Apua! Missä se mun kaipaama intiaanikesä viipyy?! Hippi kaipaa aurinkoa ja polttavaa kuumuutta! 🙂

Kuumuutta ja poltetta on ollut vähän toisessa muodossa, nimittäin jostain syystä mulle nousi eilen kuume. Ei ihan pienikään kuume vaan päivällä mittari näytti jo reippasti yli 38:n. Ei flunssa oireita, ei mitään. Pelkkä selittämätön kuume, joka nousi illalla ja melko korkeaksi. Kunnon yöunien jälkeen olo oli kuitenkin tänään jo ihan erilainen, eli ehkä kyse oli vain kropan reagoinnista johonkin poikkeukselliseen.

Särkylääkkeen voimalla lähdin iltapäivällä kampaajalle, ja muutaman tunnin tuloksena taas uudet raikkaat raidat ja hiusten tyveen kiinnitetyt pidennykset. Täytyy sanoa, että oli ihan hassu fiilis, olla hetki ilman pidennyksiä, tunsin itseni tosi kaljuksi. 🙂 Pidennysten laitosta olikin jo kahdeksan viikkoa, ja osa teipeistä oli lähtenyt kokonaan. Ongelmaksi tuli teippien laskeutuminen sen verran alas, että niihin meni pestessä väkisinkin hoitoainetta ja pidennykset liukuivat suihkussa alas. Tästä viisastuneena varasin itselleni jo seuraavan ajan kuuden viikon päähän, jotta välttyisin siltä ongelmalta, ettei kampaajallani ole vapaita aikoja, kun teipit seuraavan kerran kaipaavat nostoa.

Mitä pidennyksiin muuten tulee, niin lupasin kertoa teille vähän noiden hiusten kestävyydestä, ja siitä, mitä vaikutuksia niillä oli omiin hiuksiin. Kaikki jatkeet olivat todella hyväkuntoisia, ja pidennykset näyttivät pesun jälkeen kuin uusilta. Eli ehdottomasti voin pitää näitä pitkäaikaisena sijoituksena. Myös oma hius on hyvässä kunnossa, eikä pidennykset ole vaikuttanut oman hiusten määrään tai päänahan terveyteen. Kaikin puolin siis koko homma on toiminut oikein mallikkaasti.

Mulla on siis käytössä Rapunzel Of Swedenin Quick and easy  -teippipidennykset, ja laadultaan nämä ovat sitä suoraa European hiusta, joka muutenkin istuu suomalaisen hiuksen sekaan tosi kauniisti. Postaus pidennyksistä löytyy täältä, jos haluat lukea enemmän aiheesta.

Sain tässä taannoin valita itselleni Hipanema -rannekorun, ja kesä mielessäni valitsin turkoosin vedensävyn. Nyt odottelen koruni kanssa sitä kunnollista kesää ja aurinkoa. Ehkä pitää hankkia toinen koru näihin puutarhan sävyihin mätsäämään, jos vaikka käykin niin, että helteet jäävät saapumatta. 🙂

Mutta nyt täytyy kiriä eilisen lepäilyt kiinni. Siispä pyykkivuorta valloittamaan!

Aurinkoa!

Koru saatu.

Hei ihanat! Eilinen hujahti Särkänniemessä, ja tämä päivä on pyhitetty puutarhatöille. Taas pari perennapenkkiä tyhjennetty ja putsattu juolavehnästä, nokkosesta, rönsyleinikistä ja kaikista niiden kavereista. Aloitin heti aamulla, ja hups, ilta tulikin kovin nopeasti. Vielä ajattelin mennä kylvämään nurmikonsiementä, kun säätiedotus lupasi sateita viikonlopulle. Isoja alueita kun on ihan paljaana vielä järeämpien hommien jäljiltä. Huomenna tulee tosin kaivuri kiveä siirtämään, joten eiköhän sitä paikkausta ole edessä vielä monen monituista kertaa.

Kyllä tässä välillä tulee pohtineeksi, että ehkä pienempikin puutarha olisi riittänyt. Pari tuhatta neliötä olisi helpompi pitää kurissa, mutta sitten taas toisaalta, on tässäkin oma viehätyksensä. Ei ainakaan lopu tila kesken, ja aina löytyy tekemistä. 🙂 Tänä keväänä olen myös perustanut yhden ison perennapenkin ihan vain kasveista, joita on puutarhajätteen mukana levinnyt sinne tänne, ja muiden penkkien perkausjätteistä. Materiaalia on niin paljon, että siitä on riittänyt joka vuosi myös vanhempieni puutarhaan.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Ja se todellinen puutarhanhoitohan alkaa sitten joskus, kun lapset ovat isoja, ja mulla ei ole muuta kuin aikaa! 😉

Hirveä satsi kuvia, joita ilta-auringossa napsin. Näitä on kiva seurata itsekin vuosi vuoden jälkeen, ja nähdä työnsä tulosta.

Huomenna pyhitän ajan kaikille vastaamattomille kommenteille, mutta nyt kiiruhdan vielä hetkeksi ulos.

Ihanaa viikonloppua!

Save

Yksi kesän ehdottomasti parhaista puolista on se, että maljakkoon voi kerätä kukkia ilmaiseksi. Tämän ihanuuden kruunaa toki pioniaika, mutta löytyy ulkoa muutakin. Jos pysytään puutarhan kasveissa, yksi suosikkini ovat laukat. Pienistä pampuloista aukeaa suuria ja houkuttelevan värisiä palloja. Näitä ukkolaukkoja kasvaa meillä monessa paikassa, mutta ajattelin istuttaa sipuleita syksyllä vielä lisää. Ihan vain sen vuoksi, että niitä on kiva kerätä maljakkoonkin. 🙂

Ei haittaa, vaikka koti on muuten ankean harmaa-valkoinen.  Kukat piristävät ilmettä ihmeellisesti!

Kaunista tiistaita! Täällä paistaa! 🙂