Voihan kesä! Ei lainkaan uskoisi, että eletään vielä aikaa ennen lasten kesälaitumille rientämistä. Tai no, ainakin nyt tämä päivä vielä. 28 astetta kuulostaa paremminkin heinäkuulta, kuin touko-kesäkuun vaihteelta. Keleihin nähden olen puutarharintamalla auttamattomasti jäljessä, mutta olen yrittänyt muistutella itseäni, että eletään kuitenkin kesän alkupuoliskoa, eikä mikään ole vielä peruuttamattomasti liian myöhäistä. Vaikka toki vielä viime viikolla (hyvin suomalaiseen tapaan) vaivasin päätäni silläkin pikku seikalla, että mitä ihmiset mahtavat ajatella, kun kasvimaamme kasvaa vain heinää ja voikukkaa. No, asia on nyt vihdoin korjattu! Eilen sain nimittäin aikaiseksi istuttaa kesäkukat ja tehdä viimeisetkin istutukset ja kylvöt myös kasvimaalle. Kolmen lapsen avulla (yksi naapurista lainassa), itukassipulit pääsivät joutuin vakoihinsa, ja nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.
Toukokuu oli taas tavalliseen tapaansa yhtä rientämistä ja juoksemista. Kaikkea kivaa kyllä, lämpöä ja aurinkoakin, mutta samalla kuukausi, jolloin kotityöt jäivät vähemmälle ja valkoisia lattioita alkoi peittää isot ja pienet kuraiset jalanjäljet. Ja niin paljon, kuin valkoisista lattioista pidänkin, kesäeläminen niiden kanssa on välillä aika tuskaista. Vaan johan hohtaa taas valkoisena. Aamun imurointi ja lattioiden pesu tuottivat sen verran mielihyvähormonia, että päivää piti juhlistaa jopa syreenikimpulla!
Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että imuroimisesta on tullut pikkuhiljaa kotitöiden inhokki. Luoja, mutta hermojani raastaa imurit, joiden teho säilyy korkeintaan 2-3 vuotta, ja tekstiilisuulakkeet jaksavat palvella korkeintaan puoli vuotta. Kehitin siis aamulla luontevasti itselleni pölynimuritarpeen, mutta nyt kun vielä tietäisi, että millaisen imurin ihminen oikeasti tarvitsee. Tehokkaan ja kestävän kyllä, mutta sitähän ne myyntipuheet aina lupaavatkin. Kaikki vinkit otetaan siis ilolla vastaan! 🙂
Muistatteko sen episodin josta kerroin viime viikolla? Tarina autosta, joka päätti hajota matkalla Helsinkiin. No, tänään olisi tarkoitus koettaa onnea uudelleen. Erittäin pikainen visiitti pääkaupunkiseudulle ja illalla ajoissa kotiin suvivirteen valmistautumaan. Pitäkäähän peukkuja, sillä pahimmassa tapauksessa tarvitsen uuden imurin lisäksi uudet hermot. 😀
Ihanaa kesäpäivää ja perjantaita! Palailen arvontavoittajien pariin viimeistään huomenna!
Josko se arki tästä lähtisikin rullailemaan. Nämä viimeiset viikot ennen lasten kesälomien alkamista ovat aina omalla tavallaan erikoisia. Tuntuu, että tavallisten harrastusten lisäksi illat täyttyvät myös kaikesta siitä kesälaitumille siirtymiseen valmistautumisesta. Silti niissä kiireisissäkin illoissa on oma ihanuutensa. Ja ainakin itselleni tulee nyt helposti omien lasten kautta se nostalginen fiilis lapsuuden kesälomien lähestymisestä. Tiedättehän ne koulun liikuntapäivät, kerhoretket ja luokkaretket. Sitten on kevätjuhlia ja päätöskonsertteja kuten eilen. Opettaja alkaa olla jo melko pihi läksyjen suhteen ja mahdollinen ylimääräinen aika harjoitellaan kevätjuhlan lauluesitystä.
