Kuinka usein mahdoinkaan törmätä viime kevään aikana sananparteen ”kesäksi kuntoon”. Hoenta aloitetaan mediassa jo heti joulun jälkeen, mutta hypetys toki kiihtyy toukokuuta kohti mentäessä. Kesäkunnon tavoittelu on jokavuotinen ilmiö, mikä osaltaan kertoo sekin paljon idean toimivuudesta. Miksi ihmeessä joka vuosi pitäisi tähdätä kesäkuntoon? Entä syyskunto, talvikunto tai kevätkunto?
Viime kesänä kirjoitin vastineeni sosiaalisen median #rantakunnossa -haasteelle. Postaukseni Ehkä joskus #rantakunnossa voit lukea täältä. Jotta nyt ei menisi puurot ja vellit sekaisin, muistutan, että näkemykseni rantakunnosta ja kesäkunnosta on edelleen ihan samanlainen. Kyse ei siis ole millään tavalla ulkoisista asioista, vaan pikemminkin jokaisen omasta itsetunnosta ja omasta kehonkuvasta.
En siis juuri ole kesäkuntoa kevään aikana havitellut, mutta ikäväkseni kiireinen pätkä elämässä vei omasta hyvinvoinnista huolehtimisen äärimmäiseen minimiin. Päivät tuntuivat lipuvan ohi, eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa tuntunut löytyvän kuin illan viimeisistä tunneista tai aamuvarhaisesta varastetuista hetkistä. Molemmat vaihtoehdot osoittautuivat yöunien kannalta huonoiksi, ja kesäkuun alkaessa olo oli oikeasti tosi vetämätön ja väsynyt. Niinpä tein päätöksen: Kesä olkoon se aika jolloin ottaisin taas ohjat käsiini. Huolehtisin itsestäni, hyvinvoinnistani ja jaksamisestani. Enkä vain itseni vuoksi, vaan koko perheen iloksi. Elämä kun on opettanut senkin, ettei väsyneestä äidistä juuri ole iloa eikä hyötyä.
Kesä ei tuonut kenellekään lisää tunteja vuorokauteen, mutta valoisa osa vuodesta antaa ihmeesti sen tunteen kuin päivä olisi pidentynyt ihan ajallisestikin. Lasten kesäloma rauhoittaa aamut, joka tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että nukkua voi hieman pidempään, ja mikä parasta, heräillä välillä luonnollisesti ilman herätyskellon pirinää. Kun aamujen rutiineja ei sanele kiire, ehdin jopa lenkille ennen miehen töihin lähtöä. Kesällä kuntoon tarkoittaa siis kohdallani sitä, että syksyn ja arjen koittaessa voin paremmin ja jaksan taas arkea uudella tavalla.
Tämän viikon missio on kehittää jokaiselle päivälle lihaskuntotreeniä kotona lasten kanssa. Kun kuntosalit lapsiparkkeineen ovat vain kaukainen haave, luovuus ratkaisee. Kotijumppa ei ole välttämättä se innostavin kuntoilumuoto itselleni, mutta aion opetella. Kahvakuulat ulos, rappuhyppelyä lastauslaiturilla ja askelkyykkyjä alapihalla. Siinäpä joitakin kehittämiäni ratkaisuja.
Tähtään siis jonkinlaiseen syyskuntoon. Kun illat alkavat pimentyä ja arki aikaisine aamukiiruhtamisineen astuu kuvioihin, aion olla virkeä ja hyvinvoiva äiti. Kesä kun on lopulta parasta mahdollista aikaa liikkumiselle ja terveelliselle ruokavaliolle.
Energistä uutta viikkoa!
