Sunnuntaita!

Täällä ollaan aikalailla naamatusten sen asian kanssa, että ensi viikolla alkaa arki. Huh, en siltikään tahdo uskoa, että koulujen kesälomat on jo ohi. Juurihan ne vasta alkoivat! Koska totuus on nyt vain nieltävä, taihtoi tai ei, olemme käyttäneet lasten kanssa sunnuntaipäivän hyödyllisesti arkeen valmistautuen. Vaate- ja kenkävarastot on käännetty ylösalaisin, samoin muutama lelusäkki (joista löytyi muuten kaikki ne kadoksissa olleet miljoona hiuslenkkiä ja pinniä). Imuri ja lattiapesuri ovat hurisseet, ja kuin palkinnoksi, puhdas koti kukitettiin elokuun väreillä.

Vaikka ajan kulkua kauhistelenkin, niin täytyy myöntää, että arjen alkaminen kyllä kutkuttaa mukavasti myös vatsanpohjasta. Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni kun arki vyöryy päälle ja herätyskello ei tahdo jättää rauhaan edes viikonloppuisin. Mutta jos asiat aloittaa positiivisella asenteella, kenties se tekemisen mielekkyys säilyy pidempään.  Näin ainakin haluan uskoa, ja siksipä meillä puhutaan arjesta ja arjen alkamisesta vain ja ainoastaan positiiviseen sävyyn!

Tänään pestään vielä pyykkiä ja poltellaan kynttilöitä. Seuraavat kolme päivää univarastoja täytetäänkin sitten oikein kunnolla ja vuorokausirytmi hiotaan vimpan päälle arkiseen vetoon.

Ja on se muuten niinkin, että kun maljakossa on keltaisia kukkia ja sisällä niin pimeää, ettei ilman sähkövaloa pärjää, tulee väkisinkin vähän syksyinen fiilis!

Kaunista sunnuntain jatkoa!

Hellou! Järjestelin tuossa tavaroita paikoilleen ja suoritin pikasiivousta hyvin itsekkäästäkin syystä. Olen nimittäin anonut itselleni huomiseksi ”minäaikaa”. Yksi päivä jonka saan viettää kotona ihan vain haahuilleen tai vaikka kirjaan tarttuen. Vähän sellainen lomapäivä äitiydestä, tiedätte varmaan! 🙂 Mutta se ei nyt ollut asiani, vaan pikemminkin se, miksi siivoiluni keskeytyi. Katselin nimittäin tuota meidän olohuonetta tästä eteisen oviaukosta, ja tajusin, että olen koko kesän nauttinut näkemästäni. Tuo ovi kun nimittäin pidetään suljettuna muun osan vuotta, mutta avataan näin kesäisin jotta (viileä) ilma kiertäisi paremmin.

Jos joku ei nyt heti hahmota, mistä päin taloa tämä näkymä aukeaa, niin tuosta alakerran pohjapiirroksesta tosiaan näkee, kuinka kuistin jälkeisestä arkieteisestä on kulku olohuoneeseen. Koska tuo ovi rajoittaa aika pahasti lapsiperheen eteisen toimivuutta, se pidetään yleensä suljettuna ja varsinkin talvella, kun eteinen tursuaa kengistä, suljettu ovi antaa eteiseen kaivatut lisäneliöt. Tänään tulin tosin ajatelleeksi, josko sekin tila uhrattaisiin estetiikan alttarilla ja ovi pidettäisiin ainakin raollaan vuoden ympäri. Tosin, kuten ymmärrätte, ongelmaksi voi koitua se vähemmän esteettinen näkymä toiseen suuntaan! 😀

Nuo viime talvena Ellokselta hankitut sohvanpääliset ovat muuten olleet todellinen kesäpelastus! Äärettömän näppärät varpaissa kulkevan hiekan ja muun kesäihanan torjunnassa. Kankaat on helppo pudistella puhtaaksi ja hätätapauksessa vaikka kääntää pesujen välissä. Ennen sohvia sai imuroida lähes päivittäin, mutta nyt siivous hoituu melkeinpä oikaisemalla. Lampaantaljat sohvan selkänojalla ovat nekin ihan käytännön valinta. Ikkunapaikat kun ovat noiden karvaisten perheenjäseniemme suosiossa.