Oma kotiinpaluuni reissulta ajoittui sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön, ja olo oli hyvinkin reissussa rähjääntynyt. Mutta kuten aina, tälläkin kertaa kotiin oli äärimmäisen ihana tulla. Toki olikin jo kova ikävä perhettä ja omaa sänkyä, mutta äitiä oli tällä kertaa myös muistettu siistillä kodilla, mikä tuntui vaihteeksi älyttömän ylelliseltä. Pihassa odotti myös kesäkukat, ja muutama kasvimaalle pääsyään odottava taimi. Lapset olivat perjantaina hakeneet ne vanhempieni kanssa perjantaina tuosta ihan meidän naapurista. Saipa oma pihakin silmät kirkastumaan, sillä kolmessa päivässä kaikki oli suoraan sanottuna räjähtänyt kasvuun! Marjaomenapensas, syreenit ja purppuraomenapuu ovat täydessä loistossaan ja vielä torstaina kovin tyhjiltä näyttäneet perennapenkit rehottavat täysinäisinä vähintään vihreästä. Olipa uudet arovuokkonikin innostuneet kukkimaan matkani aikana. Eli ei ehkä tarvitse sen enempää selittää, miten innoissani olen! 🙂
Koska kaiken muun lisäksi myös raparperi ja ruohosipuli ovat kokeneet viikonlopun aikana jonkinlaisen kasvuräjähdyksen, keräsin tänään joitakin ruohosipulin kukkavarsia maljakkoon samalla kun nypin kukkanuppuja pois. Leikkasinpa muutaman raparperin oksankin, koska mies toivoi jo eilen kaurapaistosta.
Nyt siis raparperiherkkuja taikomaan. Mitään kovin järkevää en tässä nyt osaakaan tehdä, sillä kävin aamulla Kyllin kanssa eläinlääkärillä, ja nyt valvontani alla on pieni leikkauspotilas. Kovin normaali toimenpide tuollainen tyttökissan sterilointi, mutta kyllä siinä kaikki äidinvaistot itselläkin lehahtaa pinnalle, kun parikiloinen pikkureppana makaa vallan tiedottomana. Mutta ehkä sitten saadaan juoda illalla raparperikahvit pienen toipilaan kunniaksi. 🙂
Lämmintä ja kesäistä tiistaita. Nautitaan niin paljon kuin vain mahdollista!
Ihana kamala aurinko! Kevät ja kesä ovat mielestäni vuoden parasta aikaa. Syksyn ja talven yli jaksan aina sillä ajatuksella, että kohta valo lisääntyy ja auringonpaiste nostattaa mielialaa. Mutta niin ihana kuin aurinko onkin, ei sovi unohtaa, että siinä piilee myös vakavat vaaransa. Käsi pystyyn, kuinka moni teistä ottaa kesällä aurinkoa joko itseään grillaten, tai ulkona liikkuen ja puuhaillen? Auringolle on nimittäin aivan sama, poljetteko polkupyörää, vai grillaatteko itseänne tasaisesti baden badenissa loikoillen. Olen mukana Indiedaysin ja La Roche-Posayn kampanjassa ja tarkoitukseni on herätellä ajatuksianne auringon haitoista ja ihosyövän riskistä. Sillä, niin ihana kuin lämmin auringonpaiste iholla onkin, meillä on vain yksi ainokainen iho, ja sen terveyttä kannattaa vaalia myös kesäauringon hurmoksessa.
Ihosyöpä on syöpä siinä missä mikä tahansa muukin syöpä. Kuitenkin 90 prosenttia ihosyövistä voidaan hoitaa, mikäli ne havaitaan ajoissa. Havaitsemisiin ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kansallisia vuosiseulontoja, vaan jokaisen tulisi aktivoitua asiassa ihan itse. Samoin kuin meidän naisten tulisi itse seurata ja tutkia rintojamme, luomien tarkkailua ja seuraamista pitäisi tehdä ihan jokaisen! Kotioloissa luomien mahdollista muuttumista voi seurata useamman kerran vuodessa, ja ihotautilääkärille luomiaan kannattaa vilauttaa vuosittain.
Rehellisesti, kuinka usein ajattelette luomianne, saati seuraatte niiden mahdollista muuttumista? Niinpä! Koska luomet harvemmin asettuvat kehossamme vain paikkoihin, jotka pystymme itse näkemään, tarvitaan tähän seulontaan usein kaveri. Puoliso, hyvä ystävä, äiti…
Entä miten luomia tarkkaillaan?
Tähän löydät avuksi helpon ABCDE -ihontarkastusmetodin La Roche-Posayn sivuilta, ja sen toivon nyt teistä jokaisen vievän läpi. Kehon luomien tutkiminen ei vie päivästäsi kuin hetken, vaikka luomia olisi runsaastikin. Silti tällä pienellä toimenpiteellä voi olla suuri merkitys loppuelämäsi kannalta.
