Kesäinen viikonloppu sai arvoisensa kruunauksen, kun istuimme lauantai-iltaa omassa pihassa ja hyvässä seurassa. Ilta venyi aamuun, ja vaikka tänään olo onkin tottumattomalla ollut väsynyt, tuntuu, että jokainen nukkumatta jätetty tunti oli arvoisensa. Pitkästä aikaa oli taas niin rentouttavaa nauraa vatsa kippuralla ja vedet silmissä. Tyttärellämme on huippukummit!

Linnunlaulun tunnistusta (kovin heikonpuoleista) ja lepakonlentoja. Hyttysiä ja ukkosen jyrinää. Eipä näin lämpimiä kesäöitä taida useinkaan olla. Ja se valo!

Tänään vierailimme vuorostamme oman kummityttöni nimipäivillä, ja kävimme vanhempieni kanssa syömässä. Yhden ainoatakaan rikkaruohoa en ole nyppinyt, ja kottikärryt ja lapio saavat tänään virallisesti levätä.

Mukavaa sunnuntaita ja kaunista kesäpäivää!

Mitä muutakaan? Tätä se on ollut koko viikon, eikä loppua näy. Mutta, kiva niin, en valita!

Eilen vielä kierreltiin iltamyöhään viileässä kesäillassa pihaa, ja muisteltiin mitä kaikkea on jo tehty. Mietittiin ja suunniteltiin, mitä kaikkea vielä pitää tehdä, mutta tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että pelastustyöt ovat loppujen lopuksi onnistuneet hyvin, ja voimme olla jopa pikkuisen tyytyväisiä itseemme.

Tänään vuorossa vähän monipuolisempaa grillausta ja parempaa ruokaa. Saunan lämmitystä tottakai ja auringosta nautiskelua!

Ihanaa kesäviikonloppua!

Asuntokaupat on tehty, ja olen (tai me olemme) tämän pikkuasumuksen onnellinen omistaja! Suloista vanhaa pintaa, tunnelmallisia rappuja, vanhoja sähkökalusteita ja ikkunamaisema pieneen lintuparatiisiin!
Koko jutulla oli kyllä tosi hauska hiukan kiusata teitä, mutta totuushan on, että ne asuntokaupat tehtiin  kohta kaksi vuotta sitten, ja tämä, saunan yläkerrassa oleva vanha kauppa-apulaisen hellahuone, kuului luonnollisesti osaksi talokauppaa.

Pieni tila portaineen oli oikeastaan koko suuressa ulkorakennuksessa se juttu, johon minä itse ihastuin. Toki koko rakennus on kiva, ja saunakin nyt remontoituna, mutta aikanaan olin juuri tästä paikasta kovin innoissani. Lopulta kuitenkin kävi niin, että oikeastaan unohdin koko yksiön. Näytön jälkeen olen käynyt tuolla yläkerrassa ennen tätä vain kahdesti. On ollut kaikkea muuta, paljon kiireisempää ja tärkeämpää muka.

Ja, onhan se kieltämättä ihan tottakin, että näiden asuttujen tilojen laittaminen on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Aikanaan kuitenkin näin tämän huoneen sellaisena kesäisenä vierashuoneena ja omana pikku ”pakotilana”. Jos meillä olisi ollut tälläinen paikka kotona, kun olin pikkutyttö, olisimme varmasti ystävän kanssa viettäneet kesäöitä (leikkimökin lattian sijaan) tässä pikkuisessa vinttihuoneessa.

Vanha rautasänky, tai nätti sohvasänky. Vaaleaa pintaa ja räsymattoja. Näen selkeästi mielessäni, mitä tilaan haluaisin. Sitten joskus. Ja vaikka tämä olisi mahtava paikka majoittaa kesävieraita, voisin joskus karata tänne itsekin pienelle minilomalle. Lukea dekkareita kuunnellen linnunlaulua, ja jättää puhelimet ja tietokoneet suosiolla pois matkasta. Ja, mikäli nyt joku pakottava tarve olisikin saada äiti äkkiä paikalle, olisin huutoetäisyyden päässä!

Ei sitä nyt ehkä just saada mitenkään kuntoon, mutta jos joka kesä laittaisi urakkaa pikkuisen eteenpäin! Eli, ihan vaikka siivouksella voisi aloittaa! 🙂

Näissä tunnelmissa perjantai päivää! Viikonloppu on ovella, nautitaan kesästä!

Pus!

Tallenna