Öö, mä oon käynyt viimeksi kampaajalla huhtikuun alussa! Silloin kun leikattiin otsis. Jep, ei ole muka ollut aikaa. Toisin sanoen, en ole viitsinyt nähdä vaivaa järjestääkseni sitä aikaa. Kun pitäisi selvitellä ja ennustaa miehen työt ja lastenhoitomahdollisuudet jne… Ja tosiaan, voisihan sinne ottaa lapset mukaan, mutta mä pidän kampaajalla käyntiä omana aikanani. Se on mun hetki, hetki rauhassa ja hetki itselleni. Ja tänään vihdoin saan sen hetken!
Soitin viime viikolla paniikissa kampaajalleni. Seuraava vapaa aika olisi kuulemma elokuun puolivälin jälkeen. Hups, jätän aina kaiken todella viimetippaan. 🙂 Onneksi löytyi suht nopeasti paikka jonne pääsi lyhyellä varoitusajalla. Tosin vähän jännää käydä vieraissa, vakkarikampaaja kun on aina varma, lopputulosta ei tarvitse jännittää.
Jees, mut nyt mä lähden hetkeksi rentoutumaan. On nimittäin tässä lähiaikoina ollut hiukan stressiä, ja siitä varmaan johtuu myös tuo otsaani halkova kaamea pullottava verisuoni. Kohta mä oon varmaan niin kuin se yksi äijä Star Trekistä! 🙂
Niin juu. Se taivas repesi nyt! Ei tullut eilen ukkosta eikä sadetta, mutta nyt on ainakin hetken märkää!
Pailaillaan!!! Puspus!
