Vaikka näkymä eteisestä olohuoneeseen nyt olikin se syy pysähtymiseeni ja siivouksen siirtämiseen tuonnemmaksi, ei tuo näkymä olohuoneen ikkunasta uloskaan mikään ihan hirveän huono ole. Ja tätäkin herkkua on tosiaan tarjolla ainoastaan kesäisin!

Joskus on ihan hyvä katsella kotiaan uudesta perspektiivistä ja ihastua tuttuihin näkymiin uudelleen. Kaipa meillä jokaisella on kodissamme se punaisen maton paikka, ja tänä kesänä omani on ollut juurikin tässä. Kenties sitten syksyllä matto muuttaa taas jonnekin muualle.

Kesäistä keskiviikkoiltaa!

Save

Olenkohan se vain minä, vai tuntuuko jostakusta muustakin, että elokuu tuli vähän kuin puskista?! Tälle kuun ensimmäiselle päivälle on ollut sovittuna kolmekin erilaista (melkolailla arkeen liittyvää) menoa, ja ikään kuin havahduin asiaan vasta eilen. Niin tosiaan, olin merkinnyt kalenteriini asioita, jotka ovat ajankohtaisia silloin joskus elokuussa. Sitten joskus aikojen päästä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Elokuun ensimmäisessä!

Palailimme eilen illalla reissusta, ja nukkumaanmenoni viivästyi tämän päivän puolelle. Niinpä tänä aamuna, kun kello pirisi vaativaan sävyyn seitsemältä (ei siis edes kovin aikaisin!), olisin voinut tehdä kauppaa vaikka raajoistani, jos olisin saanut vain painaa pääni takaisin tyynyyn ja olla autuaan tietämätön koko elokuusta. Mutta kuten itku markkinoilla, myös raihnaiset raajat ovat tässä talossa kesäloma-aamuna melko arvotonta valuuttaa. Ja kenties olisin ensimmäisen toisen kahvisaavillisen jälkeen jo tullut katumapäällekin. Mutta sen verran koville otti, että nyt on motivaatio kohdillaan tuon vuorokausirytmin korjaamisen kanssa. Jos nimittäin nyt alkaa painaa päänsä tyynyyn ilta kymmeneltä, saa vajaassa parissa viikossa melkoisen talletuksen unipankkiinsa!

Keskimmäinen tämän päiväisistä sovituista tapaamisista oli päiväkodilla. Meillä nimittäin koittaa uusi aika, kuopuksen aloittaessa päiväkotihoidon. Melkoinen muutos tutun ja turvallisen perhepäivähoidon jälkeen, ja asia, joka keväällä lomille jäätäessä vielä haudattiin sinne jonnekin mielen perukoille. Sinne elokuulokeroon. Toistaiseksi vielä päiväkoti tuntuu vähän kolkolta ja laitosmaiselta verrattuna maailman parhaaseen hoitotätiin ja kodinomaiseen hoitoon, mutta eiköhän me totuta!

Elokuu tuo aina mukanaan uutta, oli se sitten koulujen alkua tai kesälomien päättymisiä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, itselleni tämä on jopa vuoden vaihdetta suurempi puhtaalta pöydältä aloittaminen ja jollakin tapaa sellainen taitekohta, mitä elämässä vähän tarvitaankin; aloitetaan uutta ja uudella innolla! Ja vaikka moni nauraakin niille syksyn ja uuden vuoden ryhtiliikkeille, niin johan se olisi elämä tuomittua, jos välillä ei itse kukin hiukan puntaroisi esimerkiksi elämänsä terveellisyyttä. Minä ainakin myönnän, että juuri tuon nukkumisen suhteen on hyvä tehdä itselleen diiliä niin elokuussa kuin tammikuussakin! 🙂

Kuunliljoja pidetään vähän vaatimattomina kukkijoina, mutta oikeastaan nuo kukkavarret on aika hauskoja. Toki muutama lehti maljakossa antaa jo mukavasti vihreää sisustukseen, mutta kukkien kanssa noista saa jo ihan näyttävän kimpun olohuoneen pöydälle.

Mutta nyt viimeisiä lakanapyykkejä ripustelemaan. Ihanaa elokuun iltaa!