Ei unohdeta lapsia!
Tiesitkö, että 50–80 % UV-säteiden aiheuttamista vaurioista tapahtuu lapsuuden ja nuoruuden aikana. Tästä syystä on erittäin tärkeää opettaa lapsille jo pienestä pitäen kuinka suojautua tehokkaasti auringon haitoilta. Myös lapset kannattaa ottaa mukaan luomien seurantaan esimerkiksi leikin avulla. Lasketaan pieniä pisteitä kunkin perheenjäsenen iholta ja otetaan aikaa yhdessäolemiseen.
Luomien tarkkailu on vain yksi tapa seurata ihon muutoksia, mutta kaikki lähtee toki liikkeelle siitä, että suojaudumme auringolta. Alla olevasta listasta löydät tärkeimmät vinkit auringolta suojautumiseen. Näitä noudattamalla varmistat, että ihosi säästyy mahdollisimman hyvin vaarallisilta UV-säteiltä.
Neljä kultaista sääntöä aurinkoon:
-Pysyttele poissa auringosta keskipäivän ja kello 16 välillä
-Pidä pienet lapset ja vauvat pois suorasta auringonpaisteesta
-Suojaudu vaatteilla. Läpinäkymättömiä vaatteita tulee käyttää aina kun mahdollista yhdessä leveälieristen hattujen ja suodattimilla varustettujen aurinkolasien kanssa.
-Lisää aurinkovoidetta joka toinen tunti, vaikka se olisi vedenkestävää. Muista lisätä riittävästi aurinkovoidetta niskaan, korviin ja jalkateriin.
Kuten keväällä kirjoittelin, olen vuosien saatossa aina enenevissä määrin alkanut suosimaan varjossa ja puolivarjossa istuskelua. Hihallinen väljä mekko suojaa kovassakin paahteessa selkää ja olkapäitä, mutta ei tunnu liian kuumalta, kun materiaali on vilpoisa. Lisäsuojaa saa helposti hatuilla ja huiveilla. Meillä myös hiekkalaatikon sijoittaminen suojaisammalle alapihalle oli tietoinen valinta. Näin lasten leikit keskittyvät enemmän puiden varjoon, jossa on helppo myös itse istuskella korituolissa kesästä nauttien. Myös erilaisilla aurinkovarjoilla ja katoksilla voi luoda omaan pihaan tai uimarannalle varjoisan lepopaikan.
Entä se rusketus?
Itse olen aika tyytyväinen, että trendi menee siihen purkkirusketuksen suosimiseen, ja varsinainen bikinigrillaus alkaa olla vähän vähemmän trendikästä. Mutta usein törmää myös siihen harhaluuloon, että aurinkovoidetta käyttämällä jotenkin estäisi ihon ruskettumisen, ja tämähän on ihan väärää tietoa. Nimittäin iho kyllä ruskettuu, vaikka siihen suojavoidetta laittaisikin. Olettaisinkin, että jokainen kesän sävyjä iholleen haluava ottaisi mielellään sellaisen kauniin päivettyneen sävyn, eikä punottavia olkapäitä tai niskaa.
Niinpä mulla olisi ehdotus!
Nyt jokainen teistä ottaa viikon sisällä itselleen kaverin luomien tarkasteluun ja seuraatte yksinkertaista ABCDE -ihontarkastusmetodia. Lisäksi tänä kesänä mennään iho edellä ja muistetaan, että kuten muistakin ”nautintoaineista”, myös auringosta kannattaa nauttia vastuullisesti. Eli muistetaan suojata ihoamme vaatteilla, varjoisilla paikoilla ja aurinkovoiteella, jossa on vähintään se suojakerroin 30, mutta mielellään 50+, joka on lapsille ihan ehdoton! Taistellaan siis yhdessä ihosyöpää vastaan!
Miten on, lähdettekö mukaan? 🙂
Apteekkimerkki La Roche Posayn ANTHELIOS -tuotesarjasta löytyy tehokkaita ja herkällekin iholle sopivia aurinkovoiteita koko perheelle.
Blogi palaa normaalille uomalleen, kunhan tästä nyt kunnolla pääsen kotioloihin mukaan. Tartun myös kommentteihin niin pian kuin vain mahdollista! Kaikkea kivaa kerrottavaa on toki myös reissulta tulossa! 🙂
