapissa, eikä aina tarvitse välttämättä käydä kaupan kylmäaltaalla. Noin maalaisjärjellä ajatellen näkisin, että esimerkiksi kuivana säilötty härkäpapu on ekologisempi valinta kuin kylmäaltaassa myytävä ja kylmäketjussa kuljetettu kaverinsa. Härkäpapu on loistava proteiininlähde ja vanha palkokasvi jota on pitkään käytetty esimerkiksi eläinten rehuna. Mutta härkäpapu taipuu herkuksi myös ihan kotikeittiössä. Helposti ja nopeasti, kuten arkiruuan kuuluukin. Kokonaiset härkäpavut vaativat joko liottamisen tai pidemmän keittoajan. Yön yli liottamalla härkäpavut kypsyvät vajaassa vartissa, muuten niitä saa keitellä tunnin ajan. Itse laitan härkäpavut likoamaan aamulla ja keitän reilun puoli tuntia iltapäivällä.

Tämän keväisen maanantai arkiruokapulman pelasti lempeän tulinen bataatti-härkäpapukeitto.

Lempeän tulinen bataatti-härkäpapukeitto

500g kokonaisia kuivattuja härkäpapuja
3 isoa bataattia
valkosipulinkynsi(tai 1-3kpl)
makeaa chilikastiketta (tai tuoretta chiliä)
suolaa

lisäksi:
ruokakermaa (tai esim. iMat fraiche)

 

Huuhtele härkäpavut ja kuori ja pilko bataatti. Mitä pienemmäksi kuutioit bataatin, sitä nopeammin se kypsyy ja soseutuu itsestään.
Laita härkäpavut kiehumaan omaan kattilaansa. Kaada pavut kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen.

Keitä bataatit vähässä vedessä isommassa kattilassa. Lisää joukkoon hienonnettu valkosipulinkynsi. Noin puoli tuntia ja bataattikuutiot soseutuu miltei itsestään.

Huuhtele keitetyt härkäpavut lävikössä ja kaada ne bataatin joukkoon. Itse surautin muutaman kerran sauvasekoittimella, jolloin papujen rakenne hieman rikkoutui, mutta suutuntuma psyyy kuin perinteisessä hernekeitossa.

Mausta suolalla ja chilikastikkeella. Voit käyttää myös tuoretta chiliä, mutta arkiruuassa on lupa oikaista. Siksi valmis chilikastike.

Keittoa voi notkistaa ruokakermalla, mutta itse tykkään enemmän notkistaa vasta lauatsella Oatlyn kaura fraichella.

 

Tästä määrästä meidän nelihenkinen perhe syö noin kolme päivää!

 

Voima-Papu -tuotteet tulevat Salosta, Karviaisten tilalta. Lasken ne itselleni lähiruuaksi, mutta tuotteet löytyvät kaupan hyllyiltä ympäri Suomea. Tilalla on kuitenkin myös nettikauppa. Instan stooreja katselleet tietävät, että tykkään heidän valkosuklaalla ja salmiakilla päällystetyistä härkäpapukarkeista. 😀

Tuo vihreä parkatakki (Didriksons) on muuten osoittautunut kuin toiseksi ihoksi. Kuljin takissa koko talven, ihan pahimmilla pakkasillakin. Luottovaate, josta on tullut mun arkiunivormu. Haaveilen sellaisesta Barbourin öljykangastakista, joka vois sopia myös mun lantsarityyliini, mutta toistaiseksi mennään tällä.

 

Tulipa sillisalaattia, mutta siitä huolimatta kivaa maanantai-iltaa! ♡

 

 

Kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Niin se meni lomaviikko, että hups vain. Vatsat on täytetty mummun  lasagnella (jota on jääkaapissa vielä huomiseksikin) ja pitkien yöunien lisäksi on ehditty tehdä kaikea sitä, mitä arkena ei muuten ehdi tehdä. Ykkösenä se sosiaalinen elämä ja laatuaika tärkeiden ihmisten kanssa. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa rentoutua ja nautiskella joutilaisuudesta.

Aurinkoinen perjantai puski ainakin itselleni kovan siivousvimman, jota aion laannuttaa myös huomenna. Ilman stressiä ja pinta ja huone kerrallaan. Muistattehan, että vielä tänään ehditte osallistua Sinituotteen arvontaan! Jos aurinko ei inspiroi siivoamaan, niin ehkä uudet siivousvälineet. 🙂

Perjantai-iltapäivään mahtui ulkona syömistä ja kahvittelua kaupunkireissun muodossa. Niin ja Tubetour, jota esikoinen oli odottanut jo pitkään. Jotenkin niin symppistä tuo fanittaminen, ja vaikka sitä ei aina itse jaksakaan ymmärtää, niin muistutin ystävää, että samanlaisia me oltiin siihen aikaan kun New Kids On The Block oli kova juttu. Tosin näitä tähtiä ei koskaan päästy moikkaamaan, saati että oltais saatu onnistunut yhteiskuva itsestämme ja idoleistamme. Tärkeitä juttuja tietyssä iässä kuitenkin. 

Mutta kyllä pyjama ja villasukat ovat kova juttu ihan joka perjantai. Nyt niitä ja iltapalaa. Ja sitten laadukas tunti herra Hercule Poirot seuranani.

Ihanaa viikonloppua! ♡