Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.

Onhan pioniaika noin ainakin puutarhamielessä yksi vuoden parhaista ajoista. Nyt kun talonpoikaispionit ovat jo kukkineet, ja jalopionit pääsivät vuoroonsa, tuntuu tavallaan kuin kevään aherrus palkittaisiin, ja puutarha kiittäisi hoitajaansa. Joku pyysikin kesäkuisessa postauksessani laittamaan kuvaa pitkästä pionipenkistä, kun kukat ovat puhjenneet, ja tässäpä sitä nyt olisi. Toinen pää penkkiä on valkoisten kukkien valtakuntaa, ja toinen vaaleanpunaisten. Molempia meillä on myös muissakin penkeissä, mutta tämä muutaman metrin pituinen pätkä maantien vieressä on ehdottomasti silmäteräni. Vähän kuin pioniaita. 🙂

Sinänsä vähän hassua, mutta en ole vielä ottanut yhden yhtäkään pionia maljakkoon! Viime päivät on vietetty niin tiiviisti ulkona, ettei sisällä ole kuin käyty juuri kääntymässä ja nukkumassa. Eipä siinä juuri kukkia ole sisällä tarvittukaan.

Huomiseksi lupailee jo pilvisempää, eli ehkä niitä kukkia löytyy huomenna jo maljakostakin. Siihen asti nautitaan kuitenkin ulkona olemisesta.

Rentoa sunnuntai-iltaa!

Täällä on todellakin jatkettu kesäpäivistä nauttimista. Ulkoilmaelämää ja rentoa otetta, juuri sitä mitä ihminen kaipaakin pikku jakson muuten niin pitkään ja pimeään vuoteen. Tuntuu, että pää on nollaantunut, samoin kroppa. Mutta kaipa se on loman tarkoituskin!

Eilen tutustuimme lasten kanssa viehättävään kesäkahvilaan. Varsin tunnelmallinen paikka tuo Kesäkahvila Kaneli. Synkän tummassa salissa oli  vahva fiilis kotimaisesta elokuvasta, eikä turhaan, samaisessa paikassa kuvattiin Postia pappi Jaakobille -leffaa.

Vaatehuone on edelleen siivoamatta ja ikkunat pesemättä. Mulla on silti vahvasti sellainen fiilis, etten jaksa tarttua mihinkään noin tylsään vielä ensi viikollakaan. Se on kesä nyt, joten pitäähän siitä nauttia! 🙂

Ihanan viileä ilta puhaltaa ikkunoista raikasta ilmaa sisään. Voisi kuumuudesta valittaakin, mutta hikoilen mielelläni muutaman yön vuodessa, jotta jaksan taas palella muutaman kuukauden. 🙂

Ihanaa kesäviikonloppua, ja muistakaan osallistua arvontaan